IMulla on pakko-oireet olleet aika pinnassa viimeaikoina. Esiintyvät pakkoajatuksina ja muina pakko-oireina, esim käsien pesu bakteerien pelossa, tarkastelu eri asioissa, mm ruoka-aineiden päivämäärissä ja onko suoristusrauta pois seinästä. Sekä liittyvät koko ajan enemmän ja enemmän syömiseen, mulla on se jonkintasoinen syömishäiriö, jota ei tosin ole koskaan diagnosoitu.
Tänään kun oli ruoka-aika, tuli huono olo ja alkoi hikoiluttaa, huimata ja ahdistaa. Pakkoajatukset tuli heti pintaan; kananmuna näytti madolta, kananmuna oli vanhaa ja saan kuolemantaudin, kastikepussissa oli muurahaisia mutten huomannut niitä, jos nielen niin tukehdun, jos syön niin oksennan.. Näitä riittää. Pakko-ajatukset on niin kamalia, kun ne pyörii pakonomaisesti päässä eikä niille voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Jännä juttu tässä on se, että mun on niin vaikea pukea mun tuntemuksia sanoiksi. Kaikki on kielen päällä mutten osaa sanoa mitään. Meinasin soittaa yhdelle kaverille, mutta mun on niin vaikea puhua, niin sitten se vaan jäi. Pelkään että joku myös kuuntelisi mun puhelua.
Ei oo helppoa. Mielenterveyskuntoutujista ajatellaan liian usein, että ne makaa päivät pitkät kotona ja elää valtion tuilla. Voin omasta puolestani sanoa, että mt-kuntoutujana mun päivät käy työpäivästä, tosin teen sen työpäivän pääni sisällä. Tää elo ei oo mitään ruusuilla tanssimista erilaisten häiriöiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti