Vuosi 2020

Kirjoittelu on nyt jäänyt. Monta kertaa oon alkanut kirjoittaa mutta joka kerta myös pyyhkinyt kaiken pois. Ajatellut että kun ei ole mitään uutta niin mitä mä turhista höpötän.

Joulu oli ihana! Oltiin aatto kotosalla kaksistaan, joulupäivänä mun äidin ja iskän tykönä ja tapanina Juhanin porukoilla. Sain muutaman lahjankin, olin ollut kiltti :)

Mulla on ollut tosi stressaavia aikoja ja ne on vaikuttanu mun pakko-oireisiin ja harhoihin. Harhoissa esim uusin, joka ilmaantui pari päivää sitten, on sellainen että kuulen nakutusta kuivaapin oven sisäpuolelta. Ajattelen että hybridit siellä nakuttavat. Monena iltana nukkumaan mennessä olen herätellyt Juhania, kun kuulen ääniä ikkunan takaa. Nekin on niitä hybridejä. Se rauhottaa kun Juhani sanoo ettei siellä mitään ole, vaikken ihan täysin siihen usko. Mulla on ollut vaan puhelintapaamisia omahoitajan kanssa jo pitkään, kunnei mulla ole autoa arkisin käytössä. Nekin tapaamiset ovat hyviä ja antavia, vaikka onhan se eri asia puhua kasvotusten. Lääkärillä kävin tossa joku kerta ihan oikeella tapaamisella, hän sanoi että oireet kuuluu selkeesti mun paranoidiseen skitsofreniaan. Se helpotti, sain varmuuden että en ookkaan ihan hullu, vaan mulla on sairaus, jonka johdosta mulla on mitä on.

Tää vuosi on ollut poikkeuksellinen. Ikinä ennen en ole käyttänyt kaupassa suojamaskia, sanon sitä naamariksi. Jos naamaria ei ole, sua katsotaan kuin syöpäläistä. Täytyy silti todeta että naamarin kanssa olo on turvallisempi, vaikka joka puolella toitotetaan ettei se suojaa viruksilta. Ennemmin silti pelaan varman päälle ja ainakin edes yritän suojella muita ja itseäni käyttämällä naamaria ja käsidesiä.

2020 tullaan muistamaan. Ensin tuli korona ja maailma meni (ja on yhä) sekaisin. Sen johdosta Juhanilta loppuivat työt kuin seinään, ja hän oli kotona kolme kuukautta ilman mitään tuloja. Meidän talous romuttui ja vahinkoja korjaillaan edelleen ja varmasti pitkään. Jos jotain huonoa niin hyvääkin: Juhani lopetti aliurakoitsijan putkimieshommansa ja haki Euran teollisuushuoltoon töihin, ja sai paikan! Kuusi kuukautta alottamisen jälkeen hän sai vakipaikan ja on erittäin onnellinen paikastaan ETH:n putkiasentajana. Ei oo päivää kun Juhani on tullut kiukkusena tai masentuneena kotiin. Toista oli ennen. Nyt on palkalliset vapaat ja samoin kesäloma, mitä ihanuutta! Eiköhän toi talouspuolikin korjaannu aika pian. 

Toivotaan että vuosi 2021 olisi kaikin puolin parempi. Nyt toivottelen oikein hyvää uuden vuoden aattoa, toivottavasti teidän karvakaverit saavat olla pelkäämättä paukuttelusta huolimatta. Palataan ensi vuonna!

Piiitkästä aikaa

Viimeisestä onkin aikaa. Elokuussa kävin käyttämässä saamani lahjakortin J's tattoossa ja otin leiman niskaani ja sormeeni. Laittaisin kuvaa, mutta bloggeri uudistui eikä suostu lataamaan kuvia. Elokuun lopussa vietettiin porukalla myös mun 30v synttäreitä, meitä oli parikymmentä täällä meillä kotona. Oli onnistuneet juhlat jos ei oteta pientä välikohtausta huomioon, ei siitä sen enempää.

Mulla on jonkun verran ollut harhoja ja pakko-oireita vaikka oon lääkkeeni syönyt. Uusimpana sellainen, että haistan hien koko ajan. Kaikki ovat nuuskineet mua eivätkä haista mitään, mutta mä haistan. Vaikka olisin suihkussa ja juuri pessyt itseni, niin haistan silti. Aika ikävä harha. Nään lisäksi hybridejä edelleen, se on pysynyt samana. Pakko-oireina pahimpina on ajatukset, käsien pesu ja tarkistelu. Ajatukset ovat pois seurassa, mutta nyt kun oon tänkin viikonlopun yksin niin ne ovat läsnä koko ajan, ja aiheuttavat ahdistusta. Johonkin lähtiessä tarkistan paikat vähintään kolme kertaa, kolme on mulle jostain syystä maaginen luku ja teen kaiken kolme kertaa tai kolmella jaollisen luvun verran.

Oon autoton edelleen ja oon päivät jumissa täällä kotona. Se alkaa näkyä, mua on alkanut masentaa eikä se oo yhtään mun tyylistäni, mua ei masenna ikinä. Tarttis saada tuo pakettiauto toimintaan ni pääsisin Lumoon ja yleensä johonkin päivisin. Nyt mulla on viikonlopun iskän auto lainassa että pääsen liikkumaan.

Arvon tässä että lähdenkö käymään grillillä vai teenkö iltapalaksi jotain jääkaapista.

Mukavaa lauantai-ehtoota teille! Koitetaan palata asiaan vähän useammin kuin kerran kuussa! :)

Hyvä päivä

Onpas tänään ollut hyvä päivä! Pitkästä aikaa voin sanoa näin. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!

Mulla tuli 7.pvä 30 vuotta elämää täyteen. Sukua oli juhlistamassa sinä viikonloppuna, bileet pidetään tämän kuun lopussa. Odotan niin innolla!

Olin tänään tatuoitavana. Sain viime synttäreinä lahjakortin J's tattoohon, mun piti käyttää se jo keväällä mutta koska olin influenssassa, aika siirtyi tähän päivään. Mua jännitti ihan hulluna kun monet pelotteli mua että niskaan sattuu ja paljon. No ei se paha ollut, samalla sain myös sydämen oikean käden keskisormeen. Ei sekään sattunut. Tatuoinnit on sellasia et niihin jää koukkuun, seuraava aika on joulukuussa ja sillon mun on tarkoitus ottaa mun ensimmäisen, nyt jo edesmenneen, koiran Mandan tassun kuva johonkin, en vain tiedä vielä mihin. Tykkäsin todella paljon tatuoijan kädenjäljestä ja oli muutenkin todella mukava ihminen. Suosittelen! Oon yrittänyt laittaa kuvia näihin postauksiin siinä onnistumatta. Blogger muuttui jotenkin eikä anna mun ladata kuvia. Ääh!

Huomenna mulla olis hammaslääkäri. Tai hygienisti, mulla on hampaasta ilmeisesti lähtenyt paikka ni meen sitä korjauttamaan. Soitin ajan puolitoista viikkoa sitten ja sain sen huomiselle, aika pitkät on jonot.

Pari päivää vielä pitäisi olla aurinkoista ja sitten vissiin viilenee. Nautitaan näistä kesäpäivistä niin kauan kuin niitä riittää!

Oikein mukavaa loppuviikkoa jokaiselle tasapuolisesti, palataan taas!

Outoja oireita

Taas on mennyt aikaa viime postauksesta.

Mulla on outoja vatsaoireita ollut tässä jo monta päivää. Kun syön, tulee etova olo ja yksi päivä oksentelin ns tyhjää syömisen jälkeen. Vatsa on välillä kipeä ja pinkeä mutta toimii kuitenkin normaalisti. Eikä ole sellanen vatsatauti-olo, Juhanillakaan ei oo mitään. Outoa. Täytyy soitella ens viikolla lääkäriin mikäli tää ei mee ohi. Stressiä on, mietein voisko olla siitä.. Raskaana en oo. Kummaa.

Muistatteko trollit 90-luvulta? Ne pienet figuurit millä oli iso tukka. Löysin sellaisen meidän pihasta yksi päivä. Meillä ei oo käynyt muksuja joiden jäljiltä se vois olla, enkä keksi yhtään mistä se on voinut ilmaantua, ihan keskelle pihaa. No mulla lähti heti psykoosit tulille ja aloin epäilemään että hybridit on tuoneet sen pihaan jotta ne voivat tarkkailla ja stalkata mua sen välityksellä. Kesti hetken ennenku Juhani sai vakuutettua mut et mitkään hybridit ei oo sitä tuonut vaan se on kulkeutunut jotakin muuta kautta. Ihan varma tästä en kyllä vieläkään ole.

Meillä kävi ystävä kylässä tossa yks lauantai ja mulle tuli kauhee olo että sillä ja Juhanilla on salaliitto mua vastaan. Kaveri sit seuraavana päivänä kyseli et onko musta normaalia että mua alkaa ahdistaa kun hyvä ystävä tulee kylään, ja entä salaliitto- mietteet. Sanoin sit et eihän se normaalia ole.. Ja tajusin kuin hulluja ajatuksia mulle tulee.

Kävin tossa korvaavalla hoitajalla kun omahoitaja on lomalla, ja kuulin että mun lääkäri on vaihtanut sinne psykoosiklinikalle, missä mäkin aluksi kävin. Voi helvetin helvetti, se oli ihan sairaaaaan hyvä lääkäri! En tiedä yhtään ketä mulla nyt sit on. En oo ainakaan tavannut tätä uutta vielä.

Mulla on ens perjantaina synttärit! Täytän 30v - APUA. Täs alkaa kriisi pukkaa päälle. Elokuun lopulla juhlitaan sit isolla porukalla, ens vkl tulee mun ja juhanin porukat kakkukaffeelle. Sain äidiltä ja isältä aikaisen synttärilahjan, sähkösavustimen! Jes, sellasta oon pitkään halunnut! Ei vaan oo ollu vielä varaa ostaa kalaa ja savustaa sitä. Ehkä joku päivä :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Pari hokausta

Heissan! Ajatella että oon poikkeuksellisesti heräillyt muutamana viime aamuna jo 8-9 aikaan ja ollut koko päivän ihan pirteä. En tiedä mikä on, ei oo yhtään mun tapaistani.

Hokasin tässä just parikin asiaa. Mun ei oo tarvinnu olla Harjavallassa puoleentoista vuoteen. Vaikka heikosti välillä meneekin, ei kuitenkaan niin heikosti että sairaalaan tarvitsisi lähteä. Mulla on harhoja lääkkeistä huolimatta mutta pärjään silti kotosalla. Oon siitä niin onnellinen. En tosin voi kieltää etteikö ajatus sairaalaan menemisestä oo käyny mielessä, mutta viimeistään yöunet on yleensä vienyt sen ajatuksen pois.

Toinen asia on, että en oo ottanut alkoholia noin kahteen vuoteen pisaraakaan. Oon ollut monestimonesti paikassa jossa oon ollut ainoa selvä, eikä se oo haitannut mua ollenkaan. Osaan pitää hauskaa vaikka olisin selvispäiten, sitä on muutamat ihmetelleetkin. Voin pitää hauskaa ja olla hyvinvoiva seuraavana päivänä, mikäs sen parempaa! Ainoa mikä haittaa, on se jos seurassa käytetään jotain muuta päihdettä kuin alkoholia tai tupakkaa. Oon hyvin huumevastainen enkä halua olla seurassa jossa esim poltellaan muuta kuin tupakkaa.

Kävin tänään Abilify-piikillä anopin kanssa. Oli kiva viettää aikaa hänen kanssaan, mulla on ihan paras anoppi. Ollaan niin samalla aaltopituudella.

Huomenna on jo perjantai, ihanaa että tulee viikonloppu. Lauantaina olis tiedossa ystävän tykönä bileet joissa meen ainakin käymään. Ehtoolla on tarkoitus grillailla ekaa kertaa tänä vuonna. Yleensä ollaan alotettu grillailut jo aikasin keväällä mut nyt on venynyt, koska ei oo ollut grilliä. Juhani osti mulle yllärinä lahjaksi uuden hiiligrillin. Musta hiiligrilli on ainoa oikea grillausmuoto. Saas nähdä kuin uus grilli toimii.

Huomenna Jenni heittää mut verikokeille aamupäivällä. Ihanaa että on ystäviä ympärillä, jotka auttavat hädässä.

Nyt toivottelen teille oikein mukavaa loppuviikkoa, nautitaan viikonlopusta!

Vaikka ja mitä

Moi! Pitkästä aikaa.

Juhannus, keskikesän juhla, oli ja meni ja meillä oli oikein kivaa. Nähtiin paljon ihmisiä ja vietettiin laatuaikaa. Perinteisessä juhannussaunassa ei käyty eli vihdat jäi tekemättä. Vähän harmittaa, mutta eiköhän ensi vuonnakin ole juhannus.

Oon nyt käynyt Lumossa aika aktiivisesti ja keskustellut siellä paljon ihmisten kanssa. Melkeen enemmän kuin tehnyt siellä jotain. Mulla on sellanen ajatus että Lumon henkilökunta on liittoutunut mua vastaan. Mistä se ajatus tulee, en tiedä. Ajattelen että yksi ystäväni puhuu selkäni takana ohjaajille, vaikkei tällä henkilöllä ole mitään kontaktia Lumoon. Juttelin tästä eilen omahoitajani kanssa pitkään, ja hän sanoi että tälläiset harhat kuuluvat sairauteeni (paranoidinen skitsofrenia) ja ovat ikäviä, mutteivat totta. Oon myös nähnyt omiani tässä muutamana päivänä.

Tänään ajelin kaupasta tullessani uimarannan ohi ja mieleen tuli haikea ajatus, kuinka "normaalit" ihmiset nauttivat kesästä ja käyvät uimassa, kun ohi ajellessa mä oon vaan ahdistunut ja taistelen pakkoajatusten kanssa. Tuntuu ettei pysty nauttimaan päivistä, vaikka on niitä hyviäkin päiviä ollut, tai päivissä vähintäänkin hyviä hetkiä. Hetki kerrallaan eteenpäin.

Niina kävi tässä tänään ja höpöteltiin ja suunniteltiin pitkään. Se mitä suunniteltiin, ovat mun 30-v synttärit elokuussa. Saatiin kutsukorttien tekstit tehtyä, enää tarvitsisi netissä mennä tilaamaan ne. Jotain kivaa ohjelmaakin tuli Niinalle mieleen. Kyllä me partyt aikaan saadaan! Odotan innolla.

Koitetaan nyt nauttia näistä kesäpäivistä vaikka nytkin on kyllä vähän liian kuuma. Tätä ei kuitenkaan kauaa kestä. Palaillaan taas asiaan! Mukavaa loppuviikkoa!

Aurinko paistaa risukasaankin

Moikka! Mitäs tänne. Kävin omahoitajalla keskiviikkona, oli oikein käynti eikä puhelinaika. Oli niin helpottavaa päästä juttelemaan kasvotusten, 50min siellä meni kun puitiin mun ongelmia. Mun omahoitaja on siinä ihan paras, että häneltä tulee hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Nyt hän neuvoi soittamaan kelaan ja kysymään asumistukea tai toimeentulotukea, ja jos ne evätään, niin ottaa yhteyttä sossuun. Ei mulle oo tällänen mahdollisuus tullu mieleenkään. Jos saisi jotain helpotusta rahaongelmiin. Juhanikin on ollut nyt maaliskuun alusta asti työttömänä, voitte varmaan kuvitella kuinka suuri meidän viikkobudjetti on.

Kävin Lauran tykönä torstaina. Pari tuntia istuttiin ja höpötettiin pihalla. Oon ollut nyt paljon yhteyksissä ystäviin ja siitä onkin tosi hyvä mieli. Kiva kuunnella muiden asioita ja ongelmia, silloin unohtaa hetkeksi omansa. Mulla on maailman parhaat ystävät, pitävät huolta miten jaksan ja mitä kuuluu. Samoin mä yritän kysellä mahd usein miten menee. Ystävyyskin on kahden kauppa, yksin sitä ei voi ylläpitää.

Me ollaan nyt oltu Juhanin kanssa yhdessä melkeen 24/7 maaliskuusta asti. Monet on kyselleet että alkaako jo toisen naama vituttaa ja paljonko ollaan riidelty. Itseasiassa ei kertaakaan. Päin vastoin, tuntuu että tänä korona-aikana meidän suhde on kasvanut ja vahvistunut entisestään. Mulle ei oo kertaakaan tullut tunne että kunpa toinen häipyisi johonkin. Meillä on kaikki loppuviimeksi tosi hyvin, kaikesta huolimatta. Meillä on toisemme, katto pään päällä, ruokaa, ihanat karvakaverit ja ihanat ystävät ja perheet. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.

Oikein mukavaa viikonloppua, nyt vkl ja alkuviikko pitäisi olla tosi lämpimiä, nautitaan ulkoilmasta ja keväästä!

Syömishäiriökö?

Heissan! Tänään on vietetty äitienpäivää, hyvää päivää vaan kaikille äideille ja äitimielisille! Käytiin mun porukoilla kääntyys, nähtiin samalla mun veli kihlattuineen. Tarjolla oli suolasta ja makeaa ja oli oikein mukavaa viettää heidän kanssaan aikaa. Vein äidille sellaisen Äidille-kirjan, johon kirjattiin ylös kaikenlaisia muistoja ja ajatuksia. Oli ollut mieleinen. Mulla on kyllä ihan paras äiti, vaikka teini-ikä olikin mulla tosi vaikea ja aina oltiin tukkanuottasilla äidin kanssa, mutta näin kun on vähän ikää kertynyt niin äidistä on tullut mulle esikuvan lisäksi hyvä ystävä. Koronan takia nähdään liian harvoin mutta yhteyksissä ollaan aikalailla joka päivä.

Mulla taitaa olla jonkin asteinen syömishäiriö. En ole tästä vielä monelle puhunut mutta nyt rohkaistuin kirjoittamaan siitä tänne. Juttelin tästä omahoitajankin kanssa. Mun on helvetin vaikea syödä. Ei tää oo mikään klassinen syömishäiriö kuten anoreksia tai bulimia, vaan joku määrittelemätön kai. Nyt on mennyt pari päivää sen suhteen vähän paremmin. Omahoitaja neuvoi ottamaan rauhottavan tuntia ennen syömistä ja se on kyllä auttanut. Mulle pelkästään se tilanne, kun istuu ruokapöydän ääreen, on vaikea. Saati ajatus siitä että pitäisi syödä. Pahinta on jos joutuu syömään seurassa. Ruoka juuttuu kurkkuun ja pelkään kuollakseni että tukehdun. On vaan muutamia "helposti syötäviä" ruokia jotka menee alas. Tää alkaa vaikuttaa Juhaniinkin, mä lykkään syömistä koko ajan eteenpäin ja pitkitän sitä mahdollisimman kauan. Tottakai toista alkaa vituttaa, ei hän näin ole sanonut, mutta voisin ainakin kuvitella. Teen parhaani mutta välillä en vain pysty enempään.

Ihan parissa päivässä on puut alkaneet tekemään lehtiä ja vääjäämättä näyttää siltä että kevät on täällä! Eilen nähtiin ensimmäiset pääskysetkin. Ihana vuodenaika kun kaikki alkaa kasvaa ja kukoistaa.

Huomenna on jännä päivä. Kirjoittelen siitä lisää mikäli asiat menevät hyvin.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Hilla hukassa

Oon tänään metsästänyt Hillaa tunnin verran, kun pääsi pakoon aitauksesta. Lopulta tuli kyllä kotiin.. Mutta hermo menee, lähtee menemään heti kun on tilaisuus. Remmissä ja sisällä osaa tänne-käskyn mutta korvat katoaa kun pääsee karkuun. Välillä sitä miettii kuinka helppoa se oli kun oli kaksi vanhaa koiraa. Hilla hulluttaa Haikua myös ja yhdessä karkureissulla ovat sellainen poppoo että. Jos Hilla on kiinni, Haiku ei lähde edes pupun perään. Kai se tästä kun Hilla vähän kasvaa, onhan hän vasta 1,5 vuotias. Lisäksi on ymmärrettävä viettien vaikutus, onhan hän metsästyskoira.

Kevät taitaa olla täällä. Mä oon syksyihminen mutta kyllä sekin on ihanaa kun luonto alkaa heräämään ja kukat alkaa nousta kukkapenkissä. Aurinko paistaa ja on valoisaa pitkään. Tykkään!

Mä oon nyt muutaman kerran pitänyt puhelintapaamisen hoitajan ja lääkärin kanssa. Äkkiä se 45min menee puhelimessa mutta kyllä koen sen hieman vaikeaksi kun ei näe toista. Mun on pitänyt pitää positiivisten asioiden vihkoa, mutta nyt on ollut niin huonoja päiviä että oon ihan unohtanut koko vihkon. Omahoitaja kysyi, montako hyvää päivää viikossa on. Sanoin että noin neljä. No, nyt ei kyllä ole ollut neljääkään. Oon nukkunut ihan hyvin mutta silti on ollut päiviä kun ahdistaa ihan sairaasti. Pääasiassa nuo pakko-oireet aiheuttaa sen ahdistuksen, oon yrittänyt sanoa itselleni että jos saan ajatuksilla itseni ahdistumaan, niin saan ajatuksillani myös sen ahdistuksen pois. Helpommin sanottu kuin tehty, pari kertaa oon siinä onnistunut. No mutta mä en luovuta. En koskaan, tuli mitä tahansa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Suut makeiksi

Heissan!

Tää korona-aika on kyllä aika tuskaista. Ollaan tarkotuksella oltu näkemättä ketään mut nyt alkaa pää hajoamaan kun ei ole sosiaalisia kontakteja muuten kuin puhelimitse ja sos.media. Nyt ollaankin pääsiäisen aikaan käyty tervehtimässä kavereita ihan pihalla piipahtamassa. Tehnyt tosi hyvää.

Unet on kunnossa! Nukun hyvin ilman unilääkettä. Jes! Pakko-oireita on aika paljon, lähinnä pakkoajatuksia, jotka puolestaan aiheuttaa ahdistusta. Käsiä pesen myös ihan liikaa. Harhoja on, näen sivusilmällä tumman hahmon ja ajattelen että hoitohenkilökunta vainoaa mua. Hybridit on vahvasti elämässä myös mukana. Mutta mä pärjään. Mä pärjään. Täytyy uskoa siihen.

Juhani on ollut pitkään kotona kun töitä ei ole. Alkaa näkymään rahatilanteessa kun joka sentti täytyy laskea. Yritetään tehdä paljon kolmen päivän ruokia ja säästää siinä jonkun verran. Huomenna on tiedossa kaalilaatikkoa. Ainoa mikä tässä tilanteessa lohduttaa, on se et ollaan kaikki samassa paskassa.

Tuli ikävä syksyä ja vähän lohdutti kun kaapeista löytyi mustikkapiirakka-ainekset. Niinpä päätin tehdä tälläisen! Maukasta sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Pikkuhiljaa parempaan päin

Kipeenä ollaan edelleen. Tosin alkaa vointi paranemaan pikkuhiljaa, ehkä ensi viikolla oon jo terveiden kirjoissa. Käytiin toiseen kertaan lääkärissä tällä viikolla, kuunteli keuhkot ja sydämen ja tutki muutenkin tarkkaan muttei ottanut mitään testejä sen enempää. Sanoi että virusperäinen tauti, ei auta muuta kun hengitellä ventolinea ja käyttää nenäsumutetta ja potea. Sohvan pohjalla täällä ollaan oltu ja vaan välttämättömät kauppareissut tehty. Aika raju tauti kyllä ollut.

Mulla oli puhelintapaaminen omahoitajan kanssa perjantaina. Juteltiin parikymmentä minuuttia, onhan se ihan eri asia jutella puhelimessa kuin kasvotusten. Ensi viikolla tehdään sosiaalityöntekijän kanssa hoitotukihakemus puhelimitse. Mulla piti olla hammaslääkärikin tällä viikolla mutta oli pakko perua. Sanoivatkin sieltä ettei saa tulla jos on yhtään nuhainen. Eikä senkään puolesta, nenän kautta ei kulje yhtään happea niin olis ollu aika mahdotonta mennä siihen hammaslääkärin tuoliin.

Mulla on pikkuhiljaa hiipinyt pelko perseeseen tän koronan kanssa. Kuulunhan riskiryhmäänkin. Epätietoisuus on pahinta, joku sanoi että koronan huippu olis vasta toukokuussa, asian todenperää en tiedä. Kaikki mahdolliset ulkonaliikkumiskiellot ym.. Katsotaan mihin tää kaikki menee. Nytkin kun oon ollut kipeä melkeen kaks viikkoo ja ollut pääasiassa vaan kotona, niin kyllä on jokaisen seinän naulat tullu tutuiksi. Mitä se olis olla korona-karanteenissa.
Toivon todella ettei se iske meihin. Mä pesen käsiä OCDn takia jo paljon ja nyt vielä enemmän, ja kyllä sen huomaa ihostakin. Rasvaa rasvaa vaan.

Mä täältä toivottelen teille mukavaa lauantai-illan jatkoa, pysykää terveinä! Tässä meidän neljän kopla.

Kipeenä

Huhhuh mikä tauti meillä on päällä. Influenssa. Juhani on sairastanut lauantaista ja mä maanantaista asti. Ihan jäätävä olo vieläkin, yskä alkaa hiukan hellittää mut nyt vuotaa nokka. Ei oo tullu pahemmin syötyä kun ei maista mitään. Ja joka päivä iltaa kohden pahenee olo. Toivoin että parantuisin huomiseen mennessä että pääsisin katsomaan ystävää sairaalaan, mutta turha toivo. Ensi viikolla sitten. Kävin lääkärissä eilen, mulla oli kaksi asiaa. Ensinnäkin tää tauti ja kun happi meinaa loppua, sain avaavaa lääkettä. Ja toiseksi, mulla on kainalossa kaksi pattia. Oon diagnosoinut itselleni jo kaikki maailman taudit, mut lääkäri meinas et olis suurentuneet imusolmukkeet. Pari viikkoa katsotaan ja jos ei häviä ni ultrataan. Kumpa ne siitä lähtis.

Olin viimeviikolla maanantaista perjantaihin sotaleskenä. Juhani kuuluu noihin maakuntajoukkoihin ja oli sotimassa viime viikon. Mulla meni yksinäni vähän niin ja näin mutta selvisin loppuviimeksi kunnialla. Ei ruoka oikein maistunut kun yksin oli ja illat oli tosi vaikeita, tuli joka ehtoo itkeskeltyy. Mutta sitten kun siihen yksinoloon tottui niin sieltä se mies tulikin jo kotiin.

Unettomuus jatkuu, tosin tän viikon unettomuudesta saa kiittää tätä tautia ja varsinkin hirveetä hinkuyskää. Mulla on pakkoajatuksia aika paljon ja joitain harhoja, mutta ne on ollut vähän taka-alalla kun keskittynyt vaan sairastamiseen ja näihin oloihin.

Korona. Se on esillä joka tuutissa. Käytiin kaupassa ja me saatiin kyllä kaikki tarvittava, mutta erittäin tyhjä oli lihahylly. Huomaa hamstraamisen. Ostettiin itsekin toki vähän lihaa pakkaseen mutta muuten mennään ihan normaalisti. Täytyy sanoa etten pahemmin ole ajatellut koronaa vaikka siitä toitotetaan joka puolella, enkä osaa oikein pelätäkkään. Tulee jos on tullakseen.

Oikein ihanaa viikonloppua!

Juhlissa

Heissan! Oltiin lauantaina Juhanin isäpuolen synttäreillä. Siellä oli varmaan noin viitisenkymmentä ihmistä ja mun täytyy sanoa, että mä pärjäsin hienosti! Yhden lääkkeen otin ennen ja yhden kesken juhlien ja niillä pärjäsin melkeen kymmenen tuntia! Mulle tollaset isot väkimäärät etenkin suljetussa tilassa on aika vaikeita, samoin syöminen muiden läsnäollessa. Mutta mä pärjäsin hienosti ja sain syötyäkin. Oli hienot juhlat, tanssia ja livemusiikkia ja hyvää ruokaa. Meni myöhään yöhön että oltiin kotona.

Unettomuus jatkuu. Tenoxin kanssa nukun muutaman tunnin ja nyt annostusta hieman nostetaan. Mulle määrättiin Levozin mutta sillä ja yhdellä toisella lääkkeellä on yhteisvaikutuksena rytmihäiriöt. En oo uskaltanut aloittaa sitä niiden pelossa kun muutenkin sydän muljaa välillä. Lääkäri onneksi ymmärsi tän mun pelon ja kokeillaan Tenoxilla vielä. Jos unet ei parissa viikossa parane niin sitten Levozin pienellä annoksella käyttöön. Kävin tosiaan lääkärillä eilen, oon miettinyt oonko ihan hullu kaikkien näiden oireiden kanssa, mutta siellä hän sanoi, että kaikki mun oireet liittyy paranoidiseen skitsofreniaan ja ovat tyypillisiä. Tuli niin hyvä mieli.

Olin tänään mun omahoitajalla. Oon kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen mun hoitohenkilökuntaan kuin vaan olla ja voi. Omahoitajalle on helppo puhua ja hän tajuu mua, lääkäri tuntuu välittävän aidosti eikä oo sellanen että tapaamisella olis kauhee kiire. Hän ehdotti muuten myös sähköhoitoa, en oo kauheen innostunut asiasta vaikka tiedän että monet on saaneet apua siitä. Kauhistuttaa vaan koko ajatus. Tiedä sitten.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Unettomuus

Heippa. Tässä on mennyt vähän niin ja näin. Unettomuus iski viisi päivää sitten, oon nukkunut sellaista 1,5-2h yössä, viimeyönä nukuin neljä tuntia unilääkkeen voimalla. Ei ole mitään syytä miksi valvon, stressiä on mutta ei mitenkään enemmän mitä nyt hetkeen on ollut. En myöskään ala miettiä mitään kun herään. En vain pysy unessa, nukahdan kyllä mutta kun herään, en saa enää unta. Vähän pelottaa, jokaikinen kerta kun mulle on tullut unettomuus niin oon joutunut Harjavaltaan. Koitan nyt rouskuttaa Tenoxia jos sillä saisi stopattua unettomuuden ja saisin takaisin yöunet. Kun päivälläkään en saa nukuttua, oon ihan sairaaaaaaan väsynyt mutta eih... Ei unta. Ei siinä muuten, mutta alkaa pää olee aika pyörällä ja oon huomannut että harhat ja pakko-oireet pahenee kun ei nuku. Olin viimeyönäkin varma että ufot on ikkunan takana. Täytyy varmaan soittaa omahoitajalle huomenna.

Huomenna olisi OCD-ryhmä, katsotaan kuinka väsynyt oon aamulla, että jaksanko mennä koko ryhmään. Toivottavasti ensiyönä tulisi nukuttua.

Nyt tuli vähän lyhyt postaus, mutta alkaa uni painaa ja meenkin tonne sohvan pohjalle kattomaan telkkaria. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Jos huonoa niin hyvääkin

Aika vaikeita aikoja elellään. Mulle on tullut paniikkikohtauksia ja oon popsinut lääkkeitä siihen. Yritän viimeiseen asti olla ilman mutta välillä on pakko ottaa. Lääkäri määräsi viime viikolla 2 x puolikas kaksi kertaa päivässä mutten oo ihan pitäytynyt siinä. Omahoitaja ei tykännyt. Nyt oon ottanut lääkkkeet ja on kyllä parempi olo.

Mulla vaihtui omahoitaja pari viikkoa sitten. Hän oli oikeinkin mukava ja kivi vierähti sydämeltä kun tultiinkin ihan kivasti juttuun. Olin hänen tykönään perjantaina mutta jouduin sieltäkin lähtemään aiemmin kuin piti, kun alkoi ahdistaa.

Pari viikkoa sitten oli OCDryhmä ja jouduin lähtemään sieltäkin keskenkaiken kun alkoi ahdistaa niin jumalattomasti. Vähän nyt jännittää kun huomenna on taas ryhmä, että miten siellä tällä kertaa menee. Toivottavasti paremmin kuin viimeksi.

Äiti ja iskä oli meillä perjantaina ja grillailtiin raclettella. Oli kalaa, kanaa, lihaa, vihanneksia, perunaa ja juustoja. Raclette on ihana kun samalla saa seurustella kun grillaillaan. Ostettiin just sellanen grilli Lidlistä 27e:lla. Ja hyvin toimi! Suosittelen!

Mutta siitä huolimatta että on tullut paniikkeja, niin oon myös onnistunut. Olin maanantaina hakemassa silmälaseja kaupungista kun törmäsin Joniin. Mentiin siitä kaffittelemaan Havanaan ja viihdyttiinkin jonkun aikaa. Tiistaina olin Puuvillassa kaverin ja hänen miehensä kanssa ja keskiviikkona käväisin vielä kaupungissa. Että jos jotain huonoa niin hyvääkin.

Toivottelen teille mukavaa alkavaa viikkoa!

OCD ja harhat

Heissan! Hetki taas mennyt viime kirjoittelusta. Olot on olleet vähän huonoja.

Olin maanantaina OCD-ryhmässä. Sinne mennessä mua ahdisti aika paljon mutta olo parani kun pääsi juttelemaan omista oloistaan muille, jotka tietävät mitä pakko-oireet ovat. Vertaistuki on hemmetin tärkeää, mutta yhtään läheisten tukea vähättelemättä. En pärjäisi ilman läheisiäni.

Mulla on pakko-oireisiin liittyen tullut toinen pakkoliike. Kirjoittamisen (kirjoitan yleensä käteen tai jalkaan kaikkea mitä puhutaan tai ajattelen) lisäksi olen alkanut nyökyttämään, varsinkin silloin kun ahdistaa.

Pakkoajatukset on vaikeita, ja samoin tarkistelu ja käsien peseminen. Tarkisteluun ei mene päivässä kuin ehkä 15min, mutta se aika on tosi intensiivistä. Tarkistan jääkaapin, pakkasen, kahvinkeittimen, hellan, lääkekaapin, suoristusraudan, kylppärin oven, vessan oven, välioven ja ulko-oven. Näitä tarkistan kaikkia noin kolme kertaa kerralla ja kertoja saattaa olla kolme-neljä. Helpompi lähteä kotoa jos Juhani on mun kanssa, koska luotan häneen enemmän kuin itseeni. Käsien peseminen menee käsikädessä ahdistuksen kanssa. Yksi päivä pesin 20 kertaa kädet koska pelkäsin että ne ovat saastuneet.

Harhojakin mulla on. Kerron niistä "helpoimmat" koska en jaksa alkaa tarinoimaan, näistäkin varmaan tulee anonyymeiltä sanomista että oon sekasin ym. No, siinäpä tulee. Kuulen siis huokailua vessan lavuaarista. Näen tummia hahmoja takapihalla. Pelkään että hybridit tulevat seinän läpi ja tiputtavat mun lääkkeet lattialle, jolloin koirat pääsevät syömään niitä ja saavat myrkytyksen ja kuolevat. Tässä harhassa pakkoajatus ja harha yhdistyvät, näitäkin on muutamia.

Juhani on ollut tän viikon tosi kipeä hampaastaan. Tai siitä mitä siellä on jäljellä, siltä leikattiin kirurgisesti viisaudenhammas maanantaina ja ollut todella, siis todella kipeänä. Ilkeetä katsoa vierestä kun panacodikaan ei kunnolla auta.

Kävin hammaslääkärissä eilen, ja selvisin sieltä kunnialla! Jos joku ei muista, niin oon tosi hammaslääkäripelkoinen. Oli tosi mukava lääkäri ja hoitaja ja puuduttivat kunnolla, eikä kirpassut kertaakaan. Kävi hassu juttu: käskivät purra hampaat yhteen ja tunnustella tuntuuko paikka. Sanoin että jotain tuntuu ja viilasivat sitä lisää. Sanoin että vieläkin tuntuu, ja siinä kohtaa lääkäri sanoi että varmaan tuntuukin kun se on sun kieli mikä siellä välissä on! Kieli oli niin puutunut että en tuntenut sitä siellä hampaiden välissä :'D

Huomenna mulla on abilify-injektio ja saadaan alkaa viettää viikonloppua. Jani ja Viivi tulee lauantaina poikkeemaan, mutta muita suunnitelmia meillä ei ole.

Ps. Meillä tuli 9v yhteistä eloa täyteen 10.pvä <3

Kivaa loppuviikkoa teille, palataan taas!

Uv

Muistin että juttelin siitä, kun mun omahoitaja siirtyy toisiin tehtäviin, mutten tainnutkaan kirjoitella. Eli siis tää Minna jolla oon käynyt useemman vuoden, vaihtaa töihin Raumalle. Mua niin harmittaa ja suruttaa, hän on ollut niin hyvä hoitaja. Osannut sanoa miltä musta tuntuu ja mitä koen joka päivä. Hän todella on ymmärtänyt, mun ensimmäinen sellainen hoitaja. Mulla ei oo mitään tietoa onko seuraava mies vai nainen. Perseestä suoraan sanoen aloittaa tutustuminen ja kaikki taas alusta uuden ihmisen kanssa. Huoh.

Vuosi vaihtui pari päivää sitten, me vietettiin aattoa Niinan ja Pasin kanssa, kävästiin myös naapurissa ehtoolla. Saunottiin ja syötiin. Oli kivaa.

Huomenna pääsen piiiitkästä aikaa kampaajalle! Oon säästänyt siihen pitkään ja nyt vihdoin pääsen hemmoteltavaksi :) Ihanaa!

Mietein tossa tovin jos tekisin postauksen viimeisestä kymmenestä vuodesta. Mietiskellessä tuli sellainen olo, että positiivisia juttuja on vaan kourallinen kaiken muun paskan seassa. Oon nyt sairastanut melkein 10 vuotta, ja kaikki tuntuu pyörivän sen ympärillä. Joskus mulle joku sanoi että "sinulla on sairaus, mutta sinä et ole sairaus". Joten taidan jättää kirjoittamatta ja toivoa myös teille kaikille hyvää uutta vuotta ja parempaa uutta vuosikymmentä! :)