Tosiaan, pari päivää mennyt hyvin ja olen syönytkin ihan ookoosti. Ääni takaraivossa kuiskii mitä kaikkea voi tapahtua kun tää "hyvä jakso" loppuu. Yritän olla välittämättä siitä ja nauttia näistä päivistä, kun nää kuitenkin jossain vaiheessa loppuu. Vaikka päivät on olleet hyviä, on harhat silti samanlaisia. Mm kuulin taas kuinka yläkerrassa vedetään ruumista lattialla edestakaisin. Joku miettii
mistä tiedän miltä kuulostaa jos ruumista vedetään eestakasin, no mää vaan tiedän kun kuulen sen. Mulle tää on niin totta. Terveen sitä varmaan on vaikea käsittää. Onneksi J ymmärtää, välillä tuntuu ettei mua hoitavat ihmiset ymmärrä alkuunkaan. Onneksi mulla on tuo aviomies, olen siitä niin onnellinen.
Tänään oli herkullista ruokaa. Kanan minuuttipihvejä homejuustolla ja ananaksella ja seurana paistettu ja maustettu riisi (kuuluu niihin aineksiin joita joskus ja harvoin syömme) jonka seassa sipulia, paprikaa ja herkkusieniä. Kertakaikkisen hyvä ruoka, ja suht nopeakin vielä. Kokeilkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti