Mökkeilyä

Heissan. Oltiin viimeyö J:n porukoiden mökillä rentoutumassa, keskellä luontoa, järven rannalla. Syötiin hyvin, saunottiin (talviturkkia en vieläkään uskaltanut heittää), soudeltiin paatilla ja heiteltiin virvelillä. Ainuttakaan eväkästä en tosin saanut :( Koirat ja kissa olivat mukana, hyvin pysyivät pihassa, lukuunottamatta kisun viimeistä "vähän" pidempää retkeä. Aikansa sai huudella kisuherraa, ennenku hän suostui tulla pois puskasta. Kisulla oli pari kolme saalista, joista viimeisenä sillä oli iso harmaa hiiri.. Jonka Haiku lopuksi söi, kuului vaan kauhee rouskutus kun tyttö pisteli menemään, hyi!!

Huomenna auto menee huoltoon, jos saadaan se vielä huomisen aikana pois, lähdetään mun porukoiden mökille. Siellä olis tarkoitus syödä hyvin ja ottaa pari siideriä. Ja parilla tarkoitan kahta, kolmea, sillä saan jo neljästä 0,33 siideristä krapulan. Tulee halvaksi ;D

Rakastan mökkeilyä, mutta kotiin on aina ihana tulla. Mökillä rentoutuu, mutta toisaalta se on todella raskasta pitää ns naamaria naamalla ja yrittää pitää itsensä kasassa. Tiedän että näiden ihmisten kanssa mun ei tarvitsisi esittää mitään, saisin olla ahdistunut ihan rauhassa, mutta se naamarin pitäminen tulee multa niin luonnostaan.
Tänäänkin mua on ahdistanut vähän koko päivän, oon selvinnyt ilman lääkettä, kunnes tultiin kotiin. Ensimmäisenä sisään päästyäni menin ottamaan rauhoittavan. Kai sitä jotenkin "antaa itselleen luvan olla ahdistunut" kun pääsee turvalliseen paikkaan, niin kuin kotiin. Niin tai näin, täytyy ihmisen pärjätä muuallakin kuin kotona, se mulla on työn alla. Koti vaan on mulle se paikka, jossa voin olla oma itseni, näyttää oloni ja olla ahdistunut ihan rauhassa. Toivottavasti saisin eron vielä joskus tästä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. V-mäinen kaveri. Mutta eteenpäin porskutetaan!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)