Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Mikä se on? Miksi? Mitä on ahdistus?
Mulla tämä on ollut yhtenä diagnoosina kolmisen vuotta, mutta ahdistunut olen ollut jo ylä-asteelta asti.
Teininä minulle tuli outoja tuntemuksia, kuten hervotonta tärinää, palan tunnetta kurkussa, painetta rinnassa, huono olo.. Luulin olevani yksin ja kuvittelevani oireeni, enkä sen vuoksi puhunut niistä kenellekään. Vasta nyt muutaman viime vuoden aikana olen saanut oireilleni nimen: ahdistus/ahdistuneisuus. Eli minä en olekaan vain kuvitellut kaikkea!

Mulla ahdistuneisuus ilmenee monella eri tavalla. Tulee aiemmin mainitsemieni oireiden lisäksi sydämen tykytyksiä, puhe on hetkittäin vaikeaa (änkytys), olen omissa oloissani ja minuun voi olla vaikea saada kontaktia, raskas hengitys, muisti reistailee, ajatus ei kulje.. Ahdistus lamaannuttaa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa nimensä mukaan sitä, että se on yleistynyt asioihin joiden "ei pitäisi" ahdistaa. Mua tuntuu ahdistavan aina. Kotoa lähteminen, vieraissa käyminen tai muut sosiaaliset tilanteet, kaupassa käynti, Tinki, omahoitajan keskustelut, syöminen.. Ihan kaikki. On päiviä kun en voi liikkua kotoa mihinkään, ja päiviä joina tarvitsen rauhoittavan pystyäkseni lähtemään kotoa.
Monen terveen mielestä ahdistus on tekosyy jäädä kotiin tai olla tapaamatta ketään. Itselläni ahdistus on toisinaan niin vahvaa, että saan paniikin pelkästä ajatuksesta, että näkisin esim kavereita. Eli jos sanon sinulle, etten voi tulla kylään tai nähdä sinua kun ahdistaa, se EI ole tekosyy eikä tarkoita, etten haluaisi tavata. Aina en vain pysty.

Tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä mielenterveyspotilaat ovat laiskoja, kun eivät käy töissä. Tai saamattomia. He ovat ihmisiä, jotka elelevät vaan kelan tuilla ja joiden elämän "terveet" kustantavat. Tämä aihe saa minut v*ttuuntuneeksi, sillä valtaosa "normaaleista" ei ymmärrä meitä. Ihminen, joka ei koskaan ole ollut mielisairas, ei voi täysin ymmärtää mielenterveyspotilasta.