Kovin on paha olla ja ahdistaa. Sitä yrittää keksiä kaikkea tekemistä että olot unohtuisi, mutta aika heikosti onnistuu. Nyt oon lähdössä kävelylle osastokaverin kanssa, haukkaamaan happea.
Kävin Juhanin kanssa perjantaipizzalla Harjavallan keskustassa ja kaupassa hakees vähän tupakkaa. Sitä meinaan menee täällä, kun ei oo muuta tekemistä niin syöpäkääryle palaa. Oli kiva käydä ihmisten ilmoilla.
Mulle tuli aika kamala tilanne, kohtasin tutun, hän työskentelee tällä osastolla hoitajana. Hän on mun entisen *****ystävän exä. Mulle tuli pakkoajatus että se lukee mun potilastietoja ja levittelee niitä sellaisille ihmisille, joiden kanssa oon ollu tekemisissä mutten oo enää. Korvia oikein kuumottaa kun miettii kaikkea..
Kotiin on niin kova ikävä. Koirat ja kissat ja etenkin mies on siellä ja mä täällä. Juttelin tänään sairaalapastorinkin kanssa, ja hän sanoi että nyt mun pitää hoitaa itseni kuntoon, että voin pitää huolta toisista. Tottahan se. Viimeyönä nukuin vajaa 3h MUTTA nukuin myös 2h päikkärit. Parempi olo kun sai vähän nukuttua, jotenkin selvempi olo.
Nyt kun se tuttu hoitaja on tällä hetkellä töissä, pelkään että se avaa ton suljetun oven niille hybrideille ja kertoo musta kaiken niille, jotta ne löytää mun heikon kohdan. En taida uskaltaa lähteä sinne kävelylle sittenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti