Sekoaminen

On ihan psyco olo. Harhoja, epätodellinen olo ja kuulemma toistan itseäni. Koko juttu alkoi tossa puolisen tuntia sitten kun katsottiin Salkkareita. Tuntui ku olisin irronnu jollain tapaa itsestäni ja alkoivat harhat tulemaan. Sellanen olo kuin ei olisi oikeasti tässä, menen kuin sumussa ja mietin että tän on pakko olla unta. Näen myös viikatemiehen silmäkulmassa. Pelkään että nyt tuli lopullinen sekoaminen. Perjantaina mulla on lääkäri, tarvii varmaan tehdä lista kaikista pakko-oireista ja harhoista että muistaa sanoa kaiken. Ajatukset tulee ja menee, enkä saa niistä kiinni.

Mulla on ollut aika vaikeaa mennä nukkumaan viime aikoina. Pelkään niin paljon että muurahaiset tulee ja pesiytyy mun poskionteloihin yön aikana, tai että yöperhonen lentää mun korvaan. Kuulostaa hullulta, no sitä mä kai oonkin, mutta mulle se on totista totta. Nuo pakkoajatukset on tosi vahvoja ja välillä en saa nukuttua koko yönä kun pelkään niin. Pakkoajatus on kamala juttu, luulen että normaali ihminen ei sitä voi loppuviimeksi ees tajuta, vaan vaan sellanen ihminen jolla itselläkin on niitä. Kunpa päässä olis on/off-nappula tai aivot pitäis edes jonkun kesäloman. Olis helpotus joskus päästä pakoon itseään.

Mökillä meni aika hyvin. Oli ihanaa aikaa vanhempien ja veljen kanssa ja veljen tyttöystäväkin tuli käymään eilen. Pariin otteesee mä kävin ottamassa rauhottavan. Ensimmäinen kerta oli kun näin että vastapäisen metsän puut heiluivat kuin myrskyssä, vaikka oli ihan tyyntä. Toisella kertaa mulle tuli ihan vaan yleisahdistus, nappasin lääkkeen ja painuin ongelle vähän selvittämään päätä. Se on rentouttavaa, onkiminen.

Nyt tarvis kans keksiä jotain tekemistä ennenku sekoon lopullisesti. Vaikeita juttuja.