Olen tänään istuskellut ulkona ja nauttinut auringosta meidän auringonottajan, Mandan, kanssa. Yleensä en ole kesäihmisiä, mutta toissapäivänä kun oltiin lenkillä, niin huomasin kuinka ihanaa on, että on kesä. Lämmin tuuli kävi hiuksissa, sai olla pienillä vaatteilla ja aurinko lämmitti. Yleensä nautin syysilloista, kun saa alaittaa kynttilöitä palamaan ja villasukat jalkaan (ja ne helvetin hämähäkit tunkee sisälle) ja nautiskella jotain lämmintä juotavaa tulen palaessa sydänuunissa. Kohta sekin aika tulee, enää pari viikkoa heinäkuuta jäljellä, jollain tapaa surullista, kesä on mennyt todela äkkiä.
Viimeyönä nukuin todella huonosti, näin kamalia unia ja mietein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen elämääni jotain sisältöä. Tällä hetkellä Tinkistä alkoi neljän viikon kesätauko ja omahoitajakin on vielä lomalla pari viikkoa. Mulla ei ole mitään, ei mitään, ohjelmaa nyt pariin viikkoon. Ajattelin yön pimeinä tunteina (yöt on oikeesti jo aika pimeitä), että alkaisin käydä kuntosalilla. Saisi tekemistä, jos kävisi vaikka kolmena päivänä viikossa, ja ennen kaikkea tulisi lähdettyä pois kotoa. Ideana ja ajatuksena hyvä, mutta entäs käytäntö. Se pystyminen. Ei varmaan tarvitse sen enempää selittää ahdistuksesta ja muista asiaan liittyvistä jutuista, tajuatte varmaan ettei oo ihan easy juttu. Ehkä mietiskelen sitä pari viikkoa/kuukauden, niin kuin mietein tätä bloginkin perustamista, ja sitten pystyn siihen. Toivon ainakin näin. Se tekisi hyvää.
Mua on ahdistanut tässä aikalailla perjantaista lähtien. Perjantaina otettiin pari siideriä (otin oikeasti pari) ja olutta ja päätettiin pitää hauska ilta. Puolen iltaa meni tärinöissä, kun ei voinut ottaa rauhoittavaa, mutta sitten päätettiin pitää hauskaa, eihän lauantain krapulassa ole mitään järkeä jos ei ole ollut edes kiva ilta. Lauantaina nautittiin krapulasta ja grillailtiin, sunnuntaina käytiin karvaisten kavereiden kanssa äidin ja iskän mökillä. Sinne on aina ilo mennä. Ollaan käyty lenkillä, ja eilen käytiin vähän shoppailemassa. J:n kanssa kauppaan meneminen ei tunnu niin pahalta.
Tänään on asukasilta Paluksen kylätalolla, ollaan menossa sinne. Mennään kävellen, niin siinäkin tulee helposti noin 4km:n lenkki. Toivottavasti pystyn olemaan ihmisiksi ilman sen suurempia tärinöitä.
Kuullaan taas myöhemmin tällä viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti