Paniikkeja

Loppu viikko meni ihan kivasti. Torstaina olin OCD-ryhmässä, siellä käyminen on raskasta mutta samalla vapauttavaa, on ihana tavata muita pakko-oireisia ja saada uusia näkökantoja. Siellä jokaisella kävijällä on vaitiolovelvollisuus, siellä jutellut jutut jäävät sinne. En tiedä missä olisin ilman tuota ryhmää, vielä enemmän hukassa oireideni kanssa kuin mitä nyt olen.

Torstaina ryhmä jälkeen aloin odottelemaan Lauran vierailua meillä ja sillä välin leipomaan masaliisaa. Lauran kanssa vietettiin koko ehtoo, juteltiin, syötiin ja juteltiin lisää. Ihana ystävä!

Perjantaina vietettiin tyttöjen iltaa Jennin kanssa. Pojat tuli alkuyöstä meille, sitä ennen oltiin Jennin kanssa kahdestaan. Tehtiin tortilloita, kuunneltiin musiikkia, parannettiin maailmaa ja vietettiin laatuaikaa kahdestaan. Mäkin otin 3 (!) siideriä :D Ehtoo meni hyvin, mutta kymmenen aikaan sain ensimmäisen paniikin. Siitä sit tiesinkin, että loppuehtoo menee paniikkien tullessa ja mennessä, kuinka kävikin. Kahden jälkeen Juhani tuli nukuttamaan mua, viimeisen paniikkikohtauksen ollessa vielä päällä. Lauantaina nukuinkin piiitkään.

Mua niin harmittaa se, kun saan aina paniikkikohtauksia kun otan alkoholia. Koen jotenkin, että mun tarvitsee pyydellä niitä anteeksi ja että ne pilaavat koko ehtoon. Vaikea myöntää että ne ovat tällä hetkellä osa mua. Muutama viikko on mennyt niin etten pärjää päivääkään ilman rauhoittavaa, tää ahdistus tuntuu vaan lisääntyvän päivä päivältä. Viime viikollakaan en kyennyt käymään kuin OCD-ryhmässä. Huomenna käsityöpajalta mentäisiin käymään Eurokankaassa, en tiedä miten kykenen menemään kaupunkiin. Saas nähdä jääkö taas välistä. Toivottavasti keskiviikkoaamuna pääsen Tinkiin.

Tässä ajattelemisen aihetta näin alkuviikosta! :)