Mökillä sairastelua

Heipähei. Viikonloppu on mennyt vähän ikävästi, oon sairastunut ihan järjettömään kesäflunssaan. Se alkoi perjantaina yskällä, sitten nousi lämpö ja eilen tuli hirveä nuha. Mentiin perjantaina äidin ja iskän mökille, vaikka J oli kipeä ja mustakin tuntui että sairastun. Siellä oli kivaa, äidin ja iskän kanssa laatu-aikaa. Lauantaina kävästiin aamupäivällä vielä noukkimassa vadelmia, nyt on vadelmavarastot täynnä talvea varten, enää mustikat puuttuu. Syötiin hyvää ruokaa, makkaravartaita ja salaattia ja illemmalla grilliluita, nam!

Ehtoo oli kaunis ja joki aivan tyyni. Teki mieli käydä pulahtamassa vedessä mutta flunssan takia en uskaltanut.

Munkin niin piti aloittaa huomenna se kuntosali, mutta se saa nyt jäädä siihen asti, että oon terve. Mitä lie tauteja tulee jos keskenkuntoisena lähtee treenaamaan. Nyt tuli vähän lyhyempi postaus, peitto ja tyyny kutsuu sohvalle, köhköh. Kirjoittelen taas kun oon tervehtynyt! Mukavaa viikon alkua! :)

Shoppailua ja ahdistusta

On kuuma, en tykkää. Pariin päivään ei olla käyty lenkilläkään, kun hikoaa jo hengittämisestäkin. Heh. Kesä on kivaa aikaa mutta jotain rajaa tän kuumuuden suhteen, tänään onneksi vähän viileämpi kuin pariin päivään. Ajatuskin kulkee paremmin kun ulkona on "vaan" +23.

Tänään on ollut kamala päivä ahdistuksen suhteen, oon yrittänyt ajatella positiivisesti ja olla välittämättä, mutta hetki sitten oli pakko ottaa lorazepam, ei tuu muuten mitään. Ahdistus alkoi heti aamulla, tiesin heti ettei se mene ohi ennen seuraavia yöunia. Helvetin ahdistus, luovutan sen ensimmäiselle halukkaalle.

Mennään kivempiin asioihin. Oon tehnyt löytöjä! Itseasiassa se oli äitini, joka löysi tämän ihanan shampoon Pick N Paysta, timotei-shampoo. Maksaa hurjat 0,99€ (normaalihinta 1,50€) ja saman sarjan hoitoaine 1,50€.

Siis aivan ihanat tuotteet! Tarkoitettu kuiville tai vaurioituneille hiuksille, ja lupaa (vapaasti suomennettuna) pehmeyttä, voimakkuutta ja kiiltoa. Ja sen kyllä todellakin tekee! Tuoksu on ihana ja munkin luonnonkiharat ja kuivat hiukset on ihanan kosteutetut ja kiiltävät. Suosittelen, nämä saa ostettua pienemmälläkin budjetilla.

Oon nyt päättänyt, että alan käymään siellä kuntosalilla. Paljon sitä on ajateltu ja nyt vihdoin sain tehtyä päätöksen. Menen Pulssille Poriin, sitä on suositeltu eniten ja pikkuveli ja kaveritkin on tykänny. Katsotaan kuinka kamala ahdistus mulla on sinä aamuna kun pitäisi lähteä treenaamaan.. 

Anyway, oon tehnyt ostoksia liittyen urheiluun. Eilen käytiin Cittarissa hakemassa mulle kengät ja juomapullo. 

Kengät maksoivat 24,95€ ja juomapullo 10€ kieppeillä. Ei paha. Löysin vielä treenikassinkin, mutta se jäi vielä kauppaan, maksoi 34,95€ niin käyn hakemassa sen ensiviikolla kun tulee eläke. Kyllä tää tästä lähtee, tilasin ellokselta pari tavallista paitaa (urheiluvaatteet maksaa paljon!!!) ja jotkut caprit löytyy kaapista, eikai se mitään vaateurheilua ole.. :)

Huomenna mennään yöksi meidän äidin ja iskän mökille elukoiden kanssa viettämään laatuaikaa. Toivottelen teille jo nyt hyvää viikonloppua, olkaa ihmisiksi! :)

Vadelmassa

Heissan! Viikonloppu on mennyt kivasti. Perjantaina hoidettiin pihaa äidin kanssa, J:n kanssa vietettiin laatuaikaa ja pikkuveli tuli käymään. Lauantaina vierailtiin hyvien ystävien ja rakkaan kummityttömme tykönä. On sitten niin ihana tyttö, suuret silmät ja kaunis! Ei auta mun vauvakuumeeseen pitää sellaista ihanuutta sylissä!
Tänään J oli treeneissä ja sillä väliin mä menin porukoiden mökille karvaisten kanssa. Siellä herkuteltiin pavlovalla, jonka täytteenä mustikkaa, metsämansikkaa ja vadelmaa, oli syntisen hyvää!

Käytiin poimimassa mulle vadelmia, mun lempparimarjoja. Olivat etelän suuntaisesti rinteessä, johon porotti suoraan aurinko. Oli niiin hikistä touhua, että oli pakko mennä marjasta suoraan suihkuun. Ah mikä ihana viilennys, tänään on ollut todella kuuma päivä. Vadelmaa saatiin aika hyvin.

Talvella on ihana käyttää kesän marjoja, saa suuhunsa palan kesää keskellä kylmää talvea. Mustikkaan vielä pitäisi lähteä, mahdollisesti rohmuan vähän lisää vadelmaakin vielä :P
Tässä vielä Manda odottamassa, että joku nostaa katiskan vedestä.

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Mustikkapiirakkaa

Aloitetaan purnaamisella. Mulla on ollut pari päivää oikeita ahdistuspäiviä, sellaista yleisahdistusta. Ahdistaa kaikki, en ole käynyt kunnolla yksin kaupassakaan moneen päivään, tänään juoksin lähi-siwan läpi hakiessani mustikkapiiras-aineita, mutten laske sitä kunnon kauppareissuksi. Olen epäonnistunut, surkea. Mun täytyy aina hetki rypeä itsesäälissä, kunnes pääsen sieltä montusta ylös ja pystyn jatkamaan eteenpäin.

On tässä jotain positiivistakin. Oon ollut tänään tosi aikaansaava: oon siivonnut, ajanut nurmikot, tehnyt kaksi mustikkapiirakkaa, tehnyt ruuan ja leikkinyt koirien kanssa. Niistä on hyvä mieli. Huomenna äiti tulee käymään, saan viettää laatuaikaa. Ihanaa.

Tosiaan, olen tehnyt tänään kaksi mustikkapiirakkaa. Aiemmin tein sen mustikka-juustokakun, josta laitoin tännekin kuvan, mutta siitä asti olen halunnut oikeaa mustikkapiirakkaa. Olen etsinyt netin syövereistä ohjetta ja tänään sen löysin. Kävin siwassa hakemassa aineet ja kaikki meni siihen asti hyvin, kun piirakkaa uuniin pistäessäni tajusin, että olen käyttänyt pakastettuja mustikoita.. Niistähän tulee nestettä ihan hulluna kun sulavat uunissa, perkele. Paistoin piiraan kuitenkin, mutta pieleenhän se meni. Niin kova hinku on mustikkapiirakkaan, että päätin tehdä toisen! Tällä kertaa sulatin mustikat ja tadaa - se onnistui! Tässä vielä kuva onnistuneesta (oikealla) ja epäonnistuneesta (vasemmalla):

Ihanaa, huomenna on perjantai ja alkaa viikonloppu. Vkl-suunnitelmiin kuuluu ainakin pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja rentoutumista pihatöiden parissa.

Palaillaan taas! :)

Sekalaista mietintää

Olen tänään istuskellut ulkona ja nauttinut auringosta meidän auringonottajan, Mandan, kanssa. Yleensä en ole kesäihmisiä, mutta toissapäivänä kun oltiin lenkillä, niin huomasin kuinka ihanaa on, että on kesä. Lämmin tuuli kävi hiuksissa, sai olla pienillä vaatteilla ja aurinko lämmitti. Yleensä nautin syysilloista, kun saa alaittaa kynttilöitä palamaan ja villasukat jalkaan (ja ne helvetin hämähäkit tunkee sisälle) ja nautiskella jotain lämmintä juotavaa tulen palaessa sydänuunissa. Kohta sekin aika tulee, enää pari viikkoa heinäkuuta jäljellä, jollain tapaa surullista, kesä on mennyt todela äkkiä.

Viimeyönä nukuin todella huonosti, näin kamalia unia ja mietein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen elämääni jotain sisältöä. Tällä hetkellä Tinkistä alkoi neljän viikon kesätauko ja omahoitajakin on vielä lomalla pari viikkoa. Mulla ei ole mitään, ei mitään, ohjelmaa nyt pariin viikkoon. Ajattelin yön pimeinä tunteina (yöt on oikeesti jo aika pimeitä), että alkaisin käydä kuntosalilla. Saisi tekemistä, jos kävisi vaikka kolmena päivänä viikossa, ja ennen kaikkea tulisi lähdettyä pois kotoa. Ideana ja ajatuksena hyvä, mutta entäs käytäntö. Se pystyminen. Ei varmaan tarvitse sen enempää selittää ahdistuksesta ja muista asiaan liittyvistä jutuista, tajuatte varmaan ettei oo ihan easy juttu. Ehkä mietiskelen sitä pari viikkoa/kuukauden, niin kuin mietein tätä bloginkin perustamista, ja sitten pystyn siihen. Toivon ainakin näin. Se tekisi hyvää.

Mua on ahdistanut tässä aikalailla perjantaista lähtien. Perjantaina otettiin pari siideriä (otin oikeasti pari) ja olutta ja päätettiin pitää hauska ilta. Puolen iltaa meni tärinöissä, kun ei voinut ottaa rauhoittavaa, mutta sitten päätettiin pitää hauskaa, eihän lauantain krapulassa ole mitään järkeä jos ei ole ollut edes kiva ilta. Lauantaina nautittiin krapulasta ja grillailtiin, sunnuntaina käytiin karvaisten kavereiden kanssa äidin ja iskän mökillä. Sinne on aina ilo mennä. Ollaan käyty lenkillä, ja eilen käytiin vähän shoppailemassa. J:n kanssa kauppaan meneminen ei tunnu niin pahalta.

Tänään on asukasilta Paluksen kylätalolla, ollaan menossa sinne. Mennään kävellen, niin siinäkin tulee helposti noin 4km:n lenkki. Toivottavasti pystyn olemaan ihmisiksi ilman sen suurempia tärinöitä.

Kuullaan taas myöhemmin tällä viikolla!

Kuvia viimepäiviltä

Viime aikoina olen löytänyt taas lenkkeilyn ihanuuden. Mulla on selkä rikki, välillä se vihoittelee pahastikin, mutta olen huomannut, kuinka liikkuminen siihen auttaa. Täällä meillä on mukava käydä lenkillä, kun ympärillä ei ole betoniviidakkoa vaan luonto joka suunnassa. Saa siis myös mielenrauhan, auttaa ahdistukseenkin. Eli kaikinpuolin hyvä juttu!
Tässä kuvia viime päiviltä.

      Kotipihan tie

                                                      Pelolla, vilja ylettyi vyötärölle asti!

                                                                Ihanat kissankellot!

                                             Arjen pieniä iloja,  kynsilakoilla leikkimistä

                                                                  Haiku piilosilla

                                                    Unton saalis, pienen pieni päästäinen :(

 

Herkuttelua

Ollaan eletty nyt pari päivää herkutellen, kai sitä joskus saa? Eilen mies yllätti mut, teki iltapalaksi juustolautasen! Ai että, oon niin juustojen ystävä, ja kaikki paitsi vuohenjuusto tai kutujuusto, menee. Ehdottomat herkut on sinihomejuusto ja yrttijuusto, mutta eivät huonoina kakkosinakaan tule pippurijuusto ja valkosipulijuusto.

Mukana oli suolakeksejä, semper-viljttomia keksejä ja patonkia. Olemme välillä alkaneet taas suosia viljatuotteita, sillä kun rahat ovat finaalissa, on vain halvempaa ostaa viljaa - sillä saa vatsansa täyteen halvemmalla. Parhaamme ja mahdollisuuksien mukaan käytämme kyllä viljattomia tuotteita.
Tänään herkuttelimme pitkästä aikaa pizzalla ja eilen leipomallani mustikka-juustokakulla.

Juustokakku oli syntisen hyvää! 

Ohje löytyy täältä https://www.k-ruoka.fi/reseptit/mustikkamarmoroitu-juustokakku

Juustojen lailla rakastan erilaisia juustokakkuja, mutta tämä oli tekemistäni kakuista helpoin ja suussasulavin. Täytteen ainekset sekaisin ja mustikkasose pohjan päälle, ja uuniin. Vaivatonta mutta niin herkullista!

Nyt istun pihalla isännän verstaalla, kirjoitan tätä blogia ja kuuntelen, kun Porin jazzien äänet kantautuvat tänne asti. Olo on huojentunut, hetki sitten ollut ahditus on lähtenyt ja seesteinen olo on tullut tilalle. Huomenna menen Tinkiin, täytyy nousta aikaisin, niin lopettelen tällä erää ja jatkan taas joku toinen päivä. Hyvää yötä! :)

Haikun leikkaus

Meidän 5-vuotias Haiku-koira pääsi kohdunpoistoon vihdoin ja viimein viime torstaina. Käytiin Eurajoella eläinlääkärissä, Porissa hinnat olisivat olleet kuuleman mukaan yli kaksinkertaiset, en tosin vaivaantunut soittelemaan Porin eläinlääkäreihin kun sain Haikulle ajan Eurajoelta viikon päähän soitosta.

Lähdimme aamuste ajelemaan ja Haikulla oli aika klo 11. Saimme olla Haikun kanssa kun tämä nukutettiin, pari minuuttia ja tyttö nukahti meidän käsiin. Tuntui vähän kamalalta jättää tyttö sinne, mutta lohduttauduimme sillä että lääkäri vaikutti todella pätevältä ja hoitajat rakastuivat Haikuun ja olivat kerrassaan ihania. Lähdimme ajelemaan Raumalle.

Raumalla käytiin Kouluelektroniikassa hakemassa mulle vähän tompakkilankaa ja helmiä. Oon alkanut taas tekemään koruja.

Käytiin myös tynnyritehtaalla ja ABCllä syömässä, söin naudan lehtipihvin. Meinasi tulla paniikki siitä, kun piti
syödä ja vielä sellaisessa paikassa, joka oli täynnä ihmisiä. Pärjäsin kuitenkin ilman sen suurempaa paniikkia.
Käytiin vielä kahvittelemassa ennen Haikun hakemista.

Haikua lähdettiin hakemaan klo 15.30, mutta 1,5h jouduttiin odottelemaan ennen kuin saatiin nähdä tyttö, oli lääkärillä niin kiiru. Huoli oli suuri odotustilassa ja haluttiin vain meidän tyttö autoon ja kotiin. Haiku oli häkissä, jossa oli ilmeisesti maailman paras olla pehmeän peiton alla, kun ei meinannut millään lähteä meidän mukaan. Kotiin päästyämme Haiku suorastaan tärisi kivuissaan, eikä mikään herkkukaan kelvannut. Vettä sentään joi, onneksi.

Nyt ollaan paranneltu muutama päivä ja edelleen mennään kipulääkkeillä ja antibiootilla, ja nyt tyttö jo syökin. Jopa luu kelpasi, huh. Ei tosin ole vielä oma itsensä, makaa kaikki päivät meidän sängyssä, missä hänellä on nyt lupa olla, ja vain pari kertaa päivässä jaksaa nousta pihalle pissalle. Kamalaa katsoa kun toinen on niin kipeä.. Mutta me lohdutetaan Haikua (ja itseämme) sillä, että tämä menee kyllä ohi. Meneehän?

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Mikä se on? Miksi? Mitä on ahdistus?
Mulla tämä on ollut yhtenä diagnoosina kolmisen vuotta, mutta ahdistunut olen ollut jo ylä-asteelta asti.
Teininä minulle tuli outoja tuntemuksia, kuten hervotonta tärinää, palan tunnetta kurkussa, painetta rinnassa, huono olo.. Luulin olevani yksin ja kuvittelevani oireeni, enkä sen vuoksi puhunut niistä kenellekään. Vasta nyt muutaman viime vuoden aikana olen saanut oireilleni nimen: ahdistus/ahdistuneisuus. Eli minä en olekaan vain kuvitellut kaikkea!

Mulla ahdistuneisuus ilmenee monella eri tavalla. Tulee aiemmin mainitsemieni oireiden lisäksi sydämen tykytyksiä, puhe on hetkittäin vaikeaa (änkytys), olen omissa oloissani ja minuun voi olla vaikea saada kontaktia, raskas hengitys, muisti reistailee, ajatus ei kulje.. Ahdistus lamaannuttaa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa nimensä mukaan sitä, että se on yleistynyt asioihin joiden "ei pitäisi" ahdistaa. Mua tuntuu ahdistavan aina. Kotoa lähteminen, vieraissa käyminen tai muut sosiaaliset tilanteet, kaupassa käynti, Tinki, omahoitajan keskustelut, syöminen.. Ihan kaikki. On päiviä kun en voi liikkua kotoa mihinkään, ja päiviä joina tarvitsen rauhoittavan pystyäkseni lähtemään kotoa.
Monen terveen mielestä ahdistus on tekosyy jäädä kotiin tai olla tapaamatta ketään. Itselläni ahdistus on toisinaan niin vahvaa, että saan paniikin pelkästä ajatuksesta, että näkisin esim kavereita. Eli jos sanon sinulle, etten voi tulla kylään tai nähdä sinua kun ahdistaa, se EI ole tekosyy eikä tarkoita, etten haluaisi tavata. Aina en vain pysty.

Tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä mielenterveyspotilaat ovat laiskoja, kun eivät käy töissä. Tai saamattomia. He ovat ihmisiä, jotka elelevät vaan kelan tuilla ja joiden elämän "terveet" kustantavat. Tämä aihe saa minut v*ttuuntuneeksi, sillä valtaosa "normaaleista" ei ymmärrä meitä. Ihminen, joka ei koskaan ole ollut mielisairas, ei voi täysin ymmärtää mielenterveyspotilasta.

Granuloma annulare

Pari vuotta sitten minulle tuli outoja ihomuutoksia jalkoihin. Varasin ajan syöpäsäätiölle ihosyövän pelossa, mutta sieltä sanoivat, ettei kyseessä ole ihosyöpä. Huh. Mikä sitten? Ihomuutokset esiintyivät punaisina plätteinä ja näyttivät lisääntyvän ja kasvavan koko ajan. Olen kahden vuoden aikana käynyt kerran yleislääkärillä, kaksi kertaa yksityisellä ihotautilääkärillä ja kolme kertaa ihotautien poliklinikalla lääkärillä ja erikoislääkärillä. Vasta pari kuukautta sitten otettiin yhdestä koepala ja saatiin selville, että kyseessä on granuloma annulare eli rengasgranulooma.

Rengasgranulooma on vaaraton ihomuutoksia aiheuttava sairaus, jonka syntymekanismia tai syytä ei tunneta. Arvellaan että se liittyy 2-tyypin diabetekseen.

"Paikallisen rengasgranulooman mielipaikat ovat kädenselät, sormien selkäpuolet, nilkat ja jalkapöydät. Niissä se alkaa pienenä, ihonvärisenä pikku kyhmynä, joka muutaman seuraavan kuukauden kuluessa muuttuu selväksi renkaaksi, jonka keskusta on lähes normaalin ihon näköistä. Mainituissa paikoissa renkaan läpimitta vaihtelee noin puolesta senttimetristä pariin senttimetriin? Rengasgranuloomia voi myös olla kyynärvarsissa, muualla raajoissa ja vartalolla, joissa rengas on suurempi, jopa 5 cm läpimitaltaan. Yleistyneessä muodossa pieniä kyhmyjä ja renkaita on sekä raajoissa että vartalolla. Ihonalaisessa rengasgranuloomassa ihon alla on kivuttomia kyhmyjä. Niitä on useimmiten raajoissa."

Mulla rengasgranulooma ilmenee jaloissa, käsissä, kyynärpäissä, jalkapöydissä ja kämmenselässä. Seuraavassa kuvassa pari granuloomaa.

Aluksi häpesin näitä ihomuutoksia, mutta sitten päätin että niistä huolimatta mullakin on oikeus pitää hameita ja capreja. Entä granulooman hoito? Vaihtoehdoiksi mulle annettiin todella vahva kortisonivoide (ei auttanut), valohoito tai sisäinen lääkitys. 

Valohoito ja sisäinen lääkitys auttavat "epätodennäköisesti" joten en lähtenyt kumpaankaan. Rengasgranulooman pitäisi olla sellainen, että häipyy itsestään - ehkä - vuosien kuluessa. Mulla ne tulee todennäköisesti olemaan aina.. 

Tässä pieni postaus tälläisestäkin, löytyy näitä vaivoja joka lähtöön. Tärkeintä kuitenkin että ei ole vaarallista, ainoastaan kosmeettinen haitta, ei auta kuin hyväksyä kohtalo :) 

Pitkiä tunteja

Sade ropisee kattoon, mies ja eläimet tuhisevat unissaan silloin, kun minä valvon. Kello näyttää 05.18 ja olen ollut koko yön hereillä virtsatietulehduksen vuoksi. Soittelin juuri päivystykseen ja he laittavat sieltä reseptin apteekkiin, mutta sekin aukeaa vasta kahdeksalta. Tunnit ovat pitkiä.

Olemme mökillä. Illalla kävimme soutelemassa ja minä heittelin virvelillä, saamatta vieläkään yhtään kalaa, ja oli niin ihanaa, kun lempeä ja lämmin kesätuuli hiveli hiuksia. Olin onnellinen, olen onnellinen. On kesä!
Saunoimme eilen oikein pitkän kaavan mukaan, kävimme välillä vilvoittelemassa ja uimassa. Järvivesi oli kylmää ja melkein salpasi hengityksen, mutta sainpas heitettyä talviturkin pois.
Ja voi sitä oloa, kun pääsee suoraan järvestä saunaan. Ihanaa.

Mä tässä odottelen että kello menee eteenpäin ja kuuntelen sadetta sillä aikaa kun te nukutte. Kauniita unia :)