perjantai 20. toukokuuta 2016

Kauppareissu helvetistä


Olin tänään mun omahoitajan kanssa kaupassa Mikkolan Cittarissa. Reissu meni hyvin, sain ostettua kaiken mitä kauppalistaan laitoin. Ulospäin olin tyyni. Hoitajalta sain palautetta, että hyvin sain ostokset tehtyy ja toimintakyky on hyvä. No kiva!

Mitä oikeesti tapahtui?
Oon useamman illan nukkumaan mentäessä miettinyt, että mää joudun sinne kauppaan. Kaksi päivää sitten panikoin jo tän päiväistä ja tein ensimmäisen kerran kauppalistan. Listasin kaikki mitä tarvitaan siinä järjestyksessä, missä ne ovat kaupassa jotta voin nopeasti juosta sen läpi. Heitin listan roskiin. Eilen tein uuden kauppalistan ja jouduin ottamaan rauhoittavan kun aloin panikoimaan sitä hiton kauppareissua. Viime yönä heräilin ja mielessä oli vain kauppareissu. Aloin hikoilemaan ja ajattelin että siihen meni mun unet. Sain kuitenkin nukuttua. Aamulla herätessä mielen täyttivät pakko-ajatukset siitä miten mä romahdan ja oksennan ja sekoon siellä kaupassa. Nappi naamariin ja eikun ajelemaan Cittarille päin. Kerkesin hetken odottaa ennen kuin omahoitaja tuli, ja siinä ajassa ehdin raapia ranteeni ruvelle. Kauppaan sisälle astuessa mun päässä huusi kaikki äänet ja meinasinkin sanoa että en pysty tähän.. Vaan otin itseäni niskasta kiinni ja seurasin kauppalappua. Päässä oli sellanen hullunmylly että. Kassalla rukoilin että edessä olevat hoitaisivat ne helvetin ostokset äkkiä pois että mää pääsen ulos. Tuli mun vuoro ja vapisevin käsin ojensin kassatädille rahat, sanoin kohteliaasti kiitos ja häivyin vähin äänin ulos. Omahoitaja yritti vielä, että syötäisiin subissa tai juotaisiin kahvit kahvilassa.. Halusin vaan huutaa etten mä helvetti pysty syömään tai juomaan yhtään mitään kun mua ahdista niin paljon, etkö sä tajua!?

Oon aina osannut peittää mun olot ainakin kohtalaisen hyvin, ja tänäänkin hoitaja sanoi että vaikutan hyväntuuliselta, joojoo niinhän mää vaikutan. Ääh. Mitä näissä tilanteissa sit pitäis tehdä..? Positiivista että pystyin tänään tosiaan menemään kauppaan että saatiin jotain ruokaa mitä syödä.. Kai näistä onnistumisista mun mielestä tää oli iso floppi eikä onnistuminen pitäisi olla onnellinen ja jatkaa itsensä koettelua.. Ken tietää. Henkisesti tää päivä on ollu ihan hemmetin raskas, taidanpa ottaa pienet nokoset..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti