Ostoksia

Tilasin netistä mun unelmien talvitakin, 140e:n takin sain nyt 60e:lla ja se sopikin vielä kuin nakutettu! Laittaisin kuvaa ellen olisi niin laiska kuvaamaan. Lisäksi löysin perus mustan neuletakin myös halvalla. Ostin aiemmin myös entisen työkaverin häihin korkkarit ja laukun, oon tuhlannut, mutta kaikki oli tarvittavaa.

Eilen oli vitutus-päivä. Kaikki otti pannuun ja kiukuttelin Juhanillekin. Hyvä silti toisaalta, mä alan lähes aina kiukkuisena siivoamaan ja tulikin putsattua paikkoja.

Eilen tuli iloinen yllätys kun katsoin puhelinta. Yksi vanha ystävä otti yhteyttä piiitkästä aikaa, olin ihan siinä luulossa ettei me olla enää ikinä tekemisissä, mutta onneksi luulo oli väärä. Mulla on ollut häntä ikäväkin. On hieno huomata miten ihmiset vaan löytää toisensa, vaikka aikaa olisikin siitä kun on oltu tekemisissä.

Kävin tänään ihan yksin hammashygienistillä. Ihan yksin siis! Oli kamala paikka, pelkäsin sitä hygienistiäkin vaikkei se ole sama kuin lääkäri, mutta silti. Hyvin selvisin, tärisin vielä sieltä pois lähtiessäkin, mutta mä tein sen! Lokakuussa olis oikeen lääkärilääkäri. Iik..

Käytiin taas eilen mettässäkin. Ollaan siellä oltu nyt useaan otteeseen ja etitty sieniä, mutta vasta eilen löytyi ensimmäiset. Jihuu! Ei niitä paljoa ollut mut löydettiin edes jotain 😄

Huomenna on perjantai! Tää vkl ollaan ihan kotosalla, kun kaksi viime vkl on oltu mökeillä. Jaahas, äiti kurvasikin juuri sopivasti pihaan, ollaan taas kuulolla! Mukavaa loppuviikkoa!

Harjavaltaan?

Käytiin ton meidän vanhan rouvan Mandan kanssa maanantaina taas lääkärissä. Nyt otettiin röntgen jotta nähtiin missä on mikäkin vialla ja kuinka pahasti. Lonkissa oli hieman nivelrikkoa, mutta etukyynärnivelissä se nivelrikko on paha. Tosi paha. Selkäranka on kuin nuorella koiralla, se on positiivista. Lisäksi Mandalla on lähtenyt painoa lähes 3kg, tosi hienoa, on kannattanut pysyä lujana herkkujen suhteen. Jatkossa Manda saa kipulääkettä ja tulehduskipulääkettä, sekä Cartrophen-piikkejä. Noista piikeistä monet on puhuneet tosi hyvää, toivottavasti meilläkin auttais. Meitä opetettiin itse pistämään ne piikit, ei tarvitse mennä ell sen takia, hyvähyvä. Parin kk:n päästä on verikoekontrolli.

Mua on vaivannut nuo skitsot olot edelleen. Viime vkl meni mökillä hienosti, pari kertaa tuli sellanen ahdistus et aattelin et nyt ei tuu mitään, mutta selvisin. Ja oli tosi kivaa. Mut tosiaan, eilen katseltiin leffaa ja yhtäkkiä mulle tuli olo, että erkanen itsestäni. Siinä iski sit pakko-ajatukset ja harhat päälle, eikä muuta kun rauhottavaa nassuun, onneks se lähtee sillä pois. Oon miettinyt sitä tehostettua avoa, pitäiskö mennä, saa vissiin itse päättää päivät kun sinne menee. Se vois olla mulle ihan hyvä. Ehkä. Taidan ottaa ensi viikolla puheeksi kun mulla on psyk polin aika.

Inhottavaa kun näkee ihmisiä ja ne kysyy et mitä kuuluu, haluaisin sanoa et ihan paskaa, kavereille kyllä kerron ihan suoraan mikä vaivaa, mut puolitutuille oon vaan et hyväähyvää! Ääh, mitä mä niille sit kertoisin? Mulla on paranoidisia harhoja ja vaikeita pakkoajatuksia? Mulle on tullut tosi vahvana sellanen ajatus et kun mä sekoon, kaikki on onnellisia siitä. Että joudun Harjavaltaan ja kaikki unohtaa mut sinne lukittujen ovien taakse. Että mua ei enää oo muiden ajatuksissa.
Vaikkeihan se totta oo, tai niin mä itselleni ainakin uskottelen.

Kaveri jutteli eilen että lähtee taas opiskelemaan. Oon kateellinen, mutta onnellinen hänen puolestaan. Kateellinen siksi että haluaisin itsekin olla sellaisessa kunnossa että pystyisin edes ajattelemaan opiskelemista. Se on kuitenkin sellanen asia mitä oon aina rakastanut. Vaan kun yksin kaupassa käymisestäkään ei meinaa tulla mitään, tai yleensä yksin mistään tekemisestä ei tuu mitään. Ahdistus iskee heti kun lähtee kotiovesta ulos. Oon kumminkin nyt pystynyt jo toista viikkoa osallistumaan mun päivätoimintoihin, siitä oon iloinen.

Aloitin sunnuntaina uuden lääkkeen, Supriumin. Menee illassa ja nyt Leponexia vähennetään, mä pääsen kokonaan eroon siitä lääkkeestä, jipii! Tuntuu että on ihan sopinut tuo Suprium, ei mitään ainakaan oo vielä ilmennyt. Leponexin vähentämisestäkään ei oo tullut muuta kuin pää kipeeksi. Ehkä nää asiat tästä vielä lutviutuu!

Nyt otan pienet päivätorkut ennen kun lähden koirien kanssa äidin tykö. Mukavaa päivänjatkoa! ❤

Lääkäri

Kävin tosiaan siellä lääkärissä ja se meni ihan hyvin. Juteltiin paljon ja kyseli paljon, ja oli sitä mieltä että mun pitäis mennä sairaalaan osastojaksolle tai edes tehostetun avohoidon yksikköön. Sanoin etten todellakaan oo menossa, pärjään kyllä kotona vaikka aika vaikeeta onkin. Lisäksi mulla jäis kaikki viikottaiset menot pois jos sinne menisin, ei onnistu.
Päädyttiin siihen, että se Leponex nyt vihdoin lopetetaan ja tilalle aloitetaan Suprium. En tiedä yhtään millainen lääke on kyseessä, enkä tietoisesti ole käynyt lukemassa siitä mitään netistä. Psykoosinestolääke se ilmeisesti kumminkin on. Mun piti aloittaa se jo eilen, mutta päädyin aloittamaan sen vasta maanantaina, en halunnut pilata mökkilomaa jos siitä tulee jotain sivuvaikutuksia.

Ollaan taas rentouduttu. Ollaan käyty kalassa, syöty hyvin, käyty mettässä ja nautiskeltu. Mua alkoi tossa ahdistaa kun syötiin, ja tulin tänne meidän mökkiin huilaamaan. Ollaan tällä viikolla käyty melkein joka päivä metsässä haahuilemassa, ihanan rentouttavaa ja ajatukset pysäyttävää.

Jaahas, taitaa olla päiväkahvin paikka. Mukavaa viikonloppua ja venetsialaisia, tänään poltetaan paljon ulkotulia ja kynttilöitä! Nauttikaa tästä loppukesästä!

Uusia harhoja, mutta myös positiivista

Olin tänään OCD-ryhmässä ja täytyy sanoa, että oon nyt löytänyt paikkani ja sen, mihin kuulun. Ja se on Lumo ja sen pajat. Ihmiset siellä ovat kaikki niin ihania ja mukavia ja voin olla täysin avoin siellä. Uskallan kertoa syvempiäkin juttuja, sellaisia joita en kirjoita edes tänne.

Mulla on nyt muutamana päivänä ollut tosi skitso olo. Kirjoittelinkin siitä viimeksi. Tänään ryhmässä tuli taas samanlainen fiilis, pyysin päästä tupakalle, ja sen jälkeen tuntui kuin olisin ollut hetken jossain muualla. Henna kysyi, onko mulla kaikki ok, ja silloin kerroin näistä oloista. Se vertaistuki mitä ryhmissä saan, on jotain aivan mahtavaa ja samalla voin antaa itsestäni muille. Oon tavannut uusia ihmisiä tosi paljon eikä vastaan ole vielä tullut yhtään sellaista ihmistä, josta en olisi pitänyt tai kenen kanssa en olisi päässyt juttuun.

Mulla on ollut tällä viikolla kolmena päivänä ohjelmaa ja keskiviikkona piti Tinkin jälkeen mennä vielä opettelemaan viittomakieltä. Tunnen kuitenkin itseni ja totesin keskiviikkona, että musta ei tällä hetkellä ole siihen, että menisin samana päivänä kahteen eri paikkaan. Yhteenkin paikkaan meneminen vaatii paljon voimavaroja eikä mulla nyt ole niin paljon voimia.

Täytyy vielä tästä kertoa teille, mulla oli yksi mennyt yö oli ihan kamala. Makasin sängyssä tikkusuorana ja olin suorastaan kauhuissani: muurahaiset. En saanut liikuttua tai herätettyä Juhania, mutta jossain vaiheessa olin nukahtanut kuitenkin uudestaan. Vaikkei niitä murkkuja ole kevään jälkeen näkynyt, on mulla hirveä pelko niitä kohtaan. En tiedä mistä sekin on tullut.

Mua jännittää aika paljon, mulla on huomenna lääkäri psyk polilla. Tarkoitus olisi puhua mun eläkkeen hakemisesta ja näistä kaikista harhoista (nyt mua seuraa ihmis-avaruusolio-hybridit ja kuulen puhetta vessan lavuaarin kautta) ja katsoa Leponexin kohtalo. Vaikka kuinka haluaisin siitä lääkkeestä eroon, täytyy mun kai olla realisti sen suhteen, että pärjäänkö ilman sitä. Ei elämä oo elämää jos mulla on koko ajan kauheet vainoharhat ja pakko-oireet päällä. Täytyy miettiä plussia ja miinuksia.

Kerron myöhemmin mitä lääkärissä kävi. Huomenna me suunnataan toiselle mökille viikonlopuksi, pääsee taas vähän rentoutumaan. Mukavaa viikonloppua, nauttikaa!

Sekoaminen

On ihan psyco olo. Harhoja, epätodellinen olo ja kuulemma toistan itseäni. Koko juttu alkoi tossa puolisen tuntia sitten kun katsottiin Salkkareita. Tuntui ku olisin irronnu jollain tapaa itsestäni ja alkoivat harhat tulemaan. Sellanen olo kuin ei olisi oikeasti tässä, menen kuin sumussa ja mietin että tän on pakko olla unta. Näen myös viikatemiehen silmäkulmassa. Pelkään että nyt tuli lopullinen sekoaminen. Perjantaina mulla on lääkäri, tarvii varmaan tehdä lista kaikista pakko-oireista ja harhoista että muistaa sanoa kaiken. Ajatukset tulee ja menee, enkä saa niistä kiinni.

Mulla on ollut aika vaikeaa mennä nukkumaan viime aikoina. Pelkään niin paljon että muurahaiset tulee ja pesiytyy mun poskionteloihin yön aikana, tai että yöperhonen lentää mun korvaan. Kuulostaa hullulta, no sitä mä kai oonkin, mutta mulle se on totista totta. Nuo pakkoajatukset on tosi vahvoja ja välillä en saa nukuttua koko yönä kun pelkään niin. Pakkoajatus on kamala juttu, luulen että normaali ihminen ei sitä voi loppuviimeksi ees tajuta, vaan vaan sellanen ihminen jolla itselläkin on niitä. Kunpa päässä olis on/off-nappula tai aivot pitäis edes jonkun kesäloman. Olis helpotus joskus päästä pakoon itseään.

Mökillä meni aika hyvin. Oli ihanaa aikaa vanhempien ja veljen kanssa ja veljen tyttöystäväkin tuli käymään eilen. Pariin otteesee mä kävin ottamassa rauhottavan. Ensimmäinen kerta oli kun näin että vastapäisen metsän puut heiluivat kuin myrskyssä, vaikka oli ihan tyyntä. Toisella kertaa mulle tuli ihan vaan yleisahdistus, nappasin lääkkeen ja painuin ongelle vähän selvittämään päätä. Se on rentouttavaa, onkiminen.

Nyt tarvis kans keksiä jotain tekemistä ennenku sekoon lopullisesti. Vaikeita juttuja.

Hammaslääkäri

Kauhukseni onnistuin eilen puraisemaan jotain kovaa sellaisella alahampaalla, jossa on keskeneräinen juurihoito. Arvatkaapa vaan, järkyttävä kipu siihen hampaaseen ja toiseen ylähampaaseen. Aloin jo eilen panikoimaan että joudunko hammaslääkäriin, Juhani mua rauhoitteli ja sanoi että se kipu menee ohi.. Vaan eipä mennyt ja tilasin tänään itselleni hammaslääkäriajan. Vietiin tänä aamuste Juhanin auto korjaukseen kahdeksaksi ja kierreltiin kauppoja klo 10.15 asti, jolloin sain ajan sinne helvettiin. Itkin jo odotustilassa ja olin kirjaimellisesti kauhusta kankeana. No lääkäri tutki, kyseli sattuuko, no ei satu.. Päädyttiin siihen että on mystistä särkyä, sillä hampaissa ei ollut mitään vikaa. Panikoin siis turhaan, vaikka pelkästään se hammaslääkärituoliin istuminen oli kauheaa, ja olin saada vuosisadan paniikkikohtauksen.
Eli lopputulos: buranaa naamaan ja jos särky ei lopu niin uusiks lääkäriin. Huoh.

Ollaan tänään kierretty tänään kaikkia mahdollisia kauppoja ja oonkin löytänyt kaikkea kivaa. Korviksia ja alusvaatteita ja koirille kaikkea kivaa. Halvalla tottakai, en ikinä ostele mitään kallista.

Tultiin tänään äidin ja iskän mökille koko viikonlopuksi. Tänään ollaan käyty kävelyllä, ongittu, pelattu sulkkista, syöty pizzaa ja nautittu. Oon ollut koko päivän aika ahdistunut, lääkkeitä on mennyt mutta nyt ajattelen että menköön, mä haluan nauttia viikonlopusta mökillä.

Ainoastaan Turun keskustan tapahtumat painavat jokaisen mieltä. Siitä ei ole kauaa kun sanoin, että kohta täälläkin tapahtuu. Sen enempää en ala spekuloimaan, asiasta tiedetään kuitenkin vielä aika vähän. Surullista kuitenkin että Suomikin sai osakseen tälläisen hirveän teon.

Päivä läheisen kanssa

Tänään on ollut mahtava päivä! Osallistuttiin tänään Lumon ja FinFamin yhdessä järjestämään "Päivä läheisen kanssa"-tapahtumaan. Se järjestettiin Kirjurissa Vihertietokeskuksella ja meitä osallistui kaikenkaikkiaan koko tapahtumaan about 30(?) henkeä. Tarjolla oli ruokaa, kahvia ja munkkia ja kaksi eri nk pajaa. Ensin kuitenkin kokoonnuttiin kaikki nurmikolle ja kerrottiin jokainen vuorollaan, mikä minua ja läheistäni (Juhani oli mun mukana) yhdistää. Ja meitähän yhdistää lähes kaikki, eipä tule heti mieleen mikä ei yhdistä. Sen jälkeen kerrottiin jokainen taas vuorollaan, että missä on asunut 4vuotiaana ja mitä ikkunasta katsottaessa silloin on näkynyt. Näiden jälkeen erottiin kolmeksi ryhmäksi, meidän ryhmä suuntasi ensin syömään. Ja oli hyvää, oli makkaraa, maissia, salaattia, sämpylää ja levitteitä ja jälkkärikahvit ja munkit.

Se ns "paja" johon osallistuttiin, oli satuhieronta. Ennakkoluulot pois ja toimimaan! Ohjaaja luki sadun, jonka mukana hierottiin toisen selkää ja annettiin sen sadun viedä mukana ja rentouttaa. Ja oli se rentouttavaa, mä hieroin ensin Juhania ja annoin sadun viedä, ainoa mitä ajattelin, oli että näinkö paljon voi toista ihmistä rakastaa. Siinä on pakkaus joka on just mulle täydellinen. Sitten Juhani hieroi mua, enkä hetkeen oo ollut niin rentoutunut kuin sen jälkeen.

Oli ihanaa nähdä ystäviä ja heidän läheisiään, ja että Juhani tapasi mulle tärkeitä ihmisiä. Meillä Lumossa on mahtavat ohjaajat ja oon ylpeä siitä, että tunnen olevani osa Lumon porukkaa.

Tapahtuman jälkeen tuli extempore-reissu Luvialle kummityttöä moikkaamaan. Vietin ihanaa aikaa hänen kanssaan, toki myös hänen vanhenpiensa, mutta etenkin tytön kanssa. Tehtiin vähän hiekkakakkuja, ajeltiin pyörällä ja yritettiin syödä kukkasia. Rakastan sitä tyttöä kuin omaani, niinkuin kaikkia kummilapsiamme. Kyllä mä vielä joku päivä tahdon oman lapsen, mutta sen aika ei ole vielä.

Käytiin vielä ehtooste moikkaamassa Juhanin kaveria Kokemäellä. Ollaan menty ympäriinsä tänään ja vietetty ihanaa aikaa, nyt on hetki rauhoittua, mennä saunaan ja grillata yöpalaksi makkaraa ja katsoa vähän yleisurheilua.

Viettäkää tekin yhtä ihana viikonloppu kuin minä!❤

Mietiskelyä

Oon mietiskellyt. Tätä kaikkea, sairautta ja tätä ihanaa elämäntilannetta mikä mulla nyt on. Kaikki on niin hyvin, mutta silti mun mieli vaeltelee ja tekee tepposia. Harhat, pakko-oireet.. Pahimmat pakko-oireet mulla on nyt käsien pesu, pakkoajatukset ja kirjoittaminen. Kirjoitan siis ilmaan kaikkea mitä mun päässä liikkuu tai esim tvssä puhutaan. Se on välillä tosi rasittavaa, vaan kun sitä ei voi lopettaa eikä aina itse tajua sitä mitä koko ajan tekee. Lisäksi oon alkanut unissani potkimaan Juhania tai ilmaa. Outoa. Harhoja mulla on ihmeen vähän huomioiden että Leponexia vähennetään.

Mulla on viikon päästä aika psyk polille hoitajalle ja oon miettinyt että mitä mulle oikeen kuuluu. Hyvää, jos poisluetaan harhat, ahdistus ja pakko-oireet. En pysty lähtemään kotoa pääsääntöisesti, jos en ota rauhoittavaa, mutta toisaalta oon välillä unohtanut koko pillerin jos on tullut kiirus lähtö, ja oon selvinnyt ihan hyvin. Kovin ahdistunut oon joka päivä, ja joka päivä mä tarvitsen jossain kohtaa sen rauhoittavan.

Kotona meillä menee ihan hirveen hyvin, paremmin kuin pitkään aikaan. Meidän välillä kaikki on tasaista ja on ihanaa nauttia siitä. Ollaan opittu nauttimaan myös arjesta, ei vain niistä viikonlopuista. Myös arjesta voi tehdä ihanan. Päivän kohokohdat ovat ne, kun Juhani tulee kotiin ja oon häntä vastassa terassilla, ja se kun pääsen rakkaani kainaloon nukkumaan.

Oon tullut siihen tulokseen, että ilman skitsofreniaa, pakko-oireista häiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä mun elämä olis täydellistä. Tietysti sit olis jotain muuta mikä heittäsi kapuloita rattaisiin. Joten, nautin parhaani mukaan kaikesta ja yritän elää hetkessä.

Siitä oon hyvilläni, että sairastuin ns hyvään aikaan. Kerkesin käymään koulut ja olemaan työelämässä ja täytin tänään vasta 27. Lapsia kerkiää vielä tekemään myöhemminkin.

Yritän pysyä positiivisena, joten jos tässä on huonoa, niin eikö ole jotain hyvääkin 😄

27 vee tänään

Tänään on mun synttärit! Oon saanut ihan hirmuisesti onnitteluja, niiden määrä on ihan ihmetyttänyt, kiitos! Täyteen tuli 27 vuotta, oon tässä miettinyt että mitä haluan tehdä ennen kuin täytän seuraavia pyöreitä, eli kolmen vuoden sisällä. Mieleen erikoisempaa ei tule oikeastaan mieleen, vielä mulla ei ole mitään kriisiäkään, eikä tarvitsis tullakaan.

Sain Juhanilta tänään ihanan kukkapuskan, se oli mun ainoa toive synttärinä, että saisin kukkia.

Ja se toive toteutui. Sain myös toisen lahjan, Juhani vei mut syömään, meidän lemppari ravintolaan, Amadoon. Ihana mies. Olisin saanut syödä kolmen ruokalajin päivällisen mutta päädyin vain siihen takuuhyvään, eli pippuripihviin. Ja kuinka hyvää se oli, ei olla ikuisuuteen käyty ulkona kunnolla syömässä.

Hyvää on kannattanut odottaa! Tää ehtoo vietellään kotosalla, irtsareita syöden ja leffaa katsellen. Huomenna käsityöpajalle, odotan innolla kun tauko sieltä on ollut niin pitkä! 😄

Synttärikemut

Niin taas on yksi viikonloppu vietetty. On ollut ihanaa. Torstaina kävin tosiaan siellä kampaajalla, lupasin pistää kuvaa!

Tukasta tuli tosi mieleinen. Näytin kampaajalle kuvaa ja hän loihti tälläisen tyylin, tykkään erittäin paljon ja on niiin mukava kun on kunnolla lyhyt sivusta ja takaa. 

Perjantaina meidän tykönä kävi Timo, näin häntä ensimmäistä kertaa kunnolla ja hänestä paljastui oikeinkin ihana ihminen. Meidän ympärillä on kyllä ihan älyttömästi mahtavia ihmisiä, joskus on vaan liian sokea näkemään heitä kaikkia. Oli puhe että pidetään saunaehtoo tässä syksyllä, Timo ottaa naisensakin mukaan, mitä odotan erityisen paljon.

Lauantai meni nopeasti. Käytiin aamuste mettässä mustikassa ja leipomisessa meni koko päivä. Tein yhden 6 munan kakkupohjan, se ei riittänyt joten Juhani teki vielä yhden 4 munan pohjan. Tein mustikka-valkosuklaamousse-täytekakun, mikä olikin mun ensimmäinen täytekakku ikinä. 

Oli päivässä niin paljon seisomista, mustikassa kyykkimistä ja huonoissa työasennoissa olemista että mulla särki selkä ihan törkeesti ehtoolla. Oli vaikea olla missään asennossa, manaan kyllä ton mun selän ongelmineen syvimpään sanonko mihin..

Tänään vietettiin mun synttäreitä perhepiirissä. Täytän huomenna 27 vuotta. Äiti tuli meidän tykö jo päivällä, iskä ja pikkuveli aika paljon myöhemmin. Herkuteltiin mun tekemällä kakulla, joka itseasiassa onnistui tosi hyvin! Kaikki tykkäsivät, ei varmasti oo viimeinen kakku jonka teen. Tekisin niitä vaikka joka päivä, rakastan leipomista, mutta ei riitä syöjiä. Sain lahjankin! Remingtonin hiustenkuivaajan! Ihanaa! Mä oon käyttänyt viime ajat Juhanin työkäyttöön tarkoitettua fööniä kun oma meni rikki, nyt mulla on taas sellainen kunnollinen. Tykkään tosta Remington-merkistä, aiempikin hiustenkuivaaja oli samaa merkkiä, samoin mun suoristusrauta. Ovat olleet kestäviä, kovassa käytössä ja täysin mieleisiä. Kyllä taas kelpaa föönailla.

Tulevalla viikolla loppuu kesälomat päivätoimintapaikoistakin. Tiistaina taas käsityöpaja normaalisti ja keskiviikkona Tinki. Lomailisin vaikka koko ajan, mutta toisaalta on ihan kiva palata taas arkeen. Siitähän se elämä koostuu. Jos ei pärjää arjessa niin ei kyllä pärjää missään. 

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa! 

Alkanut viikko

Hellurei ja hellät tunteet, loma on lusittu ja arkeen on palattu ihan hyvillä mielin! Maanantaina olin tk:ssa ottamassa Abiligya injektiona. Homma ei ollut ollenkaan hallussa tällä terveydenhoitajalla, puoli tuntia siihen meni että sain sen piikin, sitä ihmeteltiin oikein kahden muunkin terveydenhoitajan voimalla. Kysyin voinko luottaa häneen, vastaus oli että voin sitten kun siihen piikkiin liittyvät valmistelut on tehty. Kysyi multakin että tiedänkö miten se toimii 🤣 No loppuviimeksi se piikki kuitenkin oli mun käsivarressa. Aina se pistoskohta tulee kipeäksi, nyt kipeänä on koko oikea käsivarsi, riippuu aina hoitajasta kuinka kipeäksi tulee. Ei näin kipeä ole ollut ikinä.. No mutta sain uutta aikaa soittaessani valita terveydenhoitajan joka seuraavaksi pistää Abilifyn, koitan seuraavaksi jotain toista henkilöä.

Ma olin myös OCD-ryhmässä. Oli kivaa, on aina ihana olla seurassa jossa muutkin käyvät läpi samoja asioita kuin itse. Vertaistuki on mahtavaa. Sieltä mä lähdin heittämään äitiä autokorjaamolle, äidin kanssa aika aina menee niin nopeasti.

Käytiin eilen Juhanin kanssa Puuvillassa. Oon käynyt siellä tyyliin kaksi kertaa aiemmin, käytiin vähän shoppaamassa mulle rintsikoita ja Juskalle paitaa. Löysin kahdet ihanat rintsikat NewYorkerista, toiset maksoi 9,90€ ja toiset 12,90€. Ei ollu hinnalla pilattu, jos ovat hyvät ni alan ostamaan tästä lähtien rintsikat sieltä. Oli muutenkin kiva käydä kaupoilla vaikkei sen ihmeempiä osteltukaan, reikäkauha oli löytö Clas Ohlsonilta!

Äiti kävi tässä meidän tykönä tänään. Käytiin kävelyllä ja juotiin kahvia ja poltettiin tupakkaa, ihanaa kahdenkeskeistä aikaa. Kun äiti oli lähdössä, autosta oli valunut jarrunesteet ulos eivätkä jarrut siis toimineet, voi räkä. Auto jäi meidän pihaan ja äiti otti mun auton että pääsee huomenna töihin. Mulla on huomenna puoliltapäivin kampaaja, saan Juhanilta kyydin sinne.
Ajattelin tällä kertaa jotain erilaista leikkausta, oon kolunnut nettiä ja etsinyt jotain kampausideaa. Vielä ei oo tullut hyvää vastaan. Värimaailman ajattelin silti olevan puna-musta. Pistän kuvaa jossain välissä minkälaiseen malliin päädyttiin 😁

Jatketaan!