Kaalikääryleet

Oon tänään ollut koko päivän kulussa. Aamuste mulla oli omahoitajan aika, oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa, hän on ollut pitkään poissa. Mun omahoitaja on sellanen, että hän kuuntelee, ymmärtää, kysyy ja päättelee. Hän saa mut näkemään myös ne positiiviset asiat mitä mun elämässä on. Mulla on ihan paras omahoitaja, vihdoin, monta vuotta siihen menikin.

Tapaamisen jälkeen menin äidin ja iskän tykö. Tehtiin yhdessä kaalikääryleitä ja vietettiin laatuaikaa, oli ihanaa.

Olin äidin ja iskän tykönä pari tuntia, kunnes lähdin Lumon käsityöpajalle. Siellä aloin tekemään kauppakassia. Kävin vielä porukoilla ja tulin kotiin päästämään koirat ulos.

Kävin eilen diabeteshoitajalla. Tunnin kuuntelin saarnaa siitä, kuinka täytyy laihduttaa ja syödä sitäjatätä. Ihan niinku en tietäisi. Kun mun ongelmani on siinä, etten yksin ollessa syö. Ja mun varsinkin diabeetikkona täytyis syödä tasaisin väliajoin, tiedän. Vaan kun en saa syötyä, mulla on edelleen, kuten edellinen hoitaja totesi, määrittelemätön syömishäiriö. Ehkä sen syömisen tekee vaikeaksi se tunne, kun jotain juuttuu kurkkuun. Mulla ei erity sylkeä hirveän paljon ja tarvitsen, varsinkin kun ahdistaa, paljon juotavaa samalla kun syön.

Huomenna aamuste taas tinkiin virkkaamaan kolmiohuivia. Torstaina onkin taas OCD.

Palataan taas!