Ajattelin nyt paneutua mulle jokapäiväiseen, mutta todella arkaan asiaan, emetofobiaan. Emetofobia tarkoittaa järjenvastaista kovaa oksentamisen/oksennuksen pelkoa.
Tää fobia on mulla ollut reilusti yli 15 vuotta, välillä kovana ja välillä helpompana. Nyt on mennyt, mitä sanoisin, 3-4 vuotta niin, että pelko on jokapäiväisessä elämässäni mukana, mikä on todella rankkaa. Kaikki, siis kaikki liittyy pelkoon. Tätä on vaikea selittää varsinkin sellaiselle, jolle oksentaminen on ikävä juttu, muttei kuitenkaan pelkää sitä.
Mistä lähden tätä fobiaa selittämään. Päiväkodissa ollessani muistan, kuinka tulin huonovointiseksi ja minut laitettiin sohvalle makaamaan ja katsomaan Lucky Lukea. Kotona sitten oksensin. Ala-asteella tulin kipeäksi yöllä, kävin silloin illalla iskän kanssa Halpa-Hallissa ja niin siitä kaupasta tuli mulle sellainen, etten osta sieltä mitään syötävää. Meni vuosia etten edes suostunut astumaan koko kauppaan. Olen myös kerran oksentanut jazzeilla, voitte kuvitella kauanko meni että suostuin astumaan uudestaan koko jazz-kadulle. Kaikista elokuvista tai sarjojen jaksoista muistan ne, joissa joku oksentaa. Särkänniemeen tai lintsille mua on turha edes yrittää saada. Muistan, jos olen ollut huonovointinen, että mitkä vaatteet mulla on ollut päällä ja välttelen niitä. Kaikista paikoista johon menen, mun tarvii tietää suorin tie ulos ja vessaan. Huoh. Raskasta edes kirjoittaa näitä.. Mutta toivottavasti tämä valaisi vähän sitä, kun sanoin että kaikki liittyy pelkoon.
Syömishäiriö ja pakko-oireet liittyvät tähän mun pelkoon, pakko-oireet vähän vähemmän kuin syömishäiriö. Syömishäiriö kehittyy siitä, etten uskalla syödä, siinä pelossa että oksennan sen jälkeen. Mua ahdistaa syöminen ennen, ja jälkeen aterioinnin. Mietin tarkkaan mitä syön, mulla on "uhrattavissa olevia ruokia" eli ruokia, jotka voin ikuisesti hylätä, jos tulen kipeäksi. Sitten on näitä parempia ruokia, joita en halua syödä siinä pelossa, että tulen kipeäksi ja joudun hylkäämää ne.
Ruuan tekeminen on mulle vaikeaa ja kun mies tekee ruuan, mun on "pakko" syödä, koska en kehtaa
jättää syömättä hänen mua vartavasten tekemää ruokaa. Mies laittaa myös ruuan mulle lautaselle, sillon mun on pakko syödä ainakin vähän. Tälläisillä asioilla me "huijataan" mua syömään.
Pakko-oireina mulla on eniten pakko-ajatuksia, esim: mitä jos oksennan, mitä tapahtuu, mitä sitä ennen tapahtuu, miltä tuntuu, miksi, missä, miten.. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Mutta aina on tuo jossittelu. Pakko-ajatukset siis tarkoittaa ajatuksia, jotka pyörii mun päässäni kovina enkä pysty kontrolloimaan niitä. Aina ne ovat ikäviä asioita, välillä muutakin kuin emetofobiaan liittyviä.
Päähäni tulee mielikuva, että näen itseni hyppimässä ajatuskuplien keskellä ja yritän saada jostain ajatuksesta kiinni, mutta aina ne karkaavat.
Raskaita asioita oli käsittelyssä tänään, mutta tuntuu hyvältä kirjoittaa niistä. Ehkä siellä ruudun sillä puolen on joku, joka kärsii samoista tai saman tyylisistä asioista. Et ole yksin!
Kiitos ja anteeksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti