Manda

Meidän Manda-koira, 8 vuotias vanha rouva on kipeenä. Lopputalvesta alkaen sohvalle, sänkyyn ja autoon hyppääminen on ollut vaikeaa, samoin pois hyppääminen. Myös lattialta on vaikea nousta. Ollaan ajateltu että se on normaalia puutumista tai johtuu liukkaasta lattiasta tms, ylipainoakin kun Mandalla on. Sunnuntaina kuitenkin kiinnitettiin huomiota että Manda läähättää normaalia enemmän (kipuja?) ja on kovin vaisu, ei mielellään liiku ja vaan kyhnyttää paikallaan. Soittelin eilen eläinlääkäriin ja sieltä sanottiin heti, että ihan selvä nivelrikko kyseessä. Voi eih 😢

Eläinlääkäristä sanottiin että heillä on ruoka, joka on tarkoitettu ylipainoisille nivelrikkopotilaille. Törkeen kallis, 4kg 43€, mutta meidän perheessä ei laiteta hintalappua terveyden eteen. Sanoivat, että jo kolmessa viikossa on ruuan vaikutus alkanut näkyä. Mä kokeilen sitä, haen paketin heti torstaina kun saan rahaa. Parannettavissahan se sairaus ei ole, mutta hoidettavissa kyllä. Oon aika paljon tutkinut nettiä, ja myös ystäviltä on tullut hyviä neuvoja.
Jossain vaiheessa otetaan röntgenkuvat, mutta eläinlääkärin mielestä kannattaa ensin kokeilla ruoan vaikutusta. Sanoi, että jotkut joutuvat syömään kipulääkkeitä lopun elämäänsä, jotkut kuurina. Aion kysyä sitä samalla kun haen sen ruuan, selvästi Mandalla kipuja on. Voi mun pientä.

Kokemusta koiran nivelrikosta? Kaikki vinkit ja avut ovat tarpeen! Kiitos!

Viimeinen käynti omahoitajalla

Kävin tänään omahoitajan vastaanotolla, sain Abilifyn injektiona ja juteltiin siinä hetki. Hän sanoi että Psykoosiklinikan lääkäri on lähettänyt lähetteen sinne Psyk polille ja sieltä lähetetään mulle aika vastaanotolle. Omahoitaja kysyi, olenko nyt tyytyväinen. Olenko nyt tyytyväinen!? Ei noin voi kysyä! Vastasin kuitenkin että olen. Tästä lähtien käyn hakemassa Abilifyn oman alueen tk:sta kerran kuussa. Juteltiin siinä mukavia ja hän kysyi, pelkäänkö vielä ajavani jonkun yli. Anteeks mitä? Sanoin etten ole ikinä moista väittänytkään, vaan että ajoin silloin sen viemäriputken yli kun mua lähdettiin seuraamaankin. What the f...
Lopuksi siinä käteltiin ja omahoitaja sanoi että toivottavasti ei enää nähdä. Hän tarkoitti sen varmasti hyvällä ja että ei nähdä näissä merkeissä, mutta kyllä mulla vaan paska olo oli kun sieltä lähdin. Mun piti mennä sieltä käsityöpajalle, mutta olo oli niin huono että menin vaan äidin tykö. Ei musta olis ollut näyttämään hymyilevää naamaa.

Lauantaina käytiin Luvialla ystävää katsomassa ja vielä sinä yönä mun pikkuveli tuli meillä poikkeemaan. Oli ihana nähdä sitä, se on mulle tosi tärkeä. Mentiin vasta aamuyöllä nukkumaan, juttua olisi ollut vaikka kuinka. Ajatella, just mun veli oli 13 ja nyt se täyttää perjantaina 20! Kuinka vanha mä sit vallan olen, ai kauheeta..

Sunnuntaina oltiin koirien kanssa mun porukoilla, sieltä kun lähdettiin niin Manda pääsi uimaan. Ai että sitä riemua..

Täytyy kyllä myöntää että mulla on sellanen väliinputoaja-olo. Tällä hetkellä oon tyhjän päällä, ei mitään hoitopaikkaa kun sieltä psyk poliltakaan ei oo vielä kuulunut. Täytyy uusiksi kertoa mun elämäntarinani, selittää harhat, selittää pakko-oireet, emetofobia.. Teinkö mä oikein kun vaadein uutta hoitopaikkaa? Kyllä mä jaksan uskoa niin. Se nähdään sitten, toivotaan.

Mökillä + ryijy

Käytiin eilen vähän mökkeilemässä. Juhani teki joitain putkitöitä isäpuolensa kanssa ja mä hengailin. Paistettiin törkeen isot ja hyvät pihvit, joiden kanssa oli makkaraa ja paistinperunoita.

Päivä oli tosi nätti, mutta itikoita oli jonkin verran ja villatakillakin meinasi tulla vilu. Vkl olisi tarkoitus mennä koirien kanssa uudestaan, pääsisi Mandakin heittämään talviturkkinsa, se on sellainen vesipeto. 

Kävin tänään hyvän ystäväni Lauran tykönä. Oli ihanaa viettää aikaa yhdessä, poltella röökiä auringonpaisteessa ja vaan olla. Mulla ei ole montaa hyvää ystävää, mutta ne kaikki ovat sitäkin tärkeempiä. Enempää en tarvitse ❤ 

Mun ahdistukset on muuttuneet viimeaikoina. Ennen mulle riitti pelkkä Temesta, nykyään on turha yrittää selvitä ilman Temesta+Ketipinor-yhdistelmää. Kotoa en pääse pois ilman Temestaa, vaikka kuinka yrittäisi. Pakkoajatukset on kans aika vaikeita. Niitä on hankala selittää, kun tulevat niin hetkessä eikä niitä oikein muista jälkeenpäin. 

Viikonloppuna ei ole mitään suunnitelmia. Odottelen tässä juuri että äiti, iskä ja pikkuveli tulevat käymään. Haetaan varmaan karkkia Filmtownista ja katsotaan joku hyvä leffa. Tai sitten ollaan koko ehtoo pihalla. 

Oon alkanut tekemään tollaista solminta-ryijyä kiikkustooliin. 

Oon saanut tehtyä sitä 15cm ja siihen on tähän mennessä mennyt 500g ontelokudetta. Oli tarkoitus tehdä koko kiikkustooliin päällinen, mutta taidankin tehdä vain istuinosaan pehmusteen. 500g ontelokudetta maksaa 17,95€ Tokmannilla. Aika hintava tulee ryijystä. 

Nyt porukat kurvasivat pihaan, juuri sopivasti! Toivottelen teille jokaiselle ihanaa viikonloppua! Toivottavasti säät hellivät meitä 🙂

Asioiden hoitoa

Kyllä se kesä taitaa täällä olla. Kuin huomaamatta puut on puhjenneet lehteen ja kohta omenapuukin on kukassa. Mulla on aina keväisin ja alkukesäisin ihana olo, kun luonto herää ja alkaa kukoistaa. Ulkona voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan ja tuntuu hullulta mennä nukkumaankin kun on valoisaa.

Olin tänään Tinkissä. Ohjaaja pyysi mua juttelemaan ja sanoi soittavansa mun omahoitajalle. Asia koski työkykyarviointia Jopissa, josta on ollut puhe jo varmaan puolitoista kuukautta sitten. Omahoitajan piti sitä asiaa alkaa hoitaa ja soitella mun Tinkin ohjaajalle, mitä ei ikinä sitten tapahtunutkaan. Pettymys, taas. Kun pääsen uuteen hoitopaikkaan, otan tän Tinkin ohjaajan mukaan ekalle lääkärikäynnille. Oon vähän odotellut omahoitajan ilmoitusta siitä, koska mulla on se Psykoosiklinikan lääkärin aika minne mun Lumon ohjaaja tulee mukaan, mutta mitään ei ole kuulunut. Kauan tuntuu kestävän kaikki. Oon niin toiveikas että uudessa hoitopaikassa saisin sellaisen ihmisen, joka ymmärtää. Kun kävin vielä nuorisopuolella, siellä oli sellainen psylologi joka ymmärsi ja tiesi tyyliin mitä ajattelin. Toivon niin että saisin sellaisen ihmisen taas.

Hanna kävi eilen poikkeemassa. Oli ihanaa rupatella, turhan pitkä aika taas mennyt ettei olla nähty. Huomenna on pyhä ja Juhanilla vapaa, ihanaa! Olisi tarkoitus mennä huomenna käymään mökillä, katsoa vähän missä kunnossa kaikki on ja Juhanilla on siellä jotain putkihommaakin tehtävänä. Odottelen innolla sitä että pääsee taas mökkeilemään!

Ahmankierrosviikonloppu

Tänä viikonloppuna oli Ulvilan keskiaikaseuran Ahmankierros. Leikkimielinen jousiammuntakisa, hyvää ruokaa ja juomaa ja ystävien seuraa. Pärjäsin todella hyvin, perjantaina ennen kuin ihmiset saapuivat sain paniikkikohtauksen, mutta muuten meni hienosti huomioonottaen sen, että tuttuja oli läsnä koko ajan useampi. Söin jopa seuralaisten tekemää keittoa! Ihmisiä oli lauantaina parisen kymmentä, osa heistä jäi perjantaina meille yöksi. Tänä aamuna lähtivät viimeiset. Seuraavaksi pari kuvaa leiristä.

Nuotiolla vietettiin aikaa myöhään yöhön, itse menin nukkumaan yhden aikoihin, mutta monet jäivät vielä nuotion ääreen.

Saatiin ystävältä lahjaksi vanhat, ennen sotaa tehdyt hevoskärryt.

Mietittiin, ettei viitsitä maalilla kärryjä pilata, vaa laitettaisi siihen puuöljy tms pintaan. Kärryt on tosi hyvässä kunnossa, suunnittelin jo minkälaisia kukkasia niihin laittaisin.. 🙂

Oon jotenkin ihan katki tästä viikonlopusta. Henkisesti tosi uuvuttavaa olla skarppina koko ajan kolmen päivän ajan, ja tsempata itseensä koko ajan. Nyt tulikin jonkunlainen jälkiahdistus, kun kaikki on lähteneet ja voi rentoutua. Mua stressasi tosi paljon myös kun Aatos oli hukassa yli 12h. Pelästyi ilmeisesti suurta ihmismäärää, tuli viimeyönä puolenyön aikoihin takaisin kotiin. Sydän oli syrjällään että missä kissa luuraa. 

Palaillaan taas, nyt nautin notskista ja miehen seurasta. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Omahoitajan tapaaminen

Mä tein sen, sain tänään suuni auki kun olin tapaamassa omahoitajaani! Mietein koko ajomatkan miten aloitan asiani ja mitä sanon ja meinasi paniikkikin iskeä.
Juttelin eilen Lumon Minnan kanssa ja mietittiin yhdessä mitä sanon, eli en ole tässä asiassa enää yksin.

Aloitin asiani sanomalla, etten ole tyytyväinen Psykoosiklinikalla saamaani hoitoon ja koen, ettei mua ymmärretä tai musta välitetä. Sanoin, että haluaisin vaihtaa hoitopaikkaa. Sanomani jälkeen en ikinä kuvitellutkaan kuulevani omahoitajalta mitään sellaista, mitä kuulin.. Hän sanoi, että joskus joku tämänlainen elämänmuutos voi tehdä ihan hyvää! Sieltä ei tullut sitä mitä kuvittelin, eli kysymystä "miksi" tai mitään muutakaan ihmettelyä. Suoraan sanottuna mulle tuli olo, että musta on kiva päästä eroon. Ainoa mitä omahoitaja mietti, oli se että annetaanko siellä Psyk polilla, mikäli edes pääsen sinne, Abilifytä injektiona. Ei se silti paha ole käydä kerran kuussa Psykoosiklinikalla ottamassa se piikki. Yhtä asiaa ihmettelin mutten saanut suustani ylläriylläri sanaakaan; omahoitaja ihmetteli, kun haluan mulle haettavan vakituista eläkettä, mutta silti haluaisin psykoterapiaan. Niin? So what? Mene ja tiedä kunnen saanut kysyttyä mitä se meinasi sillä.
Juuri sanoin Juhanille, että se tapaaminen imi musta jotenkin kaikki mehut. Oon ihan poikki ollut siitä asti kun tulin kotiin.

Äiti kävi täällä tänään, herkuteltiin pullalla ja kahvilla, poltettiin tupakkaa ja juteltiin. Mun äiti on maailman paras, ja kaikki hänen kanssaan viettämäni aika on parhainta laatuaikaa. Äiti on mulle hiton tärkee ystävä.

Huomenna meille tulee ystäviä yöksi ja lauantaina pidetään se Ahmankierros josta taisin jo jutellakin. Odotan viikonloppua niin innolla! Ihania ystäviä, hyvää ruokaa.. Onko parempaa ❤
On luvattu vielä hienoa ilmaakin, toivon niin että kaikki menee hyvin.

Mukavaa viikonloppua! 🙂

Vaeltelevat ajatukset

Mun ajatukset on taas vaellelleet. Tänään mua seurattiin. Meille vedetään sellaisia maahan upotettavia viemäriputkia, ja aamulla lähtiessäni ajoin epähuomiossa sellaisen yli. Joku lähti seuraamaan mua, mutta sain karistettua sen kaupungissa. Ajattelin että se lähti seuraamaan siksi että joudun maksumieheksi kun ajoin sen putken yli. Matkalla mulle tuli myös kauhea paniikki, mutta onneksi oli rauhoittavia matkassa ja pystyin menemään Lumon käsityöpajalle.

Mä en yhtään tykkää, kun viemäriputkien kanssa maahan vedetään kaapeli, jonka kautta ne kuuntelevat mua ja kuulevat kaiken mitä puhun. Tosi ahdistavaa. En uskalla enää kotonani puhua mitään, täytyy kai alkaa harrastaa telepatiaa tai savumerkkejä.. 😁

Soittelin tänään omahoitajalleni, Lorazepamit loppuu. Puhelu meni lyhykäisyydessään niin, että kerroin asiani, hän sanoi että ookoo laitan uusintaan, ja puhelu oli siinä. Ei kysymystä mitä kuuluu tai miten menee, ei mitään. Lumon ohjaaja lupasi auttaa mua katsomaan, miten hoitopaikan vaihto toteutetaan. Torstaina mulla on Psykoosiklinikalle aika, ahdistaa jo valmiiksi enkä yhtään haluaisi mennä sinne. Silloin mun olisi tarkoitus sanoa siitä, kuinka tyytymätön mä olen ja kuinka koen etten hyödy siitä hoitosuhteesta mitenkään. Se on kuitenkin vaan tarkoitus, eri asia pystynkö siihen yksin.

Huomenna mulla on Tinki ja OCD-ryhmä. Odotan sitä ryhmää todella paljon.

Nyt mä meen hetkeksi sohvalle maaten ja katselen telkkaria, ennenkuin isäntä tulee kotiin.

Aurinkoista viikkoa!

Pakko-oireilua

IMulla on pakko-oireet olleet aika pinnassa viimeaikoina. Esiintyvät pakkoajatuksina ja muina pakko-oireina, esim käsien pesu bakteerien pelossa, tarkastelu eri asioissa, mm ruoka-aineiden päivämäärissä ja onko suoristusrauta pois seinästä. Sekä liittyvät koko ajan enemmän ja enemmän syömiseen, mulla on se jonkintasoinen syömishäiriö, jota ei tosin ole koskaan diagnosoitu.
Tänään kun oli ruoka-aika, tuli huono olo ja alkoi hikoiluttaa, huimata ja ahdistaa. Pakkoajatukset tuli heti pintaan; kananmuna näytti madolta, kananmuna oli vanhaa ja saan kuolemantaudin, kastikepussissa oli muurahaisia mutten huomannut niitä, jos nielen niin tukehdun, jos syön niin oksennan.. Näitä riittää. Pakko-ajatukset on niin kamalia, kun ne pyörii pakonomaisesti päässä eikä niille voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Jännä juttu tässä on se, että mun on niin vaikea pukea mun tuntemuksia sanoiksi. Kaikki on kielen päällä mutten osaa sanoa mitään. Meinasin soittaa yhdelle kaverille, mutta mun on niin vaikea puhua, niin sitten se vaan jäi. Pelkään että joku myös kuuntelisi mun puhelua.

Ei oo helppoa. Mielenterveyskuntoutujista ajatellaan liian usein, että ne makaa päivät pitkät kotona ja elää valtion tuilla. Voin omasta puolestani sanoa, että mt-kuntoutujana mun päivät käy työpäivästä, tosin teen sen työpäivän pääni sisällä. Tää elo ei oo mitään ruusuilla tanssimista erilaisten häiriöiden kanssa.

Turha kirjoitus

Mä rakastan mun elämää tälläisenä kuin se nyt on, mutta oon tosi tylsistynyt. Joka päivä teen samat jutut kotona, kaipaisin elämään vähän jännitystä, olis kiva käydä Juhanin kanssa joskus jossain. Raha vaan hankaa pahasti vastaan, kun kaikki mitä haluaisin tehdä tai kokea, maksaa. Lenkille johonkin erilaiseen paikkaan, se on oikeastaan ainut ilmainen juttu jonka keksin.
Tällä hetkellä elämässä on menossa sellainen vaihe, että rahaa ei ole yhtään ylimääräistä, ja se stressaa meitä molempia. Ärsyttävää että joutuu laskemaan kaupassa pennejä, haluaisin hankkia jonkin orvokkiamppelin tms mutta sekin on kai kympin hujakoilla. Meillä on 2v hääpäivä 15.pvä, kaikki kysyy et miten me sitä vietetään.. Oon sanonut kaikille että mennään varmaan syömään, mut totuus on ettei meillä todellakaan ole varaa mennä syömään saati tehdä yhtään mitään muuta kivaa. Itkettää.

Meillä pidetään sellainen leikkimielinen jousiammuntakilpailu Ahmankierros tossa parin viikon päästä. Oon niin stressaantunut siitäkin. Mua ei stressaa se että ihmiset kokoontuu tänne, päinvastoin, vaan se että haluan kaikkien paikkojen olevan tiptop.
Mua muutenkin nykyään kauheesti ahdistaa jos paikat on sekaisin enkä kestä katsella esim sekaista keittiötä.

Olipas sekava ja turha kirjoitus, mutta oli pakko purkaa vähän tuntoja.. Kiitooos.

Vaihteleva viikko

Mun on nyt pari viikkoa pitänyt soittaa sinne mielenterveystoimistoon, mutten oo saanut aikaiseksi. Halusin ensin jutella omahoitajan kanssa, mutta tiistaina kun hänet tapasin ja sain abilifyn injektiona, en saanut sanottua mitään siitä, kuinka koen ettei mulle ole psykoosiklinikasta ja mun hoitohenkilöstöstä mitään apua. Oon mäkin yks nössö kun en saa sanottua ja puolustettua itseäni. Anoppikin sanoi, kun käytiin siellä, että soitat ihmeessä, se on mun oikeus saada kunnon hoitoa.
Mua vaan mietityttää se, että psykoosiklinikalla mulla on myös sosiaalihoitaja joka hoitaa kaikki matkakulut ym, ja se eläke-asia.. Ääh en mä tiedä. Mitä hittoa tässä pitäisi tehdä.

Keskiviikko ja perjantai olivat oikeat ahdistuspäivät. Heti aamuste kun heräsin, tiesin että jaaha, ahdistaa. Yleensä mulle on riittänyt kaksi Temestaa päivässä jos on ahdistanut, nyt tarvitsin molempina päivinä kolme.

Oon kuitenkin myös onnistunut, oon ollut kaikissa toiminnoissa joihin mun on pitänytkin mennä, ja lisäksi perjantaina olin kampaajalla. Olin vähällä perua, mutten kehdannut. Onneksi menin, vaikka ahdistavaa se olikin, selvisin. Nyt on taas lyhyt kesätukka.

Tänään olin äidin ja iskän tykönä koirien kanssa, Juhani (olen kyllästynyt kutsumaan häntä vain J:ksi) oli treeneissä. Oli oikeita herkkuja taas äiti vääntänyt, jauheliha-aurajuusto-ananas-piirakkaa ja metsämansikkapavlovaa. Ihan sairaaaan hyvää!

Mulla on pieni prokkis. Ostin syksyllä sinisen kauniin penkin 5€lla. Tarkoitus oli maalata se mustaksi jo syksyllä, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen ja sain vasta eilen aloitettua maalaamisen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?
Kaunis se oli sinisenä, mutta vielä kauniimpi valkoisena. Tarvitsee tosin vielä toisen maalikerroksen.

Kevät on ihanaa aikaa, joissain puissa on jo isot silmut ja valkovuokkoja kasvaa pihassa. Kohta kaikki ovat lehdessä. Nyt pitäisi kuulemma kylmetä, harmi, nää lämpimät päivät ovat olleet niin kivoja.

Nyt jään seuraamaan jäkiksen Suomi-Ranska-ottelun kolmatta erää, ja toivottelen jokaiselle oikein ihanaa alkavaa viikkoa!

Vappu

Vappu on ollut tosi kiva. Torstaina vietiin meidän tuotteita, mun tekemiä koruja ja J:n taontatuotteita, Kullaan kahvila Vapukkaan eli meidän postiin. Teen myyntiin meneviä koruja tompakista, koska hopean myymiseen tarvitsisin toiminimen.
Tilauksesta tekeminenkin onnistuu.

Perjantaina oltiin Kullaan Leineperin Savipakarissa karaokessa. Tutustuttiin moniin uusiin paikallisiin ja bileet oli mahtavat! Lähiaikoina mun elämästä on lähtenyt ihmisiä, mutta heidän tilalleen oon saanut uusia, jopa parempia ystäviä.

Muuten ei olla tehty mitään ihmeellistä. Ollaan nukuttu pitkään ja nautittu toisistamme. Lauantaina avattiin grillikausi! 

Eilen ei menty mun porukoille, oltiin pihalla, tehtiin munkkeja ja saunottiin.

Tuli muuten parhaita munkkeja mitä oon ikinä maistanut! Samaa sanoi mies.

Meillä on muurahaisten hyökkäys käynnissä. Ne perkeleet on vallannu eteisen ja keittiön. Käytiin viimisistä rahoista ostamassa muurahaiskarkotetta.

Tätä kun suihkutti, meni pari sekuntia ja kaikki murkut kuolivat. Muahahaaa! 

Huomenna käsityöpajalle. Viime viikolla valoin betonia saappaaseen, siitä pitäisi tulla kukkapurkki. Katsotaan huomenna paljonko on jäänyt ilmakuplia.. Heh. Laitan siitä kuvaa kun oon saanut sen maalattua ja aseteltua.

Tää loppukuu on ihan tuskaa noiden rahojen kanssa. Kaikki nurkat on köhkätty pulloista ja sentit käytetty. Onneksi pakkasessa on ruokaa, pruukataan täyttää se aina alkukuussa jotta saadaan ruokaa loppukuuksi. Heitin ilmoille ajatuksen, että säästetään kaikki kuitit tältä kuulta ja katsotaan, paljonko rahaa menee mihinkin. Kiinnostavaa.

Mutta ei tänään tämän enempää, oikein ihanaa alkanutta toukokuuta, lukijat! ❤ Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!