Osastolla

Tähän sitten päädyttiin, mä tulin osastolle tänään hoitoon. Tää on 7vuoden aikana 7:s jakso sairaalassa. Enkö mä pääse ikinä karkuun tätä paikkaa? Mut laitettiin avo-osastolta suljetulle, hyvä puoli tässä on se että täällä on tupakkahuone, ei tarvitse rehnata itteensä koko ajan ulos, hah. Mä oon kahden hengen huoneessa, mutta saan olla onneksi yksin kun huonekaveri lähti lomalle.

Mulle tuli eilen romahdus, jonka takia mä nyt kirjoitankin tätä sairaalan pedissä. Mua alkoi ahdistaa ihan älyttömästi ja soitin ensiksi Hetalle, sitten tänne osastolle ja sitten vielä Jonille. Puhelut auttoivat, pääsin vähän tähän maailmanmenoon takaisin kiinni ja illalla puhuttiin Juhanin kanssa. Juhani ei mielellään olisi päästänyt mua tänne, enkä mä tietenkään mielellään olisi edes tullut, mutta tajuttiin että se on viimeinen vaihtoehto. Niin moni mulle sanoi että pieni "pääloma" voisi tehdä hyvää. Aloin uimaan niin syvissä vesissä ja kun nukkumisestakaan ei tuu mitään, oli pakko nöyrtyä ja tulla tänne. Oon vapaaehtoisessa hoidossa ja mulla on ulkoiluluvatkin, mutta ne pitävät mua täällä viikonlopun yli. Paha mieli, tää viikonloppu menee täällä, se on aika joka on tarkoitettu meidän yhdessäololle.. Itkettää. Oon nyt kaksi päivää porannut silmät päästäni. Mulla on vaan niin ikävä Juhania, kotia, eläimiä ja vapautta. Ja niitä hyviä aikoja, kun mikään ei ollut huonosti. Ja mä itken taas. Älkää unohtako mua tänne.