Mulla oli eilen tosi paha päivä. Meille tuli kaksi vierasta miestä tekemään viemäriä, ja mua alkoi ahdistaa se aamusta asti. Mulla on itseasiassa viimeiset ajat olleet tosi vaikeita tän ahdistuksen ja OCDn kanssa. Nyt tein myöhemmin päivällä ruokaa ilman että mies oli tukena. Pakko-oireet iski päälle ja tarkistin laskujeni mukaan 20 kertaa jauhelihan pvm:n ja että levyt on pois päältä. Ajattelin tän "maagisen" 20:nen olevan se rajapyykki, jolloin pakkotarkistukset loppuvat, mut lopuksi en voinut muuta kuin istua keittiön lattialla ja tuijottaa jauhelihapakettia ja että levyt on pois päältä. Koko juttu laukes vasta kun mies tuli kotiin. Päivällä mulla oli myös pelkoa, että toinen rakennusmiehistä tippuu kaivoon tai muuta pahaa tapahtuu.
Laitoin tästä ruuanteko-asiasta juttua yhteen ryhmään, ja myöhemmin hyvä ystävä soitti ja kyseli mikä on tilanne. Havahduin siihen, että mulla oikeesti on näitä ihmisiä ympärillä. En älynnyt soittaa tälle ystävälle kun tilanne oli päällä, pystyin vain tuijottamaan uunia. Ja aina tämä ystävä sanoo että soita! Seuraavaksi soitan. Aivan varmasti.
Tänään kävivät mun porukat ja veli tyttöystävineen meidän tykönä. Äiti ja iskä lähtivät aiemmin, Linda ja Jani jäivät vielä meille. Ihanaa aikaa yhdessä.
Vaikkei kukaan, yhtä ystävää lukuunottamatta, soita tai kysy kuulumisia, kyllä mulla näitä läheisiä on paljon. Jatketaan joka kerralla siitä mihin viimeksi jäätiin.
Olette ajatuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti