Kysyin yleisesti facessa ketä tulee talkoisiin. Ei ollut väentungosta, mutta oon iloinen että muutama kuitenkin kommentoi siihen. Näkee ketkä välittää silloinkin, kun ei itse tarvitse mitään. Naapurin Janne oli reipas ja tuli auttamaan ja parissa tunnissa saatiinkin klapit järjestykseen. Jannesta oli niin hemmetin suuri apu. Kiitos. Jannelle tarjottiin ruuat ja juomat palkaksi, ja se sopi hälle hyvin.
Huomenna pääsen pitkästä aikaa purkamaan sydäntäni hoitajalle. Onkin paljon asioita joita täytyy muistaa sanoa. Teen aina pienen muistilistan asioista, jotta muistan sanoa kaiken. Varsinkin tästä ahdistuksesta. Jännä juttu, kun esim perjantaina kävin kaupassa ilman rauhoittavaa ja käytiin keräämässä nimiä, silloinkin ilman rauhoittavaa. Nimiä kerätessä kuitenkin käytiin noin kymmenen ihmisen kotona ja kättelin noin 20 ihmistä, enkä päässyt välillä pesemään käsiäni. Mutta mä kestin sen. Käytiin vielä syömässä ja Jonin tykönä, silloinkaan en ottanut rauhoittavaa. Mutta kun päästiin kotiin, mulle iski ihan järjetön ahdistus. Paikat hakkasi ja sydän löi tyhjää ja ajattelin, et nyt tuli lähtö. Kun toi ahdistus on sellaista ettei sitä voi ennakoida ja siihen liittyy niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Voisin niin paljon enemmän kertoa jos tää blogi olis salainen, vaan nyt tää jää tähän.
Ens viikolla mulla ei oo ihmeempiä. Huomenna hoitajalle aika, ti ja ke normi toiminnat ja torstaina pääsen kampaajalle!
Nyt pökköä pesään ja pirtti lämpimäksi :) Ihanaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti