Lähdimme aamuste ajelemaan ja Haikulla oli aika klo 11. Saimme olla Haikun kanssa kun tämä nukutettiin, pari minuuttia ja tyttö nukahti meidän käsiin. Tuntui vähän kamalalta jättää tyttö sinne, mutta lohduttauduimme sillä että lääkäri vaikutti todella pätevältä ja hoitajat rakastuivat Haikuun ja olivat kerrassaan ihania. Lähdimme ajelemaan Raumalle.
Raumalla käytiin Kouluelektroniikassa hakemassa mulle vähän tompakkilankaa ja helmiä. Oon alkanut taas tekemään koruja.
Käytiin myös tynnyritehtaalla ja ABCllä syömässä, söin naudan lehtipihvin. Meinasi tulla paniikki siitä, kun piti
syödä ja vielä sellaisessa paikassa, joka oli täynnä ihmisiä. Pärjäsin kuitenkin ilman sen suurempaa paniikkia.
Käytiin vielä kahvittelemassa ennen Haikun hakemista.
Haikua lähdettiin hakemaan klo 15.30, mutta 1,5h jouduttiin odottelemaan ennen kuin saatiin nähdä tyttö, oli lääkärillä niin kiiru. Huoli oli suuri odotustilassa ja haluttiin vain meidän tyttö autoon ja kotiin. Haiku oli häkissä, jossa oli ilmeisesti maailman paras olla pehmeän peiton alla, kun ei meinannut millään lähteä meidän mukaan. Kotiin päästyämme Haiku suorastaan tärisi kivuissaan, eikä mikään herkkukaan kelvannut. Vettä sentään joi, onneksi.
Nyt ollaan paranneltu muutama päivä ja edelleen mennään kipulääkkeillä ja antibiootilla, ja nyt tyttö jo syökin. Jopa luu kelpasi, huh. Ei tosin ole vielä oma itsensä, makaa kaikki päivät meidän sängyssä, missä hänellä on nyt lupa olla, ja vain pari kertaa päivässä jaksaa nousta pihalle pissalle. Kamalaa katsoa kun toinen on niin kipeä.. Mutta me lohdutetaan Haikua (ja itseämme) sillä, että tämä menee kyllä ohi. Meneehän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti