Heissan. Mulla on pakko-oireet olleet aika pahoina viimepäivät. Mulla alotettiin päälle kuukausi sitten escitalopram tehostamaan anafranilin vaikutusta pakko-oireisiin, mutta tuntuu ettei sillä ole ollut mitään vaikutusta.
Pakkoliikkeitä mulla ei muita ole, kuin kirjoittaminen.
Mun yks pahoista painajaisista on että aamuste löydän rikkinäisen lasin keittiön lattialta. Ja tämä tapahtui eilen. Pelkään siinä rikkinäinen lasi-asiassa sitä että eläimet kävelee lasinsiruihin, saavat haavoja ja kuolevat verenhukkaan tai johonkin tulehdukseen.
No eilen aamuste aloin sit heti siivoamaan. Siivosin puoli tuntia, sitten päätin että tunnin kohdalla lopetan. Meni tunti ja enemmänkin enkä pystynyt lopettamaan. Josain vaiheessa kuitenkin unohdin asian ja nukahdin sohvalle. Siitä herätessä siivosin taas ja koko päivän silloin tällöin. Järki sanoi ettei siellä enää mitään siruja ole, mutta mun oli silti pakko siivota.
Eilen oli tosi raskas päivä, ensin tuo rikkinäinen lasi ja koko päivän Hilla oli tosi levoton ja oikea riiviö. Varmaan kun ulkona on kylmä eikä sitä voi kauaa siellä pitää, niin ohkanen turkki. Tottakai hän purkaa turhautuneisuutensa muhun ku oon ainoo kotona. Tää koiranpentuarki on ihanaa mutta välillä niin raskasta.
Tässä odottelen miestä kotiin että päästään lähtemään pizzalle :)
Ps. Kävin toissapäivänä kampaajalla rentoutumassa, mulla on ihan paras luottokampaaja. Kyllä taas kelpaa! :)
Mun kaverilla on pakkokirjoittamista ja lääkäri oli kuulemma sanonut sen olevan harvinaista.En nyt siitä sen enempää kerro,kun ei ole minun asiani.Miten sinulla tuo pakkokirjoittaminen oireilee?
VastaaPoistaOnneksi joka päivä ei mene lasi rikki! Ymmärrän kyllä tuon ajatuksen,että jos eläin saa haavan vaikka silloin kun kukaan ei ole kotona.Onhan se ahdistava ajatus .Taas yksi syy lisää miksi en ota eläimiä.No eikä,mulla on jo valmiina niin monta syytä miksi en voi eläimiä ottaa.
Uskon kyllä,että voi olla raskasta vaikka myös ihanaa.
Pakkokirjoitan aina yleensä reiteeni sormellani. En siis kynällä mihinkään paperille. Kirjoitan ajatuksia, puhumisia, kaikkea mitä päähän tulee. Se on sellaista pakonomaista etten pysty lopettamaan vaikka se ärsyttää :/ Eilen rikkoutui taas lasi, itkuhan siinä pääsi mutta onneksi mies oli kotona ja sai rauhoiteltua. On tää ********!
VastaaPoista