Sairastelua

Tää alkuvuosi on ollut yhtä sairastelua. On ollut molemmat influenssat ja nyt oon taas kipeä, tällä kertaa on nielutulehdus ja alkava keuhkokuume. Yskä on ihan jäätävä, tuntuu että keuhkot tulee pihalle kun tulee yskäkohtauksia ja hengittäminen on välillä tosi raskasta. Soittelin viimeviikolla lääkäriin kun tää tauti alkoi, mutteivät ottaneet mua sisälle, eilen kun soitin niin sain heti ajan. Tuntuu että nyt on alkavaa nuhaakin. Oivoi. Lääkäri antoi totaalisen liikuntakiellon ja sanoi että nyt vaan levätään. Se silti tuntuukin parhaimmalta, eilen vein kukkasen talon taakse kolmijalkaan, ja hengästyin jo sillä muutaman metrin matkalla. En tiedä miksi vastustuskyky on näin huono, syödään kuitenkin terveellistä kotiruokaa ja paljon esim sipuleita. Olisko se stressi mikä vaikuttaa.. Mene ja tiedä.

Oon heräillyt edelleen aamuöisin vaikka oon ottanut unilääkettä. Sillä nukun sen kuusi tuntia. Aamuisin oon katsellut pihalle ja nähnyt paljon elämää. Peurat kulkee noin klo 6 meidän takapihan poikki.

Eilen joutsenet lensi meidän talon yli ja samalla Aatos kulki kauhean kokoinen myyrä suussaan. Tänäaamuna näin pöllön. Ihanaa asua maalla!

Oon miettinyt Tinkiä. Ajatellut että se taitaa olla loppu mun puolesta, annan paikkani jollekin toiselle. Mua niin ahdistaa olla siellä Jopin tiloissa, kun siellä Tinkin tiloissa on muodostunut niin tiivis ryhmä ettei sinne mahdu. Jos sanon heille huomenta, saan osakseni vain katseita eikä kukaan vastaa. Oon yrittänyt kysellä että minkä ikäisiä he ovat ym mutta en saa vastauksia. En mahdu siihen ryhmään. Haluaisin käydä siellä, mutta onko siinä mitään järkeä kun mua alkaa vain ahdistaa enemmän kun menen sinne. Ajattelin soitella tänään sen mun ohjaajan kanssa ja kysyä vähän mitä hän on mieltä.

Mukavaa keskiviikkoa!