Mua on tässä viimeaikoina häirinnyt menettämisen pelko, joka kohdistuu kaikkein läheisimpiin, eli J:hin ja vanhempiini. Ja tottakai meidän eläimiin. Pelkään jostain syystä, että jotain pahaa tapahtuu ja joudun luopumaan näistä tärkeääkin tärkeämmistä ihmisistä ja eläimistä.. En ole elämäni aikana ollut kuin neljissä hautajaisissa, ja vain yhdet ovat olleet sukulaiseni hautajiset. Kai se menettämisen pelko johtuu mm siitä, kun kuoleminen on mulle niin vieras asia.. Vai onko se osa mun sairauksia? Ken tietää.
Tällä hetkellä pelko kohdistuu mun mummuuni. Hän on joutunut sairaalaan, ei pitäisi olla mitään hengenvaarallista, mutta silti takaraivossani kytee pelko siitä, pääseekö mummu enää kotiin.
Typerää kai se on tälläisiä miettiä, tapahtuu mitä tapahtuu, kun kenenkään kohtalo ei kuitenkaan ole meidän käsissämme.
No jutellaans jotain positiivisiakin. Eilinen kalan savustaminen sujui paremmin kuin hyvin ja syötiin ihanaa kesäruokaa, salaattia, kalaa ja uusia perunoita. Nam! Tästä lähtien savustetaan itse, kun ei se sen vaikeampi homma lopuksi ollutkaan!
Nyt kun J:llä on loma, mikä ihana vapaus! Ollaan vapaita tekemään mitä halutaan, silloin kun halutaan, eikä tarvitse murehtia aamuheräämisistä tai kellon soitosta. Kertakaikkisen ihanaa, miksei tää vois jatkua ikuisesti.. Kaksi viikkoa on lyhyt aika, mutta otetaan siitä nyt kaikki irti!:)
Ihanaa viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti