Amarillossa

Ehtoota. Eilen oli se omahoitajan tapaaminen ja hän vei olin kyllä hyvin vastahakoinen minut Amarilloon lounaalle. Olin niin sekaisin ahdistuksesta, etten kyennyt itse valitsemaan ruokaani, ja unohdin olevani allerginen perunalle. Muutaman ranskalaisen jälkeen kutina kyllä muistutti allergiasta. Oli kauhee horkka päällä, tutisin kuin haavan lehti ja väänsin porua siellä ravintolan pöydässä. Söin puolet hampurilaisen pihvistä ja muutaman ranskalaisen, nälkä kyllä oli, mutta kun ei pysty syömään niin ei vaan kertakaikkiaan pysty. Tuskaista touhua, oon niin kyllästynyt tähän syömishäiriöön.

Mulla on usein niin, että jos joku vaivaa, alan siivoamaan. Eilenkin kotiin päästyäni otin rätin käteen ja pistin tuulemaan. Ja taas on pirtti siisti! Arjen pieniä iloja, joista tulee todella hyvä olo.
Pieniä turhamaisia iloja on myös uusi kynsilakka:

Ei muuta kuin leffa pyörimään ja J:n kainaloon. Viettäkää mukava vkl! :)