Välillä sitä alkaa miettimään kaikkia ihmisiä, jotka ovat tulleet mua vastaan, kunkin oma polku on risteytynyt mun polun kanssa ja on jäänyt aivan ihania muistoja. Toki niitä ikäviäkin muistoja on, joiden takia ne elämästäni lähteneet ihmiset eivät enää kuulu elämääni. Jokaiselle on syynsä. Enkä kadu yhtään menetystäni. Jokainen menetys on avannut uuden oven, josta on vähänkin ajan sisällä tullut monia ihania tyyppejä! Ihmisiä on monenlaisia, mutta uskon siihen kun sanotaan, että elämä tuo kaikki samanlaiset ja samanhenkiset yhteen. Juuri näin on käynytkin.
Olen miettinyt, että ehkä mulla on ikävä niitä hyviä muistoja, ei niinkään niitä ihmisiä. Tällä hetkellä mulla on elämässäni ihan parhaat ihmiset jakamassa mun iloni ja suruni, ja olen onnellinen että myös ystäväni jakavat kanssani paljon. Tää blogin pitäminen on kuitenkin niin pintaraapaisu kaikesta, vain ystävät tietävät kaiken. Ystäviä ei voi kiittää liikaa, että jaksavat ja ovat vilpittömästi kiinnostuneita. Kiitos.
Paljon on auttanut myös Lumo. Sieltä olen saanut uusia ystäviä ja tekemistä arkeeni. Harmittaa kun olin viimeviikolla pois käsityöpajasta ja huomennakin oon, kun mulla on se kampaaja (päätin loppujenlopuksi mennä sinne kampaajalle). Ja Tinki, siellä on myös ihania ihmisiä, ja tunnenkin kuuluvani molempiin, Lumoon ja Tinkiin.
Toivottavasti teilläkin on yhtä hyvät fiilikset tällä hetkellä, kuin mulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti