Mökkeilyä

Heissan. Oltiin viimeyö J:n porukoiden mökillä rentoutumassa, keskellä luontoa, järven rannalla. Syötiin hyvin, saunottiin (talviturkkia en vieläkään uskaltanut heittää), soudeltiin paatilla ja heiteltiin virvelillä. Ainuttakaan eväkästä en tosin saanut :( Koirat ja kissa olivat mukana, hyvin pysyivät pihassa, lukuunottamatta kisun viimeistä "vähän" pidempää retkeä. Aikansa sai huudella kisuherraa, ennenku hän suostui tulla pois puskasta. Kisulla oli pari kolme saalista, joista viimeisenä sillä oli iso harmaa hiiri.. Jonka Haiku lopuksi söi, kuului vaan kauhee rouskutus kun tyttö pisteli menemään, hyi!!

Huomenna auto menee huoltoon, jos saadaan se vielä huomisen aikana pois, lähdetään mun porukoiden mökille. Siellä olis tarkoitus syödä hyvin ja ottaa pari siideriä. Ja parilla tarkoitan kahta, kolmea, sillä saan jo neljästä 0,33 siideristä krapulan. Tulee halvaksi ;D

Rakastan mökkeilyä, mutta kotiin on aina ihana tulla. Mökillä rentoutuu, mutta toisaalta se on todella raskasta pitää ns naamaria naamalla ja yrittää pitää itsensä kasassa. Tiedän että näiden ihmisten kanssa mun ei tarvitsisi esittää mitään, saisin olla ahdistunut ihan rauhassa, mutta se naamarin pitäminen tulee multa niin luonnostaan.
Tänäänkin mua on ahdistanut vähän koko päivän, oon selvinnyt ilman lääkettä, kunnes tultiin kotiin. Ensimmäisenä sisään päästyäni menin ottamaan rauhoittavan. Kai sitä jotenkin "antaa itselleen luvan olla ahdistunut" kun pääsee turvalliseen paikkaan, niin kuin kotiin. Niin tai näin, täytyy ihmisen pärjätä muuallakin kuin kotona, se mulla on työn alla. Koti vaan on mulle se paikka, jossa voin olla oma itseni, näyttää oloni ja olla ahdistunut ihan rauhassa. Toivottavasti saisin eron vielä joskus tästä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. V-mäinen kaveri. Mutta eteenpäin porskutetaan!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

Menettämisen pelkoa

Mua on tässä viimeaikoina häirinnyt menettämisen pelko, joka kohdistuu kaikkein läheisimpiin, eli J:hin ja vanhempiini. Ja tottakai meidän eläimiin. Pelkään jostain syystä, että jotain pahaa tapahtuu ja joudun luopumaan näistä tärkeääkin tärkeämmistä ihmisistä ja eläimistä.. En ole elämäni aikana ollut kuin neljissä hautajaisissa, ja vain yhdet ovat olleet sukulaiseni hautajiset. Kai se menettämisen pelko johtuu mm siitä, kun kuoleminen on mulle niin vieras asia.. Vai onko se osa mun sairauksia? Ken tietää.
Tällä hetkellä pelko kohdistuu mun mummuuni. Hän on joutunut sairaalaan, ei pitäisi olla mitään hengenvaarallista, mutta silti takaraivossani kytee pelko siitä, pääseekö mummu enää kotiin.
Typerää kai se on tälläisiä miettiä, tapahtuu mitä tapahtuu, kun kenenkään kohtalo ei kuitenkaan ole meidän käsissämme.

No jutellaans jotain positiivisiakin. Eilinen kalan savustaminen sujui paremmin kuin hyvin ja syötiin ihanaa kesäruokaa, salaattia, kalaa ja uusia perunoita. Nam! Tästä lähtien savustetaan itse, kun ei se sen vaikeampi homma lopuksi ollutkaan!
Nyt kun J:llä on loma, mikä ihana vapaus! Ollaan vapaita tekemään mitä halutaan, silloin kun halutaan, eikä tarvitse murehtia aamuheräämisistä tai kellon soitosta. Kertakaikkisen ihanaa, miksei tää vois jatkua ikuisesti.. Kaksi viikkoa on lyhyt aika, mutta otetaan siitä nyt kaikki irti!:)

Ihanaa viikon jatkoa!

Juhannus kuvina

Moi! Tää juhannus sujui mukavasti kotosalla selvispäiten. Perjantaina kaveri tuli yökylään, ja tänään kävimme vanhempieni mökillä, mutta muuten ollaan löhötty ja nukuttu oikein kunnolla. J:llä alkaa kahden viikon loma huomisesta, ihanaa saada yhteistä aikaa. Huomenna ajatuksena on hakea aamuste torilta kirjolohi ja savustaa se. Iik! Kumpikaan meistä ei ole ennen savustanut, katsotaan miten onnistuu :) Seuraavaksi kuvia.

Ruuaksi oli possun ulkofilepihvejä, grilliluita, uusia perunoita ja aura-juustolla täytettyjä herkkusieniä.

Hirvi tuli vasansa kanssa toivottamaan hyvää juhannusta, ja Paluksen rannalla oli hieno juhannuskokko.

Iskä savusti ahvenia ja Manda pääsi uimaan ja haukkumaan lumpeen lehtiä.

Unto-kissalla on hauskat huvit.

 

Emetofobia ja syömishäiriö

Ajattelin nyt paneutua mulle jokapäiväiseen, mutta todella arkaan asiaan, emetofobiaan. Emetofobia tarkoittaa järjenvastaista kovaa oksentamisen/oksennuksen pelkoa.
Tää fobia on mulla ollut reilusti yli 15 vuotta, välillä kovana ja välillä helpompana. Nyt on mennyt, mitä sanoisin, 3-4 vuotta niin, että pelko on jokapäiväisessä elämässäni mukana, mikä on todella rankkaa. Kaikki, siis kaikki liittyy pelkoon. Tätä on vaikea selittää varsinkin sellaiselle, jolle oksentaminen on ikävä juttu, muttei kuitenkaan pelkää sitä.

Mistä lähden tätä fobiaa selittämään. Päiväkodissa ollessani muistan, kuinka tulin huonovointiseksi ja minut laitettiin sohvalle makaamaan ja katsomaan Lucky Lukea. Kotona sitten oksensin. Ala-asteella tulin kipeäksi yöllä, kävin silloin illalla iskän kanssa Halpa-Hallissa ja niin siitä kaupasta tuli mulle sellainen, etten osta sieltä mitään syötävää. Meni vuosia etten edes suostunut astumaan koko kauppaan. Olen myös kerran oksentanut jazzeilla, voitte kuvitella kauanko meni että suostuin astumaan uudestaan koko jazz-kadulle. Kaikista elokuvista tai sarjojen jaksoista muistan ne, joissa joku oksentaa. Särkänniemeen tai lintsille mua on turha edes yrittää saada. Muistan, jos olen ollut huonovointinen, että mitkä vaatteet mulla on ollut päällä ja välttelen niitä. Kaikista paikoista johon menen, mun tarvii tietää suorin tie ulos ja vessaan. Huoh. Raskasta edes kirjoittaa näitä.. Mutta toivottavasti tämä valaisi vähän sitä, kun sanoin että kaikki liittyy pelkoon.

Syömishäiriö ja pakko-oireet liittyvät tähän mun pelkoon, pakko-oireet vähän vähemmän kuin syömishäiriö. Syömishäiriö kehittyy siitä, etten uskalla syödä, siinä pelossa että oksennan sen jälkeen. Mua ahdistaa syöminen ennen, ja jälkeen aterioinnin. Mietin tarkkaan mitä syön, mulla on "uhrattavissa olevia ruokia" eli ruokia, jotka voin ikuisesti hylätä, jos tulen kipeäksi. Sitten on näitä parempia ruokia, joita en halua syödä siinä pelossa, että tulen kipeäksi ja joudun hylkäämää ne.
Ruuan tekeminen on mulle vaikeaa ja kun mies tekee ruuan, mun on "pakko" syödä, koska en kehtaa
jättää syömättä hänen mua vartavasten tekemää ruokaa. Mies laittaa myös ruuan mulle lautaselle, sillon mun on pakko syödä ainakin vähän. Tälläisillä asioilla me "huijataan" mua syömään.

Pakko-oireina mulla on eniten pakko-ajatuksia, esim: mitä jos oksennan, mitä tapahtuu, mitä sitä ennen tapahtuu, miltä tuntuu, miksi, missä, miten.. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Mutta aina on tuo jossittelu. Pakko-ajatukset siis tarkoittaa ajatuksia, jotka pyörii mun päässäni kovina enkä pysty kontrolloimaan niitä. Aina ne ovat ikäviä asioita, välillä muutakin kuin emetofobiaan liittyviä.
Päähäni tulee mielikuva, että näen itseni hyppimässä ajatuskuplien keskellä ja yritän saada jostain ajatuksesta kiinni, mutta aina ne karkaavat.

Raskaita asioita oli käsittelyssä tänään, mutta tuntuu hyvältä kirjoittaa niistä. Ehkä siellä ruudun sillä puolen on joku, joka kärsii samoista tai saman tyylisistä asioista. Et ole yksin!

Kiitos ja anteeksi :)

Eura & 1000 sivun katselua

Hellurei! 1000 sivun katselua meni tänään rikki, kiitos teille rakkaat lukijat! Toivottavasti olette mukana mun elämässä myös jatkossa! :)♡ On ollut mahtavaa kirjoitella tänne, blogin pitäminen on ollut hyvä idea, se auttaa mua henkisesti todella paljon.

Olimme miehen kanssa tänään Euran muinaismarkkinoilla, hän harrastaa muinaisajan elävöittämistä, johon liittyy mm viikinkitaistelua. Suurin osa ystävistämme oli siellä, harrastavat samaa myös. Siellä oli hieno telttakylä ja hyvä meininki, tapahtuma jatkuu vielä huomennakin, mutta mun selkä ja polvet ei enää kestä toista päivää seisoskelua.
Hyvä oli ilmakin, hieman vettä ripsotteli pitkin päivää, vain vähän ennen meidän lähtöä vettä tuli kaatamalla.
    Henkisesti mulle oli suht vaikea paikka lähteä markkinoille. Ei ollut mitään ns omaa tilaa tai paikkaa, mihin olisi päässyt karkuun. Lisäksi siellä oli paljon ihmisiä, vaikkakin suurin osa kavereita, mutta silti. Onneksi mut on otettu vastaan paremmin kuin hyvin! Paniikkiakaan ei edes meinannut tulla, mikä on oikein mukava yllätys.

Nyt jotain hyvää leffaa ja huomenna äidin ja iskän mökille elukoiden kanssa. Manda pääsee haukkumaan lumpeita, heh. Viettäkää mukava loppu vkl :)

Voi ahdistus

Moikka. Sekä eilen että tänään olen ollut todella ahdistunut, aamusta asti. Lääkäri neuvoi ottamaan rauhoittavan heti aamulla, jos tuntuu siltä että tulee vaikea päivä. No mä en tietenkään sitä heti ottanut koska olen vahva ja pärjään ilmankin.. Ja se oli liian myöhäistä, kun ahdistus oli jo saanut otteen. Niinpä koko päivä on mennyt tietynlaisessa "sumussa". Olen yrittänyt tsempata itseäni ja laittaa asioita perspektiiviin, miettinyt kuinka huonosti asiat voisivat olla, mutta eipä sekään juuri ole auttanut. Olen halunnut vain itkeä. Ei auta muu kuin nappia naamaan.

Oon tosi lääkevastainen, vaikka tälläkin hetkellä syön viittä eri lääkettä. Ja nyt haluan korostaa, että vaikka olen lääkkeitä vastaan, syön kaikki lääkkeeni niin kuin pitää. En avaa sen enempää mitä lääkkeitä, kuin että ahdistukseen Temestaa ja toisena psyykelääkkeenä Leponexia, jota tällä hetkellä vähennetään. Vähennys aloitettiin mun toiveesta, haluan siitä lääkkeestä eroon. Se tuntuu pahentavan mun pakko-oireita, oon väsynyt vaikka nukkuisin 12h, on vaikeaa ummetusta, nostaa mun verensokereita.. On jo paljon parempi olo nyt kun sitä on tiputettu yhteensä 100mg, en malta odottaa että sitä lasketaan lisää.

Vaikka on hyvä olo Leponexin vähentämisestä, on mulle tullut harhoja lisää. Silmäkulmassa näkyy liikettä, päässä "sirisee" niin kuin siellä kulkisi sähköä, kuulen kuinka yläkerrassa raahataan ruumista edestakaisin, pelkään tiedän että kaupassa joku käy rei'ittämässä lihapaketteja, että saisin ruokamyrkytyksen.. Siinä mun harhat. Onneksi niitä on tällä hetkellä niinkin vähän, pärjään kyllä niiden kanssa :)

Mukavaa tulevaa viikonloppua! :)

Amarillossa

Ehtoota. Eilen oli se omahoitajan tapaaminen ja hän vei olin kyllä hyvin vastahakoinen minut Amarilloon lounaalle. Olin niin sekaisin ahdistuksesta, etten kyennyt itse valitsemaan ruokaani, ja unohdin olevani allerginen perunalle. Muutaman ranskalaisen jälkeen kutina kyllä muistutti allergiasta. Oli kauhee horkka päällä, tutisin kuin haavan lehti ja väänsin porua siellä ravintolan pöydässä. Söin puolet hampurilaisen pihvistä ja muutaman ranskalaisen, nälkä kyllä oli, mutta kun ei pysty syömään niin ei vaan kertakaikkiaan pysty. Tuskaista touhua, oon niin kyllästynyt tähän syömishäiriöön.

Mulla on usein niin, että jos joku vaivaa, alan siivoamaan. Eilenkin kotiin päästyäni otin rätin käteen ja pistin tuulemaan. Ja taas on pirtti siisti! Arjen pieniä iloja, joista tulee todella hyvä olo.
Pieniä turhamaisia iloja on myös uusi kynsilakka:

Ei muuta kuin leffa pyörimään ja J:n kainaloon. Viettäkää mukava vkl! :)

Ihana yllätys

Mieheni yllätti minut eilen totaalisesti. Oli piilottanut pirttiin kirjekuoria, joista ensimmäisessä kerrottiin, että me lähdetään reissuun, ja vinkki seuraavan kirjekuoren olinpaikkaan. Me tullaan syyskuun lopussa tekemään roadtrip, matkataan ensin Ähtäriin, sieltä Ranualle, Ranualta Kilpisjärvelle ja sieltä Kuusamoon ja Kuusamosta kotiin. Kaikki mökit ja hotellit on vuokrattu ja asiat hoidettu miehen toimesta, mun ei tarvii tehdä mitään muuta kuin nauttia. Ihanaa! Suhteemme alussa mies sanoi, että tulee aina järjestämään mulle yllätyksiä, isoja tai pieniä. On pitänyt lupauksensa. Mutta tämä ylläri oli ihan paras! Oon kerran käynyt Kilpisjärvellä ja mun sydän jäi sinne, nyt vihdoin pääsen sinne uudestaan.
Mä oon koti-ihminen, koti on mun turvapaikka ja toisaalta ahdistaa lähteä niin kauas kotoa. Tosin oon ollut pidemmälläkin.. Ääh, en jaksaisi odottaa!

Mua ahdistaa. Huomenna mennään syömään mun omahoitajan kanssa vissiin johonkin lounaspaikkaan. Voi helvetinhelvetti.. Myöhemmin lisää miten tapaaminen meni.

Juhlien täyteinen vkl

Heissan. On ollut ihan onnistunut vkl. Perjantaina oltiin pihahommissa, saunottiin ja katseltiin leffaa, mentiin ajoissa nukkumaan sillä lauantaina oli pikkuveljeni tyttöystävän lakkiaiset. Siellä meni lähes koko päivä. Oli hienot juhlat ja hyvää ruokaa, lahjakin taisi olla mieleinen, ja tuore ylioppilas oli tottakai kaunis. Ehtoolla mässäiltiin ja katseltiin kaksikin leffaa. Tänään käytiin J:n serkun lapsen syntymäpäivillä, ei keritty vanhenemaan siellä kuin puolisen tuntia, sillä olimme menossa äidin ja iskän mökille. Elukat ei päässeet tällä kertaa mukaan, kun jouduimme menemään J:n työautolla. Miksi?

Noh.. Volkkarin avaimet on takapenkillä ja ovet on lukossa. Perjantaina olin hakemassa ruokakasseja autosta, kun avain tippui penkille ja ajattelin että noukin ne kunhan oon vienyt ensin ruuat sisälle. Kappas, kun tulin takaisin, ovet oli menny itsestään lukkoon. Ja vara-avainta ei tietenkään ole.. Tai on, suutarilla, joka ei oo sunnuntaisin töissä :D Eli oon huomenna jumissa täällä kotona taas. 

Mökillä juhlittiin mun pikkuveljen valmistujaisia, hänestä tuli valmis autokorjaaja (tjsp). Oli saanut oikein stipendinkin! Hienoa veli :) 

Syötiin äidin tekemää irish coffee-juustokakkua, joka oli yksi parhaimmista juustokakuista mitä olen koskaan syönyt. Siihen oli käytetty ihan oikeeta viskiä. Oli todella hyvää.

Sellainen vkl. Ei muuta kuin onnea tulevalle viikolle :)

Mietiskelyä

Mulla on ollut aikaa miettiä, kun oon löhöillyt mökillä. Oon ajatellut onnellisuutta, olenko minä onnellinen ja mikä tekee onnelliseksi.
Pääädyin siihen tulokseen että arki tekee onnelliseksi ja arkiset pienet asiat. Mies laittoi eilen coca-colapullon salaa pakastimeen ja antoi sen minulle kun hikoilin pihalla, ihana ja lämmin ajatus, hän oli ajatellut vain minua. Välillä hän kulkee ohi ja taputtaa pepulle, joskus hän laittaa ruuan valmiiksi, minun ei tarvitse kuin istua pöytään. Tällaisia pieniä asioita tarkoitan. Jos vaikka toisen ärsyttäviä tapoja ei enää olisi, minä ikävöisin niitä. Olen onnellinen, vaikka välillä tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja tukehdun. Kai sekin kuuluu asiaan, ehkei saa olla "liian" onnellinen ;)

Mökki jossa on oleillut, on joen rannalla. Uimaan en uskaltautunut vielä, vaikka pintavesi näytti 20°, mutta kyllä kohta käyn pulahtamassa jahka saan ellokselta uuden uimapukuni. Kajakeilla lähdettiin äidin kanssa melomaan ylävirtaan, löytyi mm koski ja majavien pesä. Todella hienoa seutua, siellä mieli lepää.

Palaillaan taas! :)