Viimeinen käynti omahoitajalla

Kävin tänään omahoitajan vastaanotolla, sain Abilifyn injektiona ja juteltiin siinä hetki. Hän sanoi että Psykoosiklinikan lääkäri on lähettänyt lähetteen sinne Psyk polille ja sieltä lähetetään mulle aika vastaanotolle. Omahoitaja kysyi, olenko nyt tyytyväinen. Olenko nyt tyytyväinen!? Ei noin voi kysyä! Vastasin kuitenkin että olen. Tästä lähtien käyn hakemassa Abilifyn oman alueen tk:sta kerran kuussa. Juteltiin siinä mukavia ja hän kysyi, pelkäänkö vielä ajavani jonkun yli. Anteeks mitä? Sanoin etten ole ikinä moista väittänytkään, vaan että ajoin silloin sen viemäriputken yli kun mua lähdettiin seuraamaankin. What the f...
Lopuksi siinä käteltiin ja omahoitaja sanoi että toivottavasti ei enää nähdä. Hän tarkoitti sen varmasti hyvällä ja että ei nähdä näissä merkeissä, mutta kyllä mulla vaan paska olo oli kun sieltä lähdin. Mun piti mennä sieltä käsityöpajalle, mutta olo oli niin huono että menin vaan äidin tykö. Ei musta olis ollut näyttämään hymyilevää naamaa.

Lauantaina käytiin Luvialla ystävää katsomassa ja vielä sinä yönä mun pikkuveli tuli meillä poikkeemaan. Oli ihana nähdä sitä, se on mulle tosi tärkeä. Mentiin vasta aamuyöllä nukkumaan, juttua olisi ollut vaikka kuinka. Ajatella, just mun veli oli 13 ja nyt se täyttää perjantaina 20! Kuinka vanha mä sit vallan olen, ai kauheeta..

Sunnuntaina oltiin koirien kanssa mun porukoilla, sieltä kun lähdettiin niin Manda pääsi uimaan. Ai että sitä riemua..

Täytyy kyllä myöntää että mulla on sellanen väliinputoaja-olo. Tällä hetkellä oon tyhjän päällä, ei mitään hoitopaikkaa kun sieltä psyk poliltakaan ei oo vielä kuulunut. Täytyy uusiksi kertoa mun elämäntarinani, selittää harhat, selittää pakko-oireet, emetofobia.. Teinkö mä oikein kun vaadein uutta hoitopaikkaa? Kyllä mä jaksan uskoa niin. Se nähdään sitten, toivotaan.