Aatos part 2

Päästiin lähtemään aiemmin kotiin, kuin mitä olin kuvitellut. Lopullinen tuomio oli katkennut jänne ja niin iso haava anturassa, ettei sitä pystytty edes ompelemaan. Mitään muuta probleemaa ei ollut. Nyt mennään tötterö päässä ja lääkekuureilla. Kunpa toi nyt nopeesti tottuis tohon kauluriin, se on viimeiset kaksi tuntia ravannut ympäri taloa ja yrittänyt potkia tötteröä pois. Toistaiseksi sain laitettua sen sen verran hyvin, että on pysynyt. Sain hieman syötettyäkin häntä, kun vielä ei ole tajuttu miten syöminen ja juominen kaulurin kanssa tapahtuu. Huoh.

Nyt tässä vaan on yksi ongelma; Aatos on pihakissa eikä saa nyt viikkoon mennä pihalle. Meidän täytyy laittaa hiekkalaatikko.. Mutta. Meillä on aina ollut portti kylppärin ovessa, jottei Haiku pääse syömään kissojen paskoja. Nyt porttia ei voi laittaa kun eihän Aatos mahdu tötterön kans siitä läpi. Mitäs nyt tehdään? Ajattelin silti, että ulkoiluttaisi Aatosta narun päässä että pääsee asioilleen, niin ei välttämättä tarvitsisi laittaa hiekkalaatikkoa. Voi hiton hitto ku menikin vaikeeksi.

Mä oon ihan sairaan väsynyt, en oo tottunut heräämään niin aikaisin kuin tänään, ja ajamaan yksin niin pitkää matkaa kuin tänään. Mutta yritä tässä nyt huilata kun eläimistä jokainen on vailla jotain ja kaikkea pitäisi jaksaa tehdä. Voin vaan kuvitella kuinka raskasta on olla pienten lasten kanssa, joita saa vahtia koko ajan.

Toivottavasti Aatos jo pian tottuisi kauluriin ja kaikki menisi hyvin. Voi pientä.

Aatos

Aatos loukkasi maanantaina jalkansa, tällä hetkellä ollaan Rauman Evidensiassa ja Aatos on kuvattavana. Kynsi näyttää selkeästi ylöspäin ja varpaassa tuntuu kolo, varvas joudutaan luultavasti amputoimaan. Toivottavasti ei, kaikki selviää 1,5h päästä. Huoli on kova. Oon täällä vielä yksin, ja aikaa pitäis kuluttaa tuo puolitoista tuntia. Mitä sitä tekisi.

Päätettiin taas että tehdään arjesta kivaa. Niinpä mies yllätti mut ja osti kaikkia grilliherkkuja! Oli kasvis-nautavarrasta, kanapihvejä, makkaraa, paahdettua leipää savuporolevitteellä ja grilliluita. Ja perkeleesti hyttysiä.

Mulla on tosi paljon pakko-oireita. Lähinnä pakkoajatuksia. Eilinen oli oikea ahdistuspäivä, aamu alkoi sillä että pelkäsin nielleeni foliota lääkkeiden mukana. Sitten kaikki lähti käsistä. Pesin käsiä koko ajan, pelkäsin että hybridit on laittaneet hiuksia mun tupakeihin.. En jaksa edes kertoa kaikkia, alkaa vain ahdistaa. Jouduin eilen ottamaan 3 x Temesta, niin paljoa mun ei oo tarvinnu ottaa pitkään aikaan. Tänään on ollut parempi päivä. Kyllä mua ahdisti lähteä ajelemaan tänne yksin, mutta nyt on pakkorako.

Pistän uutta päivitystä kun tiedän missä mennään.

Talviturkki heitetty!

Tää vkl on ollut kiva vaikka viikko on ollut aika raskas. Tänäänkin mulla on ollut epätodellinen olo, mutta pärjännyt sen kanssa. Nyt on grilli lämpeemässä ja sillä aikaa kirjoittelen tätä.

Perjantaina tehtiin puukkoa yhdessä Juhanin kanssa, ja ehtooste lähdettiin pyörillä naapuriin. Puolen yön aikaan tuli päähänpisto Jennille, että lähdetään uimaan! Oltiin Juhanin kanssa että ei helvetti siellä on kylmää vettä, mutta asia päättyi niin että oltiin Jennin ja Juhanin kanssa kolmestaan siellä järvessä pulikoimassa. Viime kesänä en käynyt kertaakaan uimassa, ja nyt tuli heitettyä jo toukokuussa talviturkki!

Eilen käytiin moikkaamassa Juhanin veljeä ja hänen vaimoaan, tänään oltiin mun porukoilla.

Tulevalla viikolla mulla onkin tekemistä jokaiselle päivälle. Huomenna on omahoitajan tapaaminen, tiistaina käsityöpaja, ke meen tapaamaan pitkästä aikaa Jonnaa, to on OCD ja perjantaina isossa kaupassa käynti.

Nyt näyttää grilli siltä että paras lähteä paistelemaan, toivon teille jokaiselle ihanaa ja lämmintä alkavaa viikkoa!

OCD

Mulla oli eilen tosi paha päivä. Meille tuli kaksi vierasta miestä tekemään viemäriä, ja mua alkoi ahdistaa se aamusta asti. Mulla on itseasiassa viimeiset ajat olleet tosi vaikeita tän ahdistuksen ja OCDn kanssa. Nyt tein myöhemmin päivällä ruokaa ilman että mies oli tukena. Pakko-oireet iski päälle ja tarkistin laskujeni mukaan 20 kertaa jauhelihan pvm:n ja että levyt on pois päältä. Ajattelin tän "maagisen" 20:nen olevan se rajapyykki, jolloin pakkotarkistukset loppuvat, mut lopuksi en voinut muuta kuin istua keittiön lattialla ja tuijottaa jauhelihapakettia ja että levyt on pois päältä. Koko juttu laukes vasta kun mies tuli kotiin. Päivällä mulla oli myös pelkoa, että toinen rakennusmiehistä tippuu kaivoon tai muuta pahaa tapahtuu.

Laitoin tästä ruuanteko-asiasta juttua yhteen ryhmään, ja myöhemmin hyvä ystävä soitti ja kyseli mikä on tilanne. Havahduin siihen, että mulla oikeesti on näitä ihmisiä ympärillä. En älynnyt soittaa tälle ystävälle kun tilanne oli päällä, pystyin vain tuijottamaan uunia. Ja aina tämä ystävä sanoo että soita! Seuraavaksi soitan. Aivan varmasti.

Tänään kävivät mun porukat ja veli tyttöystävineen meidän tykönä. Äiti ja iskä lähtivät aiemmin, Linda ja Jani jäivät vielä meille. Ihanaa aikaa yhdessä.

Vaikkei kukaan, yhtä ystävää lukuunottamatta, soita tai kysy kuulumisia, kyllä mulla näitä läheisiä on paljon. Jatketaan joka kerralla siitä mihin viimeksi jäätiin.

Olette ajatuksissa.

Nimetön

Edellisin päivitys on kirjoitettu pahan olon puuskassa. Viikonloppu oli kumminkin tosi kiva ja erilainen, la päivällä olin Emmin synttäreillä, teemavärinä oli musta. Pukukoodi oli mahdollisuuksien mukaan musta, booli oli mustaa, samoin dippikastike ja kakku ja moni muu herkku. La ehtoolla lähdettiin kylätalolle kylän aikuisten iltaan, 5e oli sisäänpääsymaksu ja sillä sai juoda ja syödä kuinka paljon vain. Oli tosi kivaa. Mentiin pyörillä, ja sanoinkin että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun Juhani pyöräilee kaljapäissään. Mentiin milloin puskassa ja milloin tiellä, jätettiin jalkaa pinnojen väliin.. Sillon vitutti mut nyt naurattaa :D Mä olin jälleen kokis-linjalla ja hyvä niin.

Mulla olis mielessä leipoa tänään, vaan en tiedä mitä. Joku suklaakakku olis aika herkullinen. Hmm.. Tosin rahat on tiukalla eikä oikeestaan olis varaa leipoa yhtään mitään, kävin eilen valittamassa diakonissallekin ja ruinaamassa ruoka-apua. Mulla on tilillä 1,54€ ja sillä ei pitkälle pötkitä.

Oon nukkunut nyt paremmin. Oon unohtanut ottaa unilääkkeen kahtena iltana ja oon silti nukkut kahdeksaa tuntia. Ihanaa! Olokin on niin erilainen.

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

Pois

Mä ajan joka päivä samaa tietä. Mä ajan niihin samoihin monttuihin ja samoihin kurveihin. Samalla autolla. Käyn samassa kaupassa, samalla kassalla ja joka kerta kaupassa lasken pennejä. Kotiin tullessa alan siivoamaan keittiötä. Täytän saman tiskikoneen uudestaan ja uudestaan ja pyyhin samat pöydät. Siivoan sotkut. Alan tekemään ruokaa, syödään, ja kaikki illat menee samalla kaavalla. Aina odottaa viikonloppua. Mutta joka viikonloppu on samanlainen. Herätään myöhään, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, käydään saunassa ja kuunnellaan musiikkia. Se on kivaa, mutta ei enää silloin kun sama rutiini  toistuu viikonlopusta toiseen.

Mun täytyy päästä pois. Johonkin. Mihin vain. Pois täältä. Edes hetkeksi. Mun pää sekoaa.

Enkeleitä onko heitä

Eilen ehtooste nukkumaan mennessä mietein enkeleitä. Mun suvussa ja lähipiirissä on ollut kontakteja enkeleihin ja oonkin aina toivonut että mulle sellainen ilmestyisi. Uskon niihin vakaasti, mutta en ole koskaan kokenut mitään. Facebookissa olen eräässä ryhmässä, jossa käsitellään paljon enkelihin ja tuonpuoleiseen liittyviä asioita. Moni siellä on saanut valkoisen höyhenen, joka yhdistetään enkeleihin ja siihen, ettemme ole yksin. Tänään oli minun vuoro saada valkoinen höyhen.

Istun pihasuulissamme, Juhani väsää puukkoa ja mä oon seurana. Polttelin kessua ja yhtäkkiä, ihan tyhjästä, mun jalkoihin lensi valkoinen höyhen. Lähdin heti selaamaan nettiä selvittääkseni sen tarkoituksen. Yhdellä nettisivulla valkoisen höyhenen ilmestymistä kuvataan näin:

"Enkelit ilmaisevat olemassaolonsa usein pienillä valkoisilla höyhenillä. Höyhenillä he viestittävät meille olemassaolostaan ja avustaan."

Mulle tuli niin rauhallinen olo. Uskon, että yksinäisiä voimme olla, mutta ikinä emme ole yksin. Jokaisella on joku, joka katsoo perään.

Sairastelua

Tää alkuvuosi on ollut yhtä sairastelua. On ollut molemmat influenssat ja nyt oon taas kipeä, tällä kertaa on nielutulehdus ja alkava keuhkokuume. Yskä on ihan jäätävä, tuntuu että keuhkot tulee pihalle kun tulee yskäkohtauksia ja hengittäminen on välillä tosi raskasta. Soittelin viimeviikolla lääkäriin kun tää tauti alkoi, mutteivät ottaneet mua sisälle, eilen kun soitin niin sain heti ajan. Tuntuu että nyt on alkavaa nuhaakin. Oivoi. Lääkäri antoi totaalisen liikuntakiellon ja sanoi että nyt vaan levätään. Se silti tuntuukin parhaimmalta, eilen vein kukkasen talon taakse kolmijalkaan, ja hengästyin jo sillä muutaman metrin matkalla. En tiedä miksi vastustuskyky on näin huono, syödään kuitenkin terveellistä kotiruokaa ja paljon esim sipuleita. Olisko se stressi mikä vaikuttaa.. Mene ja tiedä.

Oon heräillyt edelleen aamuöisin vaikka oon ottanut unilääkettä. Sillä nukun sen kuusi tuntia. Aamuisin oon katsellut pihalle ja nähnyt paljon elämää. Peurat kulkee noin klo 6 meidän takapihan poikki.

Eilen joutsenet lensi meidän talon yli ja samalla Aatos kulki kauhean kokoinen myyrä suussaan. Tänäaamuna näin pöllön. Ihanaa asua maalla!

Oon miettinyt Tinkiä. Ajatellut että se taitaa olla loppu mun puolesta, annan paikkani jollekin toiselle. Mua niin ahdistaa olla siellä Jopin tiloissa, kun siellä Tinkin tiloissa on muodostunut niin tiivis ryhmä ettei sinne mahdu. Jos sanon heille huomenta, saan osakseni vain katseita eikä kukaan vastaa. Oon yrittänyt kysellä että minkä ikäisiä he ovat ym mutta en saa vastauksia. En mahdu siihen ryhmään. Haluaisin käydä siellä, mutta onko siinä mitään järkeä kun mua alkaa vain ahdistaa enemmän kun menen sinne. Ajattelin soitella tänään sen mun ohjaajan kanssa ja kysyä vähän mitä hän on mieltä.

Mukavaa keskiviikkoa!

Oma rauha

Mulla on erilainen viikonloppu nyt. Juhani on koko vkl maakuntajoukkojen harjoituksessa Säkylässä. Täällä mä katselen tällä hetkellä Suomen ja Korean jäkispeliä ja rentoudun.

Äiti ja iskä tuli tänne mun tykö eilen ja olivat yön. Me ollaan herkuteltu, toivat eilen tullessaan pizzaa, tänään tehtiin mahdottoman hyvää ruokaa ja kahvin kanssa oli itse leivottua voisilmäpullaa. Kävin eilen ehtoolla poikkeemassa Luvialla ystävien tykönä, oli ihanaa laatuaikaa! Niin rakkaita ihmisiä.

Tänään heräsin taas 3.30 ja keittelin kahvia ja kuuntelin pihalla luonnon ääniä. Klo 6 oltiin jo aamulenkillä ja klo 7 lähdettiin torille hakemaan kalaa. Kaupassa oltiin ennen kuin ne saivat edes valot siihen kauppaan :D  Äiti ja iskä tekivät pihahommia, mä en selkäni kanssa oikein pystynyt tekemään mitään.. Syötiin puolen päivän aikaan. Ja ai että oli herkkua ruokaa! Itse savustettua kalaa, Juhanin tekemiä perunoita, salaattia ja parsaa.

Mä kerkesin äidin ja iskän lähdön jälkeen huilaamaan hetken ja sitten tulivatkin naapurit käymään. Mulla on kyllä niin ihania ihmisiä ympärillä. Kiitos teille.

Mulla on harhoja. Oon alkanut kuulla ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia musta. Tavallaan tiedostan etteivät ne oikeasti ole muiden ajatuksia, mutta silti uskon niihin aika vakaasti. Ne on niin todellisia. Sekä pakko-oireet on pahentuneet. Niihinkin on tullut uusia "lisäyksiä". Huoh. En oo varmaan kuukauteen käynyt omahoitajalla, hänellä ei ollut aikoja ja kun tuli mun käyntipäivä, sieltä ilmoitettiin että aika peruuntuu.
Nukkuminenkin on huonoa. 20mg Tenoxilla nukun sen nelisen tuntia. Täytyy taas jättää lääkärille soittopyyntö.

Mä oon ollut tosi kipeä melkeen viikon. Edelleen mulla on kauhea yskä, välillä oikein hinkuyskää joka ei meinaa loppua millään. Keuhkoputkessa rohisee, mutta soitin yksi aamu lääkäriin eivätkä ne ottaneet mua sisään näillä oireilla, käskivät levätä ja ottaa särky- ja yskänlääkettä.

Mä jatkan pelin katselua ja nautin omasta rauhasta. Mukavaa viikonloppua!