Hullua touhua

Viikonloppu kotona oli kertakaikkisen ihana. Mulla oli iloinen vastaanotto kun menin kotiin, koirat melkein sekosivat riemusta ja kisut kehräsivät kovaäänisesti. Syötiin hyvin, vietettiin laatuaikaa kynttilöiden valossa ja meidän tykönä kävi vieras Helsingistä. Vkl meni kuitenkin tosi nopeesti ja oli harmi palata sairaalaan. Öisin oon nukkunut sellaista 4h sikeästi ja muutaman tunnin valveunta. Ei riitä mulle. Harhoja on jonkun verran, mutta ymmärrän että ne on harhoja. Joka päivä on kyllä ahdistanut mutta muuten oon pärjännyt ihan hyvin. Ei mun muuten tarvitsisi olla sairaalassa, mutta kun tuo nukkuminen..  Pääsen tänään lääkärille, katsotaan mitä hän sanoo.

Eilen kun palasin sairaalaan, tuntui että koko osasto on sekaisin. Multa on vkl aikana hävinnyt sipsipussi, suklaalevy, 4 välipalapatukkaa, pastilliaski, cokispullo ja pähkinäpussi on avattu. Eli kaikki mitä mulla täällä on ollut. Täällä on sellanen kleptomaani et oksat pois, öisin on kuulemma joltain hävinnyt tupakkavälineitäkin. Kun saan tietää kuka on varas.. Vihaan varkaita!

Mulle kävi perjantaina hassusti. Istuin apteekin penkkiin ja vasemman jalan akillesjänteen kohdilla pamahti jotain. Vieressä istuvakin kääntyi muhun päin ja ihmetteli ääntä. Siitä meni noin minuutin verran ja sit iski kauhee kipu ja polte. Soittelin päivystykseenkin mutta sieltä sanoivat, että on monen tunnin joko, enkä jaksanut lähteä sinne istumaan. Sinnittelin eiliseen asti, onneksi meillä sattuu olemaan kepit, mutta sitten oli pakko myöntää etten pärjää tän koiven kanssa. Kova särky jalkapohjassa, kantapäässä ja jänteen kohdilla. Kävin eilen aamuste lääkärissä ja hän sanoi, että joku siellä on rikki muttei tiedä että mikä. Sain ajan ultraan täksi päiväksi ja huomenna meen kuulemaan tulokset. Koko lysti tulee kustantamaan sellaiset 440€.. Onneksi mulla on vakuutus, joka korvaa. 

Ilmoittelen kun tiedän miten täällä menee lääkärit ym, miten jalka voi ja koska pääsen kokonaan kotiin. Mukavaa maanantaita ja alkanutta vikkoa!

Hups!

Tänään vasta huomasin, että mulle ei tuu mitään ilmoitusta saapuneista kommenteista! Anteeksi! En ole jättänyt teitä tahallisesti huomaamatta! Tästedes olen tarkempi 😀

Kotiloma

Mun vointi menee täysin nukkumisen mukaan, toissayönä nukuin 2,5h ja eilen vointi romahtikin ehtoolla, vaikka päivä oli ollut ihana. Äiti kävi päivällä, juotiin kaffetta ja käytiin kävelyllä, ja illalla Jerry tuli käymään. Puhuttiin kauan ja tirautin parit kyyneleetkin.

Illalla mua alkoi ahdistaa todella paljon ja olin ihan paniikissa ja näin taas niitä hybridejä. Olin kuin jossain toisessa ulottuvuudessa. Jopa mun huonekaveri, jonka kanssa en ole puhunut mitään, tuli silittelemään ja kysymään haluanko puhua. Olin Juhanille ihan kamala puhelimessa ja puhuin tosi surullisia juttuja. Tänään mitään harhoja ei ole ollut, sillä nukuin viimeyönä 8,5h ! Mulla aloitettiin illalla Mirtazapin ja se toi toivotun unen. En herännyt yöllä kertaakaan! Oli niin ihana herätä vasta 7,30 aamupalalle.

Sain yllättäviä uutisia omahoitajalta, kun olin menossa tupakkakopille. Hän sanoi että sain ke-to loman! Olin ihan että mitä, en ollut kerennyt tänään edes mainitsemaan asiasta. Olin jo puoli yhdentoista aikaan kotona.

Sain hyvän vastaanoton. Kissat olivat ihan innoissaan, samaten Haiku, kun näkivät mut. Menin polvilleni lattialle ja Haiku hyppäsi syliin ja laittoi tassunsa harteilleni. Manda oli monta tuntia kuin mua ei olisikaan, se osaa hyvin ilmaista mielipiteensä. Lahjoin sitä vähän juustolla ja nyt saan jo rapsuttaakin häntä 😄

En arvannut että joskus oikeasti nautin vilpittömästi kotitöistä, tänään nautin kun niitä ei ole tarvinnut viikkoon tehdä! Oon pyykännyt ja siivonnut ja kuunnellut musiikkia, ihanaa. On niin hyvä olla kotona.

Tänään on ollut helppo hymyillä.

Yökukkuja

Täällä valvotaan taas. Kello on 4.29 ja oon ollut hereillä tunnin. Kävin hakemassa rauhottavaakin äsken, kokeiltiin jos se väsyttäis.. Mutta ei. Sain eilen unilääkettä ja nukahtamislääkettä mutta silti kesti 3h nukahtaa. Vittu sanon minä. Omahoitajakin sanoi eilen, että kyllä tarttis lyyli saada nukkumaan, niin tarvis. Toissayönä nukuin myös kolmisen tuntia enkä ottanut edes päikkäreitä eilen, ja siltikään en saanut nukuttua.

Kuinka sairaaksi ja sairaan näköiseksi ihminen voi tulla unettomuuden vuoksi. No tässä siitä kuva.

Kuulin eilen että mun selän takana puhutaan taas. Sanoin, että arvostaisin sitä että jos mun asioissa on miettimistä, niin kysyisivät sit suoraan multa, sillon ei tarvis keksiä typeriä tekosyitä soitella mun isälle ja kysellä musta. Ai vittu mä vihaan juoruumista. Mut lyödääs taas faktat pöytään ja korjataan parin ihmisen luulot.

1 ) Mä olen VAPAAEHTOISESSA hoidossa, saan lähteä vaikka tällä punaisella sekunnilla jos tahdon

2 ) Täällä hoito EI kestä kahta-kolmea kuukautta

3 ) Oon sairaalassa UNETTOMUUDEN takia, joka on laukaissut harhat ja muun paskan

4 ) Vaikka oon suljetulla, mulla on täydet liikkumisvapaudet

Tulikohan siinä kaikki, toivottavasti juoruilta on katkaistu nyt siivet. Ja hei, edelleen, mulle saa aina soittaa kun mun asiat alkaa mietityttää 😉😄

Kiitollisuus ja usko parempaan

Vuoristorataa menee tunteet niinkuin eilen sanoin, nyt kun ahdistus on taas hetkeksi ohi, tunnen tällä hetkellä suurta kiitollisuutta. Sain tänään yllätysvieraan, ihmisen, jolla on ehkä suurin sydän koskaan tapaamistani ihmisistä. Minna kävi täällä ja toi mulle kukan. Ja oman aurinkoisen itsensä, tunti meni yhdessä hujauksessa kun höpötettiin kaikkea.

Juhani. Olen niin kiitollinen hänen kärsivällisyydestään, lojaaliudestaan, rajattomasta rakkaudesta minua kohtaan ja siitä, kuinka huomaavainen ja huomioon ottava mies hän on. Joka päivä hän osoittaa rakkautensa monilla eri tavoilla ja saa mut tuntemaan itseni hyväksi vaimoksi. KIITOS ❤

Äiti ja iskä. Parhaat mahdolliset vanhemmat. Äidille olen kiitollinen vilpittömästä välittämisestä, kuuntelemisesta ja auttamisyrityksistä. Iskälle olen kiitollinen siitä, että hän on järjen ääni ja kuuntelee koko sydämellään. KIITOS ❤

Ystävät. Teitä on paljon. Teillä jokaisella on omat ihanat puolenne, mutta Te mm. välitätte, kuuntelette, autatte, puhutte muhun järkeä silloin kun se on hukassa ja olette aina (ainakin melkein) tavoitettavissa ja olette läsnä kun on hätä. Tiedän, että aina saan avun kun sitä tarvitsen. Rakastan teitä jokaista koko sydämestäni ja toivonkin että olisimme enemmän yhteyksissä. Tosin mun ystävät on kaikki sellaisia, että vaikkei tavattaisi vuoteen, voidaan silti jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. KIITOS ❤

Tänään on ollut parempi päivä ja olen pohtinut asioita aika paljon. Nukuin viimeyönä 7,5h ja oon ottanut päikkäreitä yhteensä 4h. Pää on selvempi ja järki juoksee taas. Ihanaa kun pystyy nukkumaan! Oon melkein varma että hybridit on harhoja ja samoin lavuaarista kuuluvat huokaukset, sekä muut oudot jutut. Olen toiveikas että asiat oikeesti paranee, saan uneni takaisin ja pääsen viettämään normaalia elämää. Toivo ja usko parempaan elää jälleen!

Peloista pahin

Täällä sairaalassa olo on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Yhdessä hetkessä nautin siitä, ettei ole velvollisuuksia tehdä yhtään mitään, mutta toisessa hetkessä itken ikävääni ja pahaa oloani. Eilinenkin päivä oli ihana ja kamala. Mua ahdisti ihan ihan hirveesti aamupäivällä, mutta kun äiti teki extemporereissun tänne ja viipyikin aika kauan, se piristi. Käytiin Harjavallan keskustassa Tokmannilla hakemassa mulle lankaa ja virkkuukoukun ja rupateltiin niitä näitä ja ryypättiin kahvia. Se käynti piristi ja ahdistuskin lähti. Tosin se palasi lähes heti kun äiti lähti. Mulle tuli olo, että ihmiset menee ja jatkaa normaalia elämää ja mä jumitan täällä suljettujen ovien takana, ilman seuraa. Onhan mulla seuraa, täältä oon saanut pari oikeinkin hyvää kaveria ja Juhanikin kävi eilen täällä, mutta heti kun vieraat lähtevät, mulle tulee hylätty olo. Illalla mua ahdistikin taas ja ihan olemine oli vaikeaa. Miksei voi olla normaali ihminen, ilman ahdistuksia ja harhoja ja pakko-oireita ja pelkoja jajajaja.

Mun peloista pahin tällä hetkellä on se, että mut unohdetaan tänne.

Mutta on mulla jotain positiivistakin asiaa. Mä nukuin viimeyönä 7,5 tuntia! 😄 Kyllä tää tästä iloksi muuttuu ja kyllä mä täältä vielä pois pääsen. Täytyy jaksaa luottaa huomiseen ja siihen, että mun uniongelmat vielä väistyvät. Toivottavasti tänäänkin joku tulisi käymään, aika on niin pitkää täällä.

Paha olla

Kovin on paha olla ja ahdistaa. Sitä yrittää keksiä kaikkea tekemistä että olot unohtuisi, mutta aika heikosti onnistuu. Nyt oon lähdössä kävelylle osastokaverin kanssa, haukkaamaan happea.
Kävin Juhanin kanssa perjantaipizzalla Harjavallan keskustassa ja kaupassa hakees vähän tupakkaa. Sitä meinaan menee täällä, kun ei oo muuta tekemistä niin syöpäkääryle palaa. Oli kiva käydä ihmisten ilmoilla.

Mulle tuli aika kamala tilanne, kohtasin tutun, hän työskentelee tällä osastolla hoitajana. Hän on mun entisen *****ystävän exä. Mulle tuli pakkoajatus että se lukee mun potilastietoja ja levittelee niitä sellaisille ihmisille, joiden kanssa oon ollu tekemisissä mutten oo enää. Korvia oikein kuumottaa kun miettii kaikkea..

Kotiin on niin kova ikävä. Koirat ja kissat ja etenkin mies on siellä ja mä täällä. Juttelin tänään sairaalapastorinkin kanssa, ja hän sanoi että nyt mun pitää hoitaa itseni kuntoon, että voin pitää huolta toisista. Tottahan se. Viimeyönä nukuin vajaa 3h MUTTA nukuin myös 2h päikkärit. Parempi olo kun sai vähän nukuttua, jotenkin selvempi olo.

Nyt kun se tuttu hoitaja on tällä hetkellä töissä, pelkään että se avaa ton suljetun oven niille hybrideille ja kertoo musta kaiken niille, jotta ne löytää mun heikon kohdan. En taida uskaltaa lähteä sinne kävelylle sittenkään.

Osastolla

Tähän sitten päädyttiin, mä tulin osastolle tänään hoitoon. Tää on 7vuoden aikana 7:s jakso sairaalassa. Enkö mä pääse ikinä karkuun tätä paikkaa? Mut laitettiin avo-osastolta suljetulle, hyvä puoli tässä on se että täällä on tupakkahuone, ei tarvitse rehnata itteensä koko ajan ulos, hah. Mä oon kahden hengen huoneessa, mutta saan olla onneksi yksin kun huonekaveri lähti lomalle.

Mulle tuli eilen romahdus, jonka takia mä nyt kirjoitankin tätä sairaalan pedissä. Mua alkoi ahdistaa ihan älyttömästi ja soitin ensiksi Hetalle, sitten tänne osastolle ja sitten vielä Jonille. Puhelut auttoivat, pääsin vähän tähän maailmanmenoon takaisin kiinni ja illalla puhuttiin Juhanin kanssa. Juhani ei mielellään olisi päästänyt mua tänne, enkä mä tietenkään mielellään olisi edes tullut, mutta tajuttiin että se on viimeinen vaihtoehto. Niin moni mulle sanoi että pieni "pääloma" voisi tehdä hyvää. Aloin uimaan niin syvissä vesissä ja kun nukkumisestakaan ei tuu mitään, oli pakko nöyrtyä ja tulla tänne. Oon vapaaehtoisessa hoidossa ja mulla on ulkoiluluvatkin, mutta ne pitävät mua täällä viikonlopun yli. Paha mieli, tää viikonloppu menee täällä, se on aika joka on tarkoitettu meidän yhdessäololle.. Itkettää. Oon nyt kaksi päivää porannut silmät päästäni. Mulla on vaan niin ikävä Juhania, kotia, eläimiä ja vapautta. Ja niitä hyviä aikoja, kun mikään ei ollut huonosti. Ja mä itken taas. Älkää unohtako mua tänne.

Huomenta

Taas mennään lähes eilisillä silmillä. Tenox ei nukuta, eilen sain Imovanea ja kolme tuntia lääkkeen otosta kukuin vielä hereillä. Olin niin toiveikas ton Imovanen suhteen, että saisin nukuttua edes 6h. Mutta eih. Supriumkin lopetetaan kun ei ole tullut vastetta tässä kolmessa viikossa. No, tulipa kokeiltua sekin. Leponexilla luultavasti jatketaan, en pääse siitä sittenkään eroon.. Toki, jos se on ainoa mikä mua voi auttaa, on mun pakko nöyrtyä ja jatkaa sillä. Ei tälläsestä harhailusta mitään tule, kun en enää edes tiedosta mikä on totta ja mikä ei ole.

Kävin eilen tehostetun avohoidon yksikössä Harjavallassa, mulla oli lääkärin ja hoitajan tapaaminen. Musta vähän tuntui että mut ahdistettiin nurkkaan kaikilla kysymyksillä, se ei tietenkään ollut heidän tarkoituksensa mutta sellanen olo tuli. Mun oli vaikea olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan enkä meinannut löytää sanoja. Oli ihme olo. Kovasti he toivoivat että menisin osastolle, sanoin, että oon avoimin mielin osaston suhteen mikäli tää nukkuminen ei parane pian. Pää sekoo kohta ihan kokonaan. Se on jännä miten nukkumattomuus vaikuttaa ihan kaikkeen, koko ajan on jollain tapaa krapulainenkin olo.

Kello on 7.31 ja mun piti mennä TAYhyn klo 10, mutta taidan lähteä kohta ajelemaan sinne päin, mitä mä täällä yksin seuraan jotain aamutv:tä, jossa pyörii koko ajan samat uutiset. Turhauttavaa.

Häät

Moikka!

Olin lääkärillä taas perjantaina. Kovasti menee tosi ja epätosi sekaisin ja hän laittoi lähetteen tehostettuun avohoidon yksikköön Harjavaltaan. Sieltä soitellaan mulle tulevalla viikolla. Suprium ei ainakaan vielä ole antanut vastetta, Leponexia nostettiin hieman illassa siihen asti että Suprium alkaa toimimaan. Mielellään hän olisi lähettänyt mut oikein osastojaksolle, mutta kieltäydyin. Odottelen nyt TAYsta sitä soittoa ja katsotaan sitten mitä tehdään. Toivon mukaan soitto tulisi jo huomenna. Sain perjantaina unilääkkeitä, Tenoxia, joka on nyt parina viimeyönä nukuttanut mua 4-5h, aiemmin nukuttanut paremmin. Tarvii soitella huomenna psyk polille ja kysyä saako annosta nostaa. Pää on toiminut nyt vähän paremmin kun saanut nukuttua enemmän kuin sen 1,5h-2h yössä, mutta vieläkin oon niiiin väsynyt. Lisäksi oon koko ehtoon aivastellut ja niistänyt, flunssa tästä enää puuttuisi!

Oltiin eilen ystävän, Jonnan, häissä. Hänet ja hänen aviomiehensä vihittiin Keski-Porin kirkossa ja juhlat olivat Miestenlaulutalolla. Oli ihana vihkitilaisuus, pari kyyneltä tuli tirautettua kun morsian oli niin kaunis ja vihdoin saivat toisensa. Juhlat olivat hienot, harmiksi mulle tuli rauhottavista huolimatta niin kamalat olot, hybridit alkoivat tunkeutua juhliin ja pakkoajatukset saivat vallan, että lähdettiin jo ennen kahvitusta pois. Mutta oli ihanaa, sai pukeutua ja olla kauniina komean miehen vieressä ja nauttia toisten onnellisesta päivästä.

Ensi viikolla mulla ei olekaan mitään ihmeellistä ohjelmaa, paitsi hemmottelupäivä torstaina, pääsen kampaajalle! Ihana saada tukka taas kuosiin. Nyt iltapalaa ja leffaa, mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihanuutta ja positiivisuutta

Piristystä päivään! Oon haukotellut tänään niin paljon että kylkeen sattuu henkeä vetäessä.. Mies tuli kotiin ja sanoi, että haluaa hemmotella mua, ja vie mut shoppailemaan. Sitä ennen hän teki ruuan. Ihanaa! Haettiin mulle lauantaiksi, silloin on rakkaan ystävän häät, korvikset ja kaulaketju Puuvillan Glitteristä. Siitä kaupasta on tullut ihan mun lemppari, saa hopeakoruja mutta myös halpaa ja einiinhalpaa blingblingiä. Käytiin Cittarissa ruokakaupoilla ja paluumatkalla poikettiin Arnoldsissa, jossa en ikinä ennen oo käynyt, ja otettiin mukaan ihanat kreemitäytteiset suklaaleivokset. Herkuteltiin kotona niillä ja hyvällä kahvilla. Mun mies tietää mistä mä tykkään eikä pelkää näyttää sitä ❤

Halusin jakaa tämän teidän kanssanne, koska vaikka kuinka elämä näyttää vaikealta, pienillä asioilla saa paljon positiivisuutta aikaan. Yritän itsekin uskoa tähän ja siihen, että perjantaina saan lääkäristä avun mun ongelmiin. Nyt pirtissä palaa miljoona kynttilää ja me jatketaan hyvän iltapalan ja sarjan merkeissä. Ihanaa ehtoota jokaiselle ❤

Väsymys

Oon ollut liian väsynyt kirjoittaakseni. Mulla on mennyt yöunet kun Leponexia on vähennetty ja muutenkin tämän hetkinen henkinen tila on todella väsyttävä. Oon tänäänkin ollut kasista asti hereillä, yö meni taas huonosti ja oon yrittänyt huilia sohvalla, eihän siitä mitään oo tullut, ja nyt ajattelin että pakko saada jotain tekemistä ennenku seinät kaatuu päälle.

Oon miettinyt kirjoitanko tästä tänne ja jos kirjoitan, mitä kaikkea jaan teidän kanssa. Tiedostan että tätä blogia lukee mm mun exä ja ihmiset, joiden kanssa en oo enää tietyistä syistä tekemisissä. Päätin kuitenkin että kirjoitan niin kuin asiat ovat, kaikessa epämukavuudessaan.

Olin eilen omahoitajalla. Hän sanoi että mun oireet viittaa mahdollisesti psykoosiin. Mulla on aika pahoja harhoja ja pakko-oireita ja paniikkikohtauksia, enkä enää tiedä mikä on totta ja mikä harhaa. Ainoastaan se pitää mut todessa kiinni, mitä Juhani ja läheiset sanovat että mikä oikeesti on harhaa. Mua esim seuraavat ihmis-alien-hybridit ja kuulen läheisten haukkuvan mua vessan lavuaarin kautta. Mun päähän laitetaan ajatuksia ja pakko-oireina ovat ilkeät, muihin kohdistuvat ajatukset, että teen muille pahaa. Mitä en ikinä tekisi. Ajatuksina on mm että tukehdutan mun läheisiä suolalla. Suolalla? Joo, jepjep.

En kyennyt menemään tänään Tinkiin, eilinen käsityöpajakin jäi välistä. Oon niin väsynyt. Huomenna olisi OCD-ryhmä, sinne yritän mennä. Nyt ummistan silmiäni hetkeksi ja toivon unen tulevan edes puoleksi tunniksi.