Mä tein sen, sain tänään suuni auki kun olin tapaamassa omahoitajaani! Mietein koko ajomatkan miten aloitan asiani ja mitä sanon ja meinasi paniikkikin iskeä.
Juttelin eilen Lumon Minnan kanssa ja mietittiin yhdessä mitä sanon, eli en ole tässä asiassa enää yksin.
Aloitin asiani sanomalla, etten ole tyytyväinen Psykoosiklinikalla saamaani hoitoon ja koen, ettei mua ymmärretä tai musta välitetä. Sanoin, että haluaisin vaihtaa hoitopaikkaa. Sanomani jälkeen en ikinä kuvitellutkaan kuulevani omahoitajalta mitään sellaista, mitä kuulin.. Hän sanoi, että joskus joku tämänlainen elämänmuutos voi tehdä ihan hyvää! Sieltä ei tullut sitä mitä kuvittelin, eli kysymystä "miksi" tai mitään muutakaan ihmettelyä. Suoraan sanottuna mulle tuli olo, että musta on kiva päästä eroon. Ainoa mitä omahoitaja mietti, oli se että annetaanko siellä Psyk polilla, mikäli edes pääsen sinne, Abilifytä injektiona. Ei se silti paha ole käydä kerran kuussa Psykoosiklinikalla ottamassa se piikki. Yhtä asiaa ihmettelin mutten saanut suustani ylläriylläri sanaakaan; omahoitaja ihmetteli, kun haluan mulle haettavan vakituista eläkettä, mutta silti haluaisin psykoterapiaan. Niin? So what? Mene ja tiedä kunnen saanut kysyttyä mitä se meinasi sillä.
Juuri sanoin Juhanille, että se tapaaminen imi musta jotenkin kaikki mehut. Oon ihan poikki ollut siitä asti kun tulin kotiin.
Äiti kävi täällä tänään, herkuteltiin pullalla ja kahvilla, poltettiin tupakkaa ja juteltiin. Mun äiti on maailman paras, ja kaikki hänen kanssaan viettämäni aika on parhainta laatuaikaa. Äiti on mulle hiton tärkee ystävä.
Huomenna meille tulee ystäviä yöksi ja lauantaina pidetään se Ahmankierros josta taisin jo jutellakin. Odotan viikonloppua niin innolla! Ihania ystäviä, hyvää ruokaa.. Onko parempaa ❤
On luvattu vielä hienoa ilmaakin, toivon niin että kaikki menee hyvin.
Mukavaa viikonloppua! 🙂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti