Kipuja & loukkaus

Nilkka se vaan kipuilee, kävin tänään uudestaan lääkärissä. Oli joku ulkomaalainen lääkäri ja tulos oli ettei hän tiedä mikä siinä nilkassa on. Lauantaina se alkoi turpoomaan ja siihen ilmestyi mustelma. Ja perkeleen kipee on, klenkkaan vieläkin kepin kanssa menemään. Ortopedilta saan kutsun tutkimukseen, kunhan lähete on mennyt. Huomenna olis tarkotus kuitenkin mennä käsityöpajaan, oon ollut kaikista toiminnoista jonkun aikaa pois, mutta nyt mun on pakko kestää kipu ja mennä. Pää sekoo muuten ja haluan nähdä niitä ihmisiä siellä pajalla.

Vkl oli oikeinkin mukava. Juska oli työkavereitten kanssa saunaillassa perjantaina, mä kävin äitin ja iskän tykönä ja sieltä ajelin Luvialle. Oli ihanaa ystävien keskeistä aikaa. Hain Juskan yöllä, sillä oli housut revenny perssiistä ja kysy vielä voiko mennä baariin. Sanoin että menköö jos kehtaa niillä farkuilla mennä. Päädyttiin GP:lle syömään, kun ensin etsittiin Juskan hukkaan mennyttä lompakkoa tyyliin ympäri Poria. Onneks löytyi, sen hukkuminen tästä olis vielä puuttunut. 

Lauantaina Laura tuli meille yöksi. Vietettiin hauska ehtoo ja yö, Laura ja Juska vähän pämppäs, mä olin tietysti cokis-linjalla. Laura on kyllä yksi mun parhaista ystävistäni. Aina on hauskaa hänen kanssaan. Saunottiin ja syötiin makkaraperunoita, nam.

Sunnuntaina olikin pienen prinsessan, Hertan, 2 vee synttärit. Pöydät oli koreana kaikista herkuista ja oli ihana nähdä tuttuja ja etenkin pienen niin iloisena. Meiltä hän sai ikioman muumilusikan. 

Mua loukattiin aika pahasti yks päivä. Puhuttiin Juhanin airsoft- aseista ja sanoin, etten halua meille aitoja aseita. Tää henkilö lohkas siihen, että "varo vaan Juhani, Hanna vielä harhapäissään ampuu sut". Ei sen henkilön tarkoitus varmaan ollut pahoittaa mun mieltä, mutta loukkaannuin melkein sydänjuuria myöten.

Tälläistä. Yritän unohtaa viimeisen ja jatkaa positiivisilla mielin viikkoa, tehkää samoin!

Pakko-oireet

Mulla on pakko-oireet olleet aika pinnassa viimeaikoina. Oireina on käsienpesu, "kirjoittelu" - tätä on vaikee selittää ja siksi en varmaan oo koskaan tästä puhunutkaan (?), pakko-ajatukset ja tarkistelu. Mulla tosiaan on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö, nää ei oo omia diagnooseja, kuten joku joskus arvaili.

Eli kirjoitan sormellani, yleensä ajatuksiani, puhuttuja asioita, tvssä olleita juttuja, ilmaan tai jalkaan tai mihin tahansa mikä on lähellä. Yleensä oma reisi on lähin. Eli en kirjoita kynällä paperille, vaan sormella ns näkymättömästi. Kuulostaapas hullulta kun yritän selittää tätä :D oon hoitotahollekin yrittänyt monta kertaa selittää tätä, enkä tiedä, olenko ymmärretty vielä tänäpäivänäkään. Vaikee asia. En tietoisesti tee sitä, vaan havahdun aina välillä siihen että kirjoitan. Ärsyttävää.

Pakko-ajatukset. Jokin asia jää junnaamaan mieleen eikä siitä pääse yli. Havahdun usein siihen, että olen miettinyt samaa asiaa jo tunteja. Esim kun omenoita oli pudonnut rappusten eteen, tuli ajatus että Juhani astuu ompun päälle ja lyö päänsä ja kuolee. Oli pakko lähteä yöllä kolmen aikaan potkimaan niitä helvetin omenoita pois. Kaupassa multa tippui irtoperuna laatikon alle, lähdin pois, mutta jouduin palaamaan paikalle kun tuli ajatus, että se pyörii sieltä esiin ja joku kaatuu sen takia ja kuolee. Autoa ajaessani jos ajan monttuun, tulee heti kamala ajatus että ajoin jonkun yli. Näitä riittää.

Tarkistelu. Vedinkö wc:n, sammutinko kahvinkeittimen, laitoinko kahvinkeittimeen pannun alle kun aloin keittää kahvia, sammutinko valot, jäikö koirille vettä, sammutinko suoristusraudan, onko jääkaapin ovi kiinni.. Näitäkin riittää, nää on vaan pintaraapaisuja.

Pakko-oireet on aina vaikeita ja tosi kuluttavia. Raskasta tarkistella ja miettiä jatkuvasti jotain. Mutta oon pysynyt avoimena näistäkin asioista, se helpottaa mua itseäni tosi paljon kun voin puhua näistä.

Kipeä kinttu

Jalka on edelleen tosi kipeä, kipeämpi päivä päivältä. Pystyn seisomaan sen kanssa mutta kävely ei onnistu ilman keppiä ja esim kenkiä jalkaan laittaessa kipu on suunnaton. Käytänkin niitä pahaenteisiä reinoja, muut kengät ei mee jalkaan kun siinä on side tukemassa. Ei ole paisunut, ei mustunut, ja epäilenkin mahtaako siellä olla oikeesti ne nivelsiteet raksahtaneet vai jokin muu.. Vähintään 3 x 600mg burana menee päivässä, ei voi olla ilman. Mietein mahtoivatko kuvata röntgenissä tarpeeksi ylös, nilkan kohdilla ja sieltä ylöspäin on kipu. No sitä voi spekuloida vaikka kuinka, jos puolen viikon vaiheilla kipu on näin kovaa, varaan lääkärin. Taas.

Eilen me oltiin Juhanin äidin tykönä, syötiin lasagnea ja vietettiin Juhanin 32-v synttäreitä aikaisessa. Huomenna on oikea syntymäpäivä. Ehtoolla naapurit Jenni ja Janne tulivat käymään ja vielä myöhemmin mun veli ja sen kaveri tulivat poikkeemaan. Tehtiin iltapalaksi makkaraperunoita, jotka saivat kiitosta. En muuten oo ikinä grillillä ottanut makkaraperunoita.

Tänään äiti ja iskä ja veli tulivat käymään, leivoin glögi-juustokakkua ja kaffiteltiin. Juska sai synttärilahjaksi halkaisukirveen! Parempi pilkkoa puita, niitä tarvitaan sillä meillä on puulämmitteinen talo.

Oon miettinyt että pistäisinkö blogin salaiseksi. Salaisena voisin kirjoitella niin paljon henkilökohtaisempia juttuja jotka nytkin vaivaavat mieltä. Oon miettinyt tosi paljon tätä, sillä tiedän että ainakin ex ja pari ihmistä, joiden kanssa en ole tekemisissä, lukevat tätä blogia. Hmm..

Meinasin muuten eilen törmätä exään kaupassa.. Hyrr! Onnistuin välttämään kohtaamisen piiloutumalla hyllyjen väliin. En muistanutkaan hänen ulkonäköään, enkä olisi välittänyt nytkään nähdä :D

Nyt jatkan Idolsin katselua ja hetkuttelen sipseillä! Huomenna abilify-injektio ja omahoitaja-aika. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kaatuminen

Mä kaaduin eilen tosi pahasti omassa pihassa. Oli märkiä lehtiä, joiden päällä lunta, ja mulla oli reinot jalassa. Kaaduin ja samalla oikeasta nilkasta kuului kaks kamalaa rasahdusta. Ne äänet kummittelee vieläkin mun päässäni. Kerkesin vaan miettiä että nyt kävi pahasti ja sitten iski kipu. Huusin Juhania auttamaan mua ylös, ja kun pääsin terassille, alko päästä heittää tosi paljon. Mua huimas aika pitkään mut se meni ohi kun suurin kipu lakkas, onneks olin ottanut just hieman ennen kaatumista buranan päänsärkyyn. Soitin päivystykseenkin eilen, mut käskivät mennä tänään tk ellei jalka ala paisua. Sain täksi aamuksi ajan, kävin lääkärillä ja röntgenissä ja uudestaa lääkärillä, eikä tää lääkäri ainakaan nähnyt murtumaa niissä kuvissa. Röntgenlääkäri katsoo vielä kuvat ja soittaa jos niissä on jotain. Lääkäri päätyi siihen, että sieltä on nivelsiteet revenny, vaikkei oo turvotusta eikä jalka oo tummunutkaan. Tk:ssa sain kyllä todella hyvää hoitoa ja nopeasti, täytyy oikein kehua. Mulla on kyllä tosi huonossa kunnossa toi koipi, ilman keppiä ei pääse missään nimessä eteenpäin ja painon varaaminen sattuu. Toivottavasti tää nyt tästä menis ohi pian.

Mulle haettiin matkakorvauksia noin 5 viikkoa sitten, eilen soittelin Kelaan ja sanoi et eilen oli hakemus saapunut!? Mitä vattua, ei tää nykyinen sosiaalityöntekijä näköjään ainakaan kiirehdi näitä asioita. Edelliseen sos.työntekijään pystyi luottamaan, mut nyt täytyy näköjään soitella itse perään.

Isäntä saapuu pian pizzojen kera kotiin, huilaan pienen hetken ennen sitä.

Parempia vointeja teille!

PS. 20 000 sivun katselua meni tänään rikki! Ihanat lukijat!

Ympäri mennään yhteen tullaan

Välillä sitä alkaa miettimään kaikkia ihmisiä, jotka ovat tulleet mua vastaan, kunkin oma polku on risteytynyt mun polun kanssa ja on jäänyt aivan ihania muistoja. Toki niitä ikäviäkin muistoja on, joiden takia ne elämästäni lähteneet ihmiset eivät enää kuulu elämääni. Jokaiselle on syynsä. Enkä kadu yhtään menetystäni. Jokainen menetys on avannut uuden oven, josta on vähänkin ajan sisällä tullut monia ihania tyyppejä! Ihmisiä on monenlaisia, mutta uskon siihen kun sanotaan, että elämä tuo kaikki samanlaiset ja samanhenkiset yhteen. Juuri näin on käynytkin.

Olen miettinyt, että ehkä mulla on ikävä niitä hyviä muistoja, ei niinkään niitä ihmisiä. Tällä hetkellä mulla on elämässäni ihan parhaat ihmiset jakamassa mun iloni ja suruni, ja olen onnellinen että myös ystäväni jakavat kanssani paljon. Tää blogin pitäminen on kuitenkin niin pintaraapaisu kaikesta, vain ystävät tietävät kaiken. Ystäviä ei voi kiittää liikaa, että jaksavat ja ovat vilpittömästi kiinnostuneita. Kiitos.

Paljon on auttanut myös Lumo. Sieltä olen saanut uusia ystäviä ja tekemistä arkeeni. Harmittaa kun olin viimeviikolla pois käsityöpajasta ja huomennakin oon, kun mulla on se kampaaja (päätin loppujenlopuksi mennä sinne kampaajalle). Ja Tinki, siellä on myös ihania ihmisiä, ja tunnenkin kuuluvani molempiin, Lumoon ja Tinkiin.

Toivottavasti teilläkin on yhtä hyvät fiilikset tällä hetkellä, kuin mulla :)

Ärsyttävä ihminen

Oltiin viettämässä isänpäivää äidin ja iskän tykönä, pöytä oli taas kovin koreana. Vein iskälle käsipyyheen jossa luki "isä", tykkäsi kovasti. Ei sillä lahjan hinnalla ole väliä, vaan sillä ajatuksella joka on lahjan takana. Tai itse ainakin ajattelen näin, toki tiedän ihmisiä joiden mielestä se on tärkeintä kuinka kallis lahja on ollut, ja kaiken pitää olla hienoa merkkiä. Itselle kyllä käy vaikka Tokmannin paita, jos se on mun mielestä kiva.

Istuskelen tässä pihalla paksuin mahdollinen talvitakki päällä ja katselen kun mies takoo puukkoa. Kello on 18 ja on ihan pilkkopimeetä, olisi edes lunta maassa, mutta eih. Joku puhui että tulee vuosisadan kylmin talvi,  toivottavasti ei.

Meidän rahatilanne on aivan perseestä. Juhani on edelleen saikulla kylkensä vuoksi eikä rahaa tule mistään. Saahan Juska jotain sairaspäivärahaa sitten joskus kun se hakemus on käsitelty. Huoh.

Tapasin viikko sitten lauantaina muuten äärimmäisen ärsyttävän äijän. Se oli Juskan veljen tykönä juhlimassa kun me mentiin käymään siellä. Se selitti kaikkea musta, oli oikeen lipevä, mutta samalla selitti kuinka hän on pettänyt vaimoaan 8kk jonkun toisen naisen kanssa ja ihmettelee kun vaimo ei oo voinut unohtaa. Mitäh???? No onko ihme. Mutta paras juttu on vielä tulossa. Meillä on tapana halata ystäviä kun tullaan ja lähdetään. No, halasin sitten myös tätä ärsyttävää tyyppiä kun kaikkia muitakin, ni mitä tää alkaa tekee, alkaa nylkyttää mua! Vittu mä meinasin niin paljon leipasta sitä turpaan.. Olis pitäny.

Tulevalla viikolla mä pääsen hemmoteltavaksi, mulla olis kampaaja tiistaina. En vielä tiedä menenkö, niinkun sanoin, meillä on tosi tiukkaa rahasta. Tosin olen säästänyt sitä varten jo pari kuukautta.. No se jää nähtäväksi. Joku uus väri tukkaan olis kyllä ihan jees. Katsotaan :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Onni

On onni olla onnellinen. Eilinen diagnoosi on jotenkin avannut mun silmät ja saanut mut rauhalliseksi. Outoa sanoa näin mutta siltä se tuntuu. Sain nimen mun ongelmille. Kaikki tuntuu nyt tosi hyvältä vaikka mulla on paljon pakko-oireita ja harhoja jonkun verran. Pakko-ajatukset on vaikeita mutta yritän olla kiinnittämättä niihin kauheesti huomiota.

Mulla on maailman ihanin aviomies. Kylkiluu murtunut, mutta silti pitää huolen musta ja tekisi mun eteen mitä tahansa. Ja mä hänen. Ikinä en ole tälläistä tuntenut vaikka oon luullut rakastavani. Tää on sitä rakkautta. Vilpitöntä rakkautta toista kohtaan.

Mulla on katto pään päällä ja meidän koti on lämmin. Puut rasahtelee uunissa ja tuo ihanaa lämpöä pirttiin.

Mulla on maailman ihanimmat lemmikit. Manda, Haiku, Unto ja Aatos, parempia en voisi toivoa. Vaikka Aatos käy välillä hermoille, rakastan niistäkin jokaista koko sydämestäni. Manda on viisas vanhus, kulkenut mun kanssa pitkän ja kivikkoisen matkan, sen vuoksi Manda tulee aina olemaan mulle spesiaali.

Mulla on täydelliset äiti ja iskä. Ja tottakai veli Jani. Äiti ja isä rakastaa mua pyyteettömästi ja auttavat mua ihan missä tahansa asiassa. Tiedän, että mulla tulee aina olemaan paikka johon mennä, jos tulee sellainen tilanne. Parhaat vanhemmat.

Mulla on hoitokontakti aikuisten psykiatrian polilla. Siellä mulla on lääkäri, sos.hoitaja ja omahoitaja. Seitsemän vuotta siihen meni, että löysin mulle täydellisen omahoitajan, ja nyt oon löytänyt. Sympaattinen ja ymmärtävä, osaa kysyä ne oikeat kysymykset.

Ja ne ystävät. Mulla on ympärilläni monta ihanaa ihmistä ja ystävää, ja oonkin todella onnekas. Rakastan heistä jokaista, ja heistä jokainen varmasti tuntee sen sydämessään. Ainakin toivon niin.

No, rahatilanne meillä on todella vaikea ja se stressaa meitä molempia. Varsinkin nyt kun Juhani oli siinä työtapaturmassa eikä pysty töihin. Uskon kuitenkin että nekin asiat selviävät, tavalla tai toisella. Nyt on liian hyvä olo murehtimiseen, hoidan sen joku toinen päivä :)

"Mene sinne mihin sydän kuljettaa"

F20

Sinne lähtivät eläkehakupaperit, diagnoosina skitsofrenia. Vihdoin sain sen diagnoosin, puolen vuotta se on ollut kysymysmerkillä, mutta tänään varmistui. Ihanaa! Ei se, että oon sairas vaan se, että vihdoin sain viralliseksi sen sairauden nimen johon kaikki mun oireet sopii. Iso kivi vierähti rinnan päältä, nyt vaan toivotaan että paperit menee läpi. Kelasta ei koskaan tiedä, oon enemmin varautunut ettei ne mee läpi, iloitaan vasta jos/kun kaikki on varmaa.

Mukavaa viikkoa!

Joulujuttuja

Ihana marraskuu on alkanut ja mä sain vihdoin luvan alkaa laittamaan joulua meille! Nyt on punaista liinaa ja valoa ja kynttilää

siellä täällä ja ilmassa tuoksuu glögi. Leivoin tänään glögijuustokakkua! 

Ulkonäkö on pirun ruma mutta maku on kohdillaan! Ja vatsa kiittää, käytin piparkakkuja pohjassa ja vähälaktoosista tuorejuustoa.. 

Juhani loukkasi itsensä pahasti keskiviikkona, mursi alimman kylkiluunsa. Hän tuli tänään mun mukaani omahoitajan tapaamiselle. Keskusteltiin siitä, kuinka mulla on nyt muutaman viikon ollut nää pakko-oireet, tai lähinnä pakkoajatukset vaikeina. Mulle sovittiin alunperin puolen vuoden kokeilujakso psyk polille, mutta mun omahoitaja sanoi, että hänen puolestaan voin jatkaa hänellä käymistä. Ihanaa.. Ekaa kertaa koskaan mulla on ymmärtävä hoitaja ja sellainen, jonka kanssa oon samalla aaltopituudella. Maanantaina meen lääkärille, Juhani ja omahoitaja tulevat mukaan kun keskustellaan siitä mun eläkkeestä. Mua jännittää aikalailla, mut onneks Juhani pääsee mukaan sinne. Se määrittää paljon mun tulevaisuutta (jota en näe kovin valoisana), työkykyinen mä en jokatapauksessa ole, että ainakin kuntoutustuki jatkuu jos en eläkettä saa.

Tänään käytiin kaupungissa kaupoilla samalla kun sinne mentiin. Sinooperissa oli kaikkea ihanaa, ja ostinkin sieltä paljon korttivärkkejä ja ollaan tänään vietetty yhteistä aikaa ja tehty joulukortteja. 17 on saatu tehtyä, muutama vielä tekemättä. Parina aikaisempana vuotena en oo lähettänyt kortteja mutta tänävuonna lähetän. Kuuluu mielestäni joulun tunnelmaan ja siihen joulun odotukseen. 

Nyt sauna on lämmin, mennään pesemään viikon pölyt pois ja nauttimaan löylyistä. Fiilis on ihana. Hyvää viikonloppua! ❤

Maustekakku

Oon nyt leiponut melkeen joka päivä jotain. Eilen valmistui viides maustekakku, joka on niin hyvä ja helppo, että halusin jakaa ohjeen tännekin!

200 g voita
5 dl vehnäjauhoja
3 3/4 dl sokeria
1 1/2 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl neilikkaa
1/2 tl maustepippuria
2 dl kevytmaitoa
2 kplmunaa

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Sekoita jauhot, sokeri, sooda ja mausteet keskenään.

Sekoita munat, maito ja voisula. 

Lisää maito-muna-voiseos kuiviin aineisiin. Sekoita tasaiseksi.

Voitele ja korppujauhota iso rengasvuoka. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n 60 minuuttia.