Kaalikääryleet

Oon tänään ollut koko päivän kulussa. Aamuste mulla oli omahoitajan aika, oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa, hän on ollut pitkään poissa. Mun omahoitaja on sellanen, että hän kuuntelee, ymmärtää, kysyy ja päättelee. Hän saa mut näkemään myös ne positiiviset asiat mitä mun elämässä on. Mulla on ihan paras omahoitaja, vihdoin, monta vuotta siihen menikin.

Tapaamisen jälkeen menin äidin ja iskän tykö. Tehtiin yhdessä kaalikääryleitä ja vietettiin laatuaikaa, oli ihanaa.

Olin äidin ja iskän tykönä pari tuntia, kunnes lähdin Lumon käsityöpajalle. Siellä aloin tekemään kauppakassia. Kävin vielä porukoilla ja tulin kotiin päästämään koirat ulos.

Kävin eilen diabeteshoitajalla. Tunnin kuuntelin saarnaa siitä, kuinka täytyy laihduttaa ja syödä sitäjatätä. Ihan niinku en tietäisi. Kun mun ongelmani on siinä, etten yksin ollessa syö. Ja mun varsinkin diabeetikkona täytyis syödä tasaisin väliajoin, tiedän. Vaan kun en saa syötyä, mulla on edelleen, kuten edellinen hoitaja totesi, määrittelemätön syömishäiriö. Ehkä sen syömisen tekee vaikeaksi se tunne, kun jotain juuttuu kurkkuun. Mulla ei erity sylkeä hirveän paljon ja tarvitsen, varsinkin kun ahdistaa, paljon juotavaa samalla kun syön.

Huomenna aamuste taas tinkiin virkkaamaan kolmiohuivia. Torstaina onkin taas OCD.

Palataan taas!

Uusia ihmisiä elämääni

Kävin perjantaina kaffeella Sussen kanssa, jonka tapasin muutama vuosi sitten Torilla, mutta ei silloin hirveästi oltu puheissa. Hetki sitten facen välityksellä hokattiin, että nyt taitaa jutuissa olla sellainen ihminen, jonka kanssa voisi viettää aikaa. Niinpä treffattiin perjantaina Havanassa, ja aika kului kuin siivillä kun juteltiin kaikesta mahdollisesta. Oli älyttömän kiva nähdä, toivottavasti nähdään useamminkin!

Perjantaina saatiin myös ilmalämpöpumppu toimintaan, kyllä meidän nyt kelpaa. Ollaan totuttu olemaan viileässä ja kun ehtoolla lämmitettiin, nousi pirtin lämpö 23 °C ja oli niin kuuma että piti jäähdytellä pihalla :D Hih.

Pe-ehtoona ja lauantaina oli siivous- ja leivontapäivä. Ihana olla kotona kun on siistiä! Oon viimeaikoina taas innostunut leipomaan, siinä tuli pieni tauko, mikä teki ihan hyvää. Viimeisin leipomus on kuningatarjuustokakku, joka sai kehuja sunnuntaina.

Eilen tavattiin uusia ystäviä. Mun porukat tuli eilen sunnuntaivierailulle meille, ja mun pikkuveli toi uuden tyttöystävänsä näytille. Ja täytyy sanoa että veli on löytänyt itselleen hienon naisen, oli tavallinen tallaaja kuin mekin ja jos hänen kanssaan ei tule juttuun, täytyy katsoa peiliin. Ihana ihminen, mä oikein tykästyin. Toivottavasti nähdään hänetkin pian uudestaan. Voin iloisesti toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun :)

Eilen saatiin vierailulle myös mulle täysin uusia ihmisiä. Mick ja Sanna kävivät kylässä lapsineen. Mick on Juhanin vanha työkaveri Turun ajoilta, hänen kanssaan jutellaan englantia, mutta Sanna puhuu suomea. Mä ymmärrän hyvin enkkua mut sit kun sitä pitäis puhua, menee sanat hukkaan ja alan änkyttää. Jotain pientä sain puhuttua, ja sen huomaa että mitä enemmän puhuu niin sitä helpommaksi se tulee.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Esittelyssä, eläimet

Heips! Ajattelin tämän tekstin omistaa täysin mun parhaille eläinystäville.

MANDA

9 vuotias, 24 kg, sekarotuinen (spk, saksanpaimenkoira, norjanharmaa, labbis, karjalankarhukoira) erittäin viisas koira. Rakastaa vieraita, mutta tulee tilanteita joista Manda ei pidä, jolloin lähtee nukkumaan yläkertaan. Joissain tilanteissa todella varautunut, pelkää kovia äkillisiä ääniä. Kukaan muu kuin minä ei saa leikata kynsiä, niskasta ei Mandaa pidä koskaan ottaa. Todella ahne. Mun ensimmäinen oma koirani, joka on auttanut mut vaikeiden aikojen yli. Tämä koira huomaa heti, jos mulla on huono olo. Rakastaa nukkua sohvalla tai sängyssä mun vieressäni. Mun suurin eläinrakkaus.

 HAIKU

7 vuotias, 16 kg, sekarotuinen (samojedi, norjanharmaa) kaikkien paras kaveri. Tälle koiralle saa tehdä mitä vaan eikä se pistä pahakseen. Rakastaa ihmisiä ja kissoja, koiraseurassa hieman varautunut. Tällä koiralla todella kova pää, vanhetessa tullut lauhkeammaksi ja tulee huutaessa pitkänkin matkan takaa. Todella iloinen koira, rakastaa vartioida yksin pihaa, herkkähaukkuinen.
Kertakaikkisen ihana ja todella karvainen kaveri.

UNTO

3 vuotias, 4 kg, maatiainen, koko-harmaa ulkoileva kissa. Täysin sylikissa, kelpaa syli kuin syli. Viisas, osaa vetää oikeista naruista. Mun ensimmäinen kissani. Hyvin rauhallinen, mutta provosoi paljon talon toista kissaa ja saa aikaiseksi aika hurjiakin takaa-ajoja. Ainoa tuho, jonka on saanut aikaiseksi, on tapetin raapiminen yhdestä kohtaa. Ollut ns helppo kissa alusta asti. Oiva hiirikissa.

AATOS

2 vuotias, 6 kg, raidallinen, ulkoileva maatiainen. Riiviö, mutta ihana sellainen. Sanotaan että raidalliset on vilkkaampia, ja näin kyllä on. Söisi vaikka hevosen, ruokahalu on pohjaton. Viihtyy sylissä vain hetken, mutta muiden mennessä nukkumaan ja isännän vielä jäädessä sohvalle, tulee Aatos syliin eikä lähde mihinkään. Toiseksi paras nukkumapaikka on saunassa.

Paniikkeja

Loppu viikko meni ihan kivasti. Torstaina olin OCD-ryhmässä, siellä käyminen on raskasta mutta samalla vapauttavaa, on ihana tavata muita pakko-oireisia ja saada uusia näkökantoja. Siellä jokaisella kävijällä on vaitiolovelvollisuus, siellä jutellut jutut jäävät sinne. En tiedä missä olisin ilman tuota ryhmää, vielä enemmän hukassa oireideni kanssa kuin mitä nyt olen.

Torstaina ryhmä jälkeen aloin odottelemaan Lauran vierailua meillä ja sillä välin leipomaan masaliisaa. Lauran kanssa vietettiin koko ehtoo, juteltiin, syötiin ja juteltiin lisää. Ihana ystävä!

Perjantaina vietettiin tyttöjen iltaa Jennin kanssa. Pojat tuli alkuyöstä meille, sitä ennen oltiin Jennin kanssa kahdestaan. Tehtiin tortilloita, kuunneltiin musiikkia, parannettiin maailmaa ja vietettiin laatuaikaa kahdestaan. Mäkin otin 3 (!) siideriä :D Ehtoo meni hyvin, mutta kymmenen aikaan sain ensimmäisen paniikin. Siitä sit tiesinkin, että loppuehtoo menee paniikkien tullessa ja mennessä, kuinka kävikin. Kahden jälkeen Juhani tuli nukuttamaan mua, viimeisen paniikkikohtauksen ollessa vielä päällä. Lauantaina nukuinkin piiitkään.

Mua niin harmittaa se, kun saan aina paniikkikohtauksia kun otan alkoholia. Koen jotenkin, että mun tarvitsee pyydellä niitä anteeksi ja että ne pilaavat koko ehtoon. Vaikea myöntää että ne ovat tällä hetkellä osa mua. Muutama viikko on mennyt niin etten pärjää päivääkään ilman rauhoittavaa, tää ahdistus tuntuu vaan lisääntyvän päivä päivältä. Viime viikollakaan en kyennyt käymään kuin OCD-ryhmässä. Huomenna käsityöpajalta mentäisiin käymään Eurokankaassa, en tiedä miten kykenen menemään kaupunkiin. Saas nähdä jääkö taas välistä. Toivottavasti keskiviikkoaamuna pääsen Tinkiin.

Tässä ajattelemisen aihetta näin alkuviikosta! :)

Hybridit

Viime postaukseen eräs lukija heitti kysymyksen, että onko harhoilla varjo. Vastasin että ei ole, sillä en koskaan näe niitä "suoraan" vaan aina sivusilmällä. Tänään kuitenkin, itse asiassa hetki sitten, näin jotain todella karmivaa mikä kumoaa täysin aiemmat kommenttini. Kävelin pimeässä Juhanin pajalle niin, että ainoastaan takaani kajasti valoa. Näin edessäni oman varjoni.. Ja oman varjoni vieressä jonkun toisen varjon, eikä siinä ollut ketään. Voi helvetti että säikähdin, sydän jätti pari lyöntiä väliin ja pamahti kurkkuun. Tuijotin kahta varjoa, omaani ja jonkun toisen, ja lähdin kuin tuli perseen alla Juhanin työ. Hän ei nähnyt mitään.

En tiedä kuka tai mikä se oli, mutta mun vieressä oli joku näkymätön hahmo josta jäi varjo. Helvetin karmivaa. Oon nyt yrittänyt järjellä ajatella koko juttua, kun joskus itsestä jää kaksi varjoa jos valo tulee oikeasta kulmasta, ja silloin varjot yhdistyy jaloista. Nää varjot, mitä mä näin, olivat kaksi erillistä eikä kauhean lähellä toisiaan. Tää juttu saa mut varmistumaan hybridien olemassaolosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Oon aiemmin ollut inan verran skeptinen ja ajatellut että ne on harhoja, vaan en enää. Ne on täyttä totta ja ne vaanii mua.

Lehmät

Taas on viikko vierähtänyt. Nää viikot menee niin nopeesti, ettei huomaakkaan. Ollaan nähty paljon rakkaita ihmisiä ja käyty kylässä. Ollaan pyritty joka ehtoo tekemään jotain, mutta tänään on ollut löhöpäivä.

Mulle sattu tänään hauska juttu. Näin keittiön ikkunasta, kuinka kolme lehmää jolkotteli meidän takapihalla. Olin ensin että ketä on päästänyt lehmänsä talvella ulos, mutta nopeesti tajusin, että se oli harhaa, kun ne ei jättänyt mitään jälkiä perässään eikä Manda reagoinut mitenkään. Mistä voi ihmisen pää kehittää lehmiä kävelemässä takapihalla?! Voi morjes. Muuten mulla on mennyt harhojen kanssa keskinkertaisesti. Niitä on edelleen, mut ne ei niin paljoo häiritse elämää.

Käytiin viime keskiviikkona Reposaaressa Merry Monkissa syömässä. Otettiin alkupalaksi leipää, pääruuaksi hampurilaiset ja jälkkäriksi mustikkajuustokakun siivu puoliksi. Nämä plus juomat oli inan päälle 50€, en pitänyt pahana hintana. Vaikka rahat on tiukalla, oli niin ihanaa että mies päätti keskiviikkona, et nyt se vie mut syömään, pieni katkaisu pelkkään arkeen. Nyt syödäänkin halpaa, annan esimerkin. Tein tänään siskonmakkarasoppaa. Siitä syö kaksi ihmistä kolme päivää, eli 6 annosta, ja koko höskä maksoi muutaman sentin päälle 4€. Keitot yleensäkin on tosi halpoja ja hyviä, yritän aina kerran viikossa tehdä vähintään kahdeksi päiväksi keittoa.

Perjantaina meillä on naapurin Jennin kanssa tyttöjenilta, tehdään jotain hyvää ruokaa, herkutellaan, saunotaan ja kuunnellaan musiikkia. En malta odottaa!

Vitutus

Eräässä ryhmässä käsiteltiin eri tunteita, joista yksi oli puhdas vitutus. Vitutus on ärsytystä joka on mennyt yli, näin muistan että sitä kuvailtiin. Ja nyt mua vituttaa.

Rakastan mun elämää ja arkea, mutta nyt se on ollut liian samanlaista liian kauan. Koko viime vuotena käytiin kerran Tampereella syömässä, kerran Ikeassa ja Biltemassa, kerran Fiskarsin ruukilla ja oltiin yhteensä kaksi yötä pois kotoa, kun oltiin kattoos GN'R Hämeenlinnassa. Siinä kaikki. Päivistä viikkoihin, samat ohjelmat samoina päivinä.

Mä haluaisin lähteä käymään jossain. Edes toisessa kaupungissa syömässä, laivalla tai hemmetin Ikeassa. Ihan missä vain, keilaamassa, elokuvissa.. Mikä estää? Raha. Ollaan kehitetty kaikkea ilmaista tekemistä, mutta pakko todeta että rahaa tarvitaan kaikkeen vähän kivempaan tekemiseen.

Meillä ei yksinkertaisesi oo rahaa mihinkään ylimääräiseen. Hyvä että ruokaa saadaan meille ja eläimille, siihen se sitten jääkin. Haluaisin edes kerran kuussa mennä kauppaan ja ostaa ne meikit mitä haluan, vähän kalliimpaa kinkkua, ei aina sitä halpaa lauantaimakkaraa. Ostaa jonkun kivan paidan tai kengät. Sain tilin ja maksoin päälle 800€ laskuja, Juhani sen lisäksi 1500€. Oli ilmalämpöpumppu, auton renkaat, sähkölasku, kodin vakuutukset, koirien vakuutukset, autojen vakuutukset, ja niiden lisäksi osarit Mandan lääkärikuluista, mun hammaslääkäristä yms kulut. Että jos joku pysyy vakiona, se on laskut!

Mä ihmettelen miten kaikki selviää rahallisesti. Me ollaan joka kuukausi loppukuusta aivan persaukisia ja mietitään miten oikeesti selvitään. Eikä meillä ole vielä edes lapsia, vain me kaksi ja eläimet!

On toki sellaisia asioita, joista mä en luovu, ja yksi sellainen on laadukas kotiruoka. Maksan ennemmin enemmän että saan laadukkaat raaka-aineet, kuin ostan halpaa sitä itseään. Tänään tein esim kanakeittoa. Olisin saanut pakkasesta keittojuureksia halvemmalla, mutta päätin ostaa lantun, porkkanat, sellerin ja palsternakan irtomyynnistä ja maksaa aika paljon enemmän. Oon sitä mieltä että ruuasta tulee ravinteikaampaa ja parempaa, kun käyttää "oikeita" raaka-aineita ennemmin kun jotain pakastettua valmiiksi pilkottua. Tämän takia kai sitä rahaa menee.

Se miksi jaksan tätä vitutusta, on meidän tuleva reissu etelä- ja itä-Suomeen. Sillon päästään viikoksi pois. Ihanaa!

Huoh! Oliskohan siinä tarpeeks avautumista?! :))

Tämä viikko

Mitäs mun tähän viikkoon on mahtunut. Maanantaina mulla oli tosi huono olo ja peruin hoitajakäynnin. Tiistaina taisin olla hammaslääkärissä, keskiviikkona olin Tinkissä ja äiti ja iskä kävi meidän tykönä. Illalla vierailtiin Lauran tykönä. Torstaina olin OCD-ryhmässä, kävin yksin kaupassa ja tein ruokaa. Perjantaina käytiin keräämässä nimiä vetoomukseen, syömässä grillillä ja Jonin tykönä. Lauantaina oli puutalkoot. Tänään käytiin äidin ja iskän tykönä.

Kysyin yleisesti facessa ketä tulee talkoisiin. Ei ollut väentungosta, mutta oon iloinen että muutama kuitenkin kommentoi siihen. Näkee ketkä välittää silloinkin, kun ei itse tarvitse mitään. Naapurin Janne oli reipas ja tuli auttamaan ja parissa tunnissa saatiinkin klapit järjestykseen. Jannesta oli niin hemmetin suuri apu. Kiitos. Jannelle tarjottiin ruuat ja juomat palkaksi, ja se sopi hälle hyvin.

Huomenna pääsen pitkästä aikaa purkamaan sydäntäni hoitajalle. Onkin paljon asioita joita täytyy muistaa sanoa. Teen aina pienen muistilistan asioista, jotta muistan sanoa kaiken. Varsinkin tästä ahdistuksesta. Jännä juttu, kun esim perjantaina kävin kaupassa ilman rauhoittavaa ja käytiin keräämässä nimiä, silloinkin ilman rauhoittavaa. Nimiä kerätessä kuitenkin käytiin noin kymmenen ihmisen kotona ja kättelin noin 20 ihmistä, enkä päässyt välillä pesemään käsiäni. Mutta mä kestin sen. Käytiin vielä syömässä ja Jonin tykönä, silloinkaan en ottanut rauhoittavaa. Mutta kun päästiin kotiin, mulle iski ihan järjetön ahdistus. Paikat hakkasi ja sydän löi tyhjää ja ajattelin, et nyt tuli lähtö. Kun toi ahdistus on sellaista ettei sitä voi ennakoida ja siihen liittyy niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Voisin niin paljon enemmän kertoa jos tää blogi olis salainen, vaan nyt tää jää tähän.

Ens viikolla mulla ei oo ihmeempiä. Huomenna hoitajalle aika, ti ja ke normi toiminnat ja torstaina pääsen kampaajalle! 

Nyt pökköä pesään ja pirtti lämpimäksi :) Ihanaa alkavaa viikkoa!