Onni

On onni olla onnellinen. Eilinen diagnoosi on jotenkin avannut mun silmät ja saanut mut rauhalliseksi. Outoa sanoa näin mutta siltä se tuntuu. Sain nimen mun ongelmille. Kaikki tuntuu nyt tosi hyvältä vaikka mulla on paljon pakko-oireita ja harhoja jonkun verran. Pakko-ajatukset on vaikeita mutta yritän olla kiinnittämättä niihin kauheesti huomiota.

Mulla on maailman ihanin aviomies. Kylkiluu murtunut, mutta silti pitää huolen musta ja tekisi mun eteen mitä tahansa. Ja mä hänen. Ikinä en ole tälläistä tuntenut vaikka oon luullut rakastavani. Tää on sitä rakkautta. Vilpitöntä rakkautta toista kohtaan.

Mulla on katto pään päällä ja meidän koti on lämmin. Puut rasahtelee uunissa ja tuo ihanaa lämpöä pirttiin.

Mulla on maailman ihanimmat lemmikit. Manda, Haiku, Unto ja Aatos, parempia en voisi toivoa. Vaikka Aatos käy välillä hermoille, rakastan niistäkin jokaista koko sydämestäni. Manda on viisas vanhus, kulkenut mun kanssa pitkän ja kivikkoisen matkan, sen vuoksi Manda tulee aina olemaan mulle spesiaali.

Mulla on täydelliset äiti ja iskä. Ja tottakai veli Jani. Äiti ja isä rakastaa mua pyyteettömästi ja auttavat mua ihan missä tahansa asiassa. Tiedän, että mulla tulee aina olemaan paikka johon mennä, jos tulee sellainen tilanne. Parhaat vanhemmat.

Mulla on hoitokontakti aikuisten psykiatrian polilla. Siellä mulla on lääkäri, sos.hoitaja ja omahoitaja. Seitsemän vuotta siihen meni, että löysin mulle täydellisen omahoitajan, ja nyt oon löytänyt. Sympaattinen ja ymmärtävä, osaa kysyä ne oikeat kysymykset.

Ja ne ystävät. Mulla on ympärilläni monta ihanaa ihmistä ja ystävää, ja oonkin todella onnekas. Rakastan heistä jokaista, ja heistä jokainen varmasti tuntee sen sydämessään. Ainakin toivon niin.

No, rahatilanne meillä on todella vaikea ja se stressaa meitä molempia. Varsinkin nyt kun Juhani oli siinä työtapaturmassa eikä pysty töihin. Uskon kuitenkin että nekin asiat selviävät, tavalla tai toisella. Nyt on liian hyvä olo murehtimiseen, hoidan sen joku toinen päivä :)

"Mene sinne mihin sydän kuljettaa"