keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Painajaiset

Oon soitellut moneen otteeseen tällä ja viimeviikolla Ulvilan terveyskeskukseen, saamatta ketään kiinni. Tänään vihdoin, soittelujen jälkeen, sairaanhoitaja meni puhuttamaan lääkäriä ja saatiin vihdoin asiat ratkeamaan. Mulla aloitettiin tänään uusi lääke diabetekseen ja sokerien hallintaan. Aloitin sen tässä ehtoolla, enkä vielä osaa sanoa aiheuttaako oloja. Kuulemma näillä uuden polven lääkkeillä ei pitäisi olla kauheasti sivuvaikutuksia, tosin oon aika skeptinen. En haluaisi syödä mitään lääkkeitä, mielessä kävi jopa että hybridit on olleet asialla ja myrkyttäneet ne uudet lääkkeet, mut alan päästä siitä ajatuksesta yli. Vai alanko..

Oon nähnyt pitkään painajaisia, viikkoja. Viime yönä heräsin siihen, että itkin ja olin aivan hiestä märkä. Nukahdin kuitenkin uudelleen, mutta yöt ovat vain jatkuvaa heräilyä. Tuntuu kuin ei nukkuisi lainkaan ja nukkumaan meneminenkin ahdistaa ihan älytömästi. Nousin tänään puoli kahdeksalta, aamun ja aamupäivän torkuin sohvalla, mutta säpsähdin aina kun olin nukahtamassa. Painajaiset on todella ahdistavia ja jatkuvat, vaikka herään välillä. Yksi aamu kävelin sängystä alakertaan ja aamusavuilla vasta tajusin, etten näe unta enää eikä ole mitään pelättävää.

Mä en oo kyennyt tällä viikolla mihinkään. Tosin pajoja ei ole ollut, tänään olisi ollut Tinki, mutta en uskaltanut lähteä ajamaan kun valvoin liki koko viimeyön. Olin ihan liian väsynyt. Oon niin väsynyt koko ajan.

Puhuttiin miehen kanssa, että nyt täytyy tehdä elämäntaparemontti. Makeaa menee liikaa ja vihreää liian vähän. Jätetään taas viljoja vähemmälle ja keskitytään vihanneksiin ja kasviksiin pastan ja perunan sijaan. Lihaa en suostu jättämään, enkä aamupalaleipää. Ollaan ennenkin karpattu, siitä tulee hyvä ja kevyempi olo, mutta tällä kertaa ei kieltäydytä aivan kaikesta, toisin kuin viimeksi. Odotan innolla.

Kohta on taas vkl, ihanaa loppuviikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Mäkin näen tosi kamalia painajaisia.Joskus ,kun herään niihin,olen ihan,että miten tämä on edes mahdollista ,mutta yleensä olen vaan,että jaaha taas tällaista.On niin jokaöistä.Ehkä mile kuitenkin voi olla jotenkin psykoossissa unessa?Lääkäri sanoi,että unet on unia,ne ei voi olla psykoottisia,mutta viime yönäkin oli sellainen juoni painajaisessa,että en kyllä kellekään kehtais kertoa.Pelkään oikein,että jos kännissä kerron miehelleni,olisi noloa.
    Kauhea,jos et tajua herättyäsi ja noustuasi ,että olet jo hereillä.Mulla ei kyllä fysiikka toimi niin,että voisin mitenkään liikkua sängystä ilman,että huomaisin olevani hereillä.Pelottavan kuuloista.
    Kasviksia kun syö enemmän niin ei ainakaan pieleen voi mennä:)Tsemppiä, aika aikansa kutakin ja ennenkin on noustu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla et sullakin painajaisia. Hämärä tunne kun oon hereillä mut silti luulen olevani unessa. No kai nää tästä joskus loppuu :) Kiitos tsempeistä, tulee tarpeeseen!

      Poista