Tuleva keikka & kuulumisia

Alkaa pikkuhiljaa jännittää! Kuten kaikki jotka mut tuntee, tietää, että mä oon hirvee etukäteenjännittäjä. Lähdetään perjantaina valumaan kohti Hyvinkäätä, ollaan siellä yö ja sitten tapahtuu! Lauantaina ajellaan Hämeenlinnaan, sillä illalla siellä esiintyy mun musiikin numero 1; Guns N' Roses! Jeeee! Oon täällä ihan täpinöissäni. Pitäisi olla ihan kiva ilmakin, kun nyt ei vain sataisi. Ollaan vielä la-su yö Hyvinkäällä hotellissa ja sunnuntaina kotiudutaan.

Mun äiti ja iskä tulee meille asustelemaan siksi aikaa kun ollaan poissa. Menee paremmin niin päin, kuin että koirat ja kissat menisi heidän tykö. 

Tää taitaakin olla ainoa reissu mikä tehdään tänä kesänä. Juhanilla on lomaan vielä 2 viikkoa, kun se alkaa, suunnataan kaiketi heti mökille. Eilen kävin äitin ja iskän mökillä, kyllä siellä vain sielu lepää ja koiratkin nauttivat. Ihana paikka, siellä voisi asua.

Mä oon voinut vaihtelevasti. Välillä ahdistaa ihan hulluna ja tulee typeriä pakko-ajatuksia, juhannuksena tuli paniikkikohtaus, mut muuten menee ihan hyvin. Oon nyt oikein keskittynyt käsien pesuun, ja oon saanut sitä vähän vähennettyä. Tänään pitelin pekonia ilman hanskoja (!) ja pesin kädet vain kymmenen kertaa. Kuulostaa varmaan hullun touhulta, mut mulle se on iso asia, ja kymmenen kertaa on vähän jos vertaa aiempaan, tyyliin 20 pesukertaan.

Mua jännittää se keikka oikeesti ihan vtusti. Oon käynyt läpi kaikki kamalat asiat ja kauhuskenaariot siitä, mitä siellä voi tapahtua. Eniten pelkään että saan siellä kymmenien tuhansien vieraiden ihmisten keskellä paniikkikohtauksen. Mun täytyy oikeesti sit skarpata ja ottaa ne rauhoittavat sillon ku vähänkin siltä tuntuu. Oon niin huono syömään noita lääkkeitä, otan rauhottavankin aina liian myöhään, lykkään ja lykkään sitä, ja lopuksi kärsin kauheesta ahdistuksesta mikä ei millään meinaa mennä ohi.

Arvatkaas mitä, tein tänään löydön. Löysin tälläisen herkun, en tiedä onko uutuus, ei ole ainakaan ennen pistänyt silmään. 

Mun herkku on uuniomenajäätelö, mutta kun sitä saa vaan Prismasta, jouduin tyytymään johonkin muuhun. Halusin jonkun raikkaan ihanan jäätelön, olin jo valitsemassa perus suklaan, kunnes tämä osui mun silmään! Mango-meloni on sellainen jäätelö, jonka otan aina jätskikiskalta. Nam!

Huomenna mulla on abilify injektio-aika tk:ssa ja perjantaina heti aamuste on ensimmäinen keskusteluaika psyk polilla. Toivottavasti mun hoitaja on mukava.

Mä menen nyt valmistelemaan meidän ruokaa, tänään on luvassa grilliruokaa ja raikasta salaattia. 

En varmaan kirjoittele enää ennen viikonloppua ja keikkaa.. Yritän kuvata mahd paljon! Oikein mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua! ❤

Juhannus

Ensimmäistä kertaa sain negatiivista palautetta blogista. Eräs henkilö, joka oli tunnistanut itsensä mun "särkyä ja juhannussuunnitelmia"-postauksesta, soitti tulenkatkuisen puhelun. Hän tivasi, tarkoitinko häntä ja yritin ensin valehdella jottei toinen saisi pahaa mieltä. Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan, ja lopuksi myönsin tarkoittavani häntä. Sain haukut, olen paskahousu joka ei seiso sanojensa takana. Ainoa mikä mua kaduttaa, on se että yritin valehdella. Se ei oo mun tyylistä, mutta ajattelin että niin pääsisi vähemmällä draamalla. Väärin. Seuraavaksi tiedän paremmin.

Jännä juttu että musta voi puhua selän takana mutta kun mainitsen blogissa henkilöstä joka tunnistaa itsensä, saan saarnan. Mutta en kuitenkaan aio lopettaa bloggaamista ikävistä asioista ja ihmisten välisistä asioista joita mun elämässä tapahtuu. 

Iloisempiin asioihin! Juhannus on ollut ihana. Ollaan nähty paljon ihmisiä. Keskiviikkona käytiin tapaamassa Jonia. Torstai-yönä Tipi ja Viljami kävivät meillä, perjantaina käytiin katsomassa kokko Las Paluksella (jota ei saatu tunnissa edes syttymään) ja myöhemmin käväistiin Lauran ja Rikun tykönä ja tavattiin myös uusi tuttu, Shahim. 

Perjantaina kotiuduttiin yhden aikaan yöllä ja alettiin vielä grillaamaan iltapalaa. Ihanaa kun on vapaata eikä tarvitse katsoa kelloa!

Lauantaina Tatu ja Heta tulivat käymään, mun piti ottaa pari siideriä, mutta ahdistus vei voiton, valitsin ennemmin rauhoittavan ja nautein ehtoosta selvin päin. Grillattiin vesisateesta huolimatta ja pidettiin hauskaa!

Tänään nähtiin meidän hirvi, joka tulee joka ikinen vuosi meidän takapihalle vasansa kanssa.

Ehtoon kruunasi bongaamani kiiltomato. Se on joka kesäisen odotuksen aihe, mun voimaeläin.

Täytyy kyllä todeta että tämä juhannus on ollut paras kaikista. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa. Kiitos kaikille teille ihanille, kiitos että ootte olemassa ❤

Oikaisu

Nyt on käynyt niin, että olen kuullut että mun selkäni takana puhutaan musta ja voivotellaan tiettyjä mun asioita. Haluan oikaista muutaman asian.

Ensinnäkin mutinaa on tullut mun diagnoosista, kun en näytä siltä että mulla olisi skitsofrenia, niin ei mulla sellaista voi olla. Masennus, skitsofrenia, kaksisuuntainen.. Ihmiset hyvät, oli se diagnoosi mikä tahansa, se ei välttämättä näy ulospäin! Itse olen opetellut olemaan näyttämättä mun huonoja oloja ja olemaan huomioimatta tiettyjä harhoja tiettyjen ihmisten läsnäollessa tai tietyissä tilanteissa.

"Voivoi kun se ei voi hankkia perhettä ja ei voi elää normaalia elämää voivoi". Nyt mun sappeni kiehuu. Mikä on "normaali" elämä? Musta mä elän oikeinkin normaalia elämää, herään aamuisin, käyn asioilla jaksamiseni ja pystymiseni mukaan.. Teen ruokaa, hoidan kodin, hoidan eläimet. Ainoa poikkeus siihen "normaaliin" mun elämässä on se, etten joinain päivinä kertakaikkiaan kykene tiettyihin asioihin. Mutta tekeekö se musta epänormaalin? Kuulen ääniä, näen harhoja, mulla on pakko-oireita, mutta ei se musta epänormaalia tee, vain erilaisen.

"Haluaisi varmaan lapsen ja perheen". Mun perhe on tällä hetkellä Juhani, koirat ja kissat. Lapsiasiaa voi spekuloida kuinka paljon vain. Lapsen hankkiakseni mun täytyisi olla paljon paremmassa kunnossa, joten sillon varmasti menisi vähemmän myös lääkkeitä. Se on tulevaisuuden asia, mutta se että syön nyy lääkkeitä, ei tarkoita että syön niitä loppu elämäni.

Kaikesta huolimatta mä oon onnellinen. Tää ei oo sellainen elämä jota odotin, mutta tää on hyvä elämä. Ja sitä haluan jatkaa, kaikesta huolimatta.

Särkyä ja juhannussuunnitelmia

Voihan selkäsärky! Ollut ihan tuskaa eilen ja tänään. Ajelin ruohoa ajettavalla ruohonleikkurilla, siinä ilmeisesti tulee selkään niin paljon tärinää että ottaa itseensä siitä. Viimeyönä olin jo herättämässä Juhania että lähdetään päivystykseen, mutten saanu sitä hereille, ja jossain vaiheessa olin itsekin nukahtanut. Aamuste selkä oli ihan ookoo, mutta heti aamutoimien jälkeen kipu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, ei muuta kun buranaa naamaan. Mulla ei oo mitään muuta lääkettä siihen, kuin 600mg burana, täytyis varata aika lääkäriin ja vaatia joku kunnon kipulääke. Ei tälläistä hermosärkyä kestä. Siellä on siis kolme pullistumaa ja kaksi nikamaa mennyt hieman sisään. Loukkasin sen 2009, kaaduin.

Tinkissä olin tänään vähän päälle tunnin, tekemiset loppu ja särky alkoi olemaan sellasta, että sain luvan lähteä kotiin. Kävin Lidlin kautta, tarkoitus oli vielä Juhanille työmaalle pari kinkku-juusto-croissanttia, mutta ääääh, ne olivat loppu ja seuraavaan uunilliseen olisi mennyt yli puoli tuntia. En sitten vienyt, höh.

Juhannussuunnitelmiin kuuluu seuraavaa. Gert tulee siskonsa kanssa meille kylään perjantaina, Juhanin kaveri mahdollisesti illalla ja mä haluun ehdottomasti käydä katsomassa Paluksen kokkoa. Lauantaina tulevat grillailemaan Tatu ja Heta. Mä oon ihan selvänä, ellen sitten lauantaina ota muutamaa. En tiedä, se on vielä auki. Eli ruuantäyteistä viikonloppua 🙂 Ihanaa kun tulee ihmisiä.

Mulla on huono omatunto. En oo soittanut mun mummulle pitkään aikaan, saati käynyt siellä. Rehellisesti siksi, etten jaksa esittää että kaikki on hyvin. Täytyy aina vetää naamari naamalle kun suvusta puhutaan, olla niin kuin ei olisi mitään ongelmia. Miksi? Mä luulen että toisella puolella sukua puhutaan musta. Ja sitten sieltä tulee että miksi en ole ollut mun serkkuun yhteydessä. Jos sanon totuuden, eli sen että en jaksa aina olla se joka kysyy mitä kuuluu, mulle sanotaan että kyllä sun nyt täytyy ottaa yhteyttä. Miksi aina mun pitäisi ottaa yhteyttä, jos siellä puolella sukua olisi kiinnostusta olla tekemisissä, niin kyllä muhunkin sillon joskus otettais yhteyttä ja kysyttäis mitä kuuluu!

Näissä merkeissä mä vetäydyn viettämään juhannusta. Juhanilla on huomennakin vapaa, pitkä vkl siis tulossa 😊 Oikein ihanaa, nautinnollista ja eritoten turvallista juhannusta! Palaillaan ensi viikolla mahdollisesti kuvapäivityksen kera!

Paljon tapahtunut

Heippahei! Paljon on tapahtunut muutamassa päivässä. Torstaina olin kampaajalla.

Selvisin käynnistä ilman sen suurempia ahdistuksia, vaikka kävikin aika kaamee juttu. Kampaaja laittoi mulle pesupaikalla latvoihin jotain kirkastetta, joka tuoksui ihan hubbabubba-purkalta. Aika nopeasti mua alkoi ottaa hengestä ja tuntui että kurkku paisuu tukkoon. Ei muuta kuin huuhtelemaan kirkaste pois niin oireetkin lakkasi. Mutta voin kertoa että on kamala tunne kun alkaa kurkku paisumaan eikä saa kunnolla henkeä!

Perjantaina aamulla mulla oli ensimmäinen aika psyk polille. Siellä oli lääkäri, hoitaja ja amanuenssi. Mun mukaan tuli hoitaja Tinkistä. Ensin lääkäri kysyi, miksi halusin vaihtaa hoitopaikkaa. Kerroin suoraan, että toisessa paikassa mun suuhun laitettiin sanoja, koin että mä en tullut kuulluksi ja että en saanut sieltä tarvitsemaani apua. Keskusteltiin siinä jonkun aikaa, ja lääkäri sanoi että mulla on ollut manian oireita. Mitä??? Mulla oli yhdessä vaiheessa levottomuutta mutta eihän se tarkoita että mulla olisi mania Huhheijaa. Ja mun tietojen mukaan olisin ollut masentunut. Sanoin, niin kuin totuus on, että mä en ole vuosiin ollut masentunut. Sanoin sanasta sanaan näin: "mä en ole masentunut, mutta mua masentaa nää mun oireet, ymmärrätkö eron?". Ja lääkäri sanoi ymmärtävänsä. Mun oli jostain syystä tosi helppo sanoa siellä suoraan, puolustaa itseäni ja saada itseni kuulluksi. 

Tuli puhe mun diagnoosista ja sanoin että mielestäni mulla ei ole skitsoaffektiivista häiriötä, lääkäri sanoi että erilaistumaton skitsofrenia sopii mulle parhaiten. Kysyi myös, mitä se merkitsee mulle mikä diagnoosi mulla on. Totta hemmetissä se merkitsee.

Mutta sieltä se tuli. Erilaistumaton skitsofrenia. Kun luin siitä netistä, tuntui kuin olisin lukenut itsestäni. Kerrankin mun oireet sopii johonkin täysin ja sain nimen tälle kaikelle. Nyt olen siis, kuin kaveri sen leikillään sanoi, "bad shit crazy mama" 😁 

Käytiin eilen ehtoolla Jonin tykönä, vietettiin siellä pari tuntia ja käytiin vielä yöpalalla GP:llä. Ihana paikka, siellä me Juhanin kanssa tavattiin. Oli ihana jutella taas kohtalotoverin kanssa, Joni on meille molemmille tosi tärkeä.

Tänään kävivät Pia ja Gert. Viihtyivät meillä vaivaiset 6h, heh. Molemmat olivat mulle uusia tuttavuuksia, Pian Juhani on tuntenut jo pidemmän aikaa. Ihania ihmisiä molemmat, on ilo saada tutustua uusiin, hyviin tyyppeihin.

Kello käy jo 01.00 mutta me jatketaan vielä ehtoota leffan parissa, kunnes nukahdetaan. Huomenna mun porukoille, kuten tapana on.

Palaillaan taas! 😊

Uusia tuulia

Uudet tuulet puhaltavat, sain perjantaiksi ajan psyk polille! Siellä mua vastassa on lääkäri ja hoitaja. Mua ahdistaa jo valmiiksi kun joutuu kaiken aloittamaan alusta, mutta enköhä mä selviä. Aika on 10:00 ja mulla piti olla 12:00 kampaaja, mutta peruin sen, epäilen omaa jaksamista jos käyn ensin juttelemassa ja sitten pitäis mennä vielä tukkatohtorille. Ei tuu mitään.. Sain kampaajan siirrettyä onneksi torstaille.
Ahdistaa sekin jotenkin jo valmiiksi.

Viikonloppu oli ihana! Perjantaina lähdettiin illalla yhdeksän jälkeen käymään Pekan mökillä, se oli tässä ihan lähellä. Oltiin siellä pari tuntia, mua ahdisti jonkun verran, ja siirryttiin sieltä sitten meille. Pojat otti kaljaa, mä olin selvänä, niinkuin aina. Pekka oli meillä yötä. La illalla meidän piti treffata mun vanha ystäväni Sanni, mut mua ahdisti niin törkeesti ettei siitä tullut mitään. En olis pystynyt lähtemään mihinkään. Harmittaa niin paljon. No mutta ehtoolla Heta tuli käymään meillä, siinä ei ollut ahdistuksen kanssa ongelmaa kun hän tuli nimenomaan meille, eikä mun tarvinnut lähteä mihinkään. Eilen käytiin mun porukoilla, tänään Laura kävi mua katsomassa. Ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä ❤

La kun Heta oli meidän tykönä, ulkoa alkoi kuulua haukuntaa ja kun menin ikkunaan, huusin Juhanille että kaksi jotain outoa ihmistä tuli mönkijällä meen pihaan. Juska meni ulos, koirat olivat todella varuillaan ja vähän jopa vihaisia näille ympäri päissään olleille miehille. Juhani kun jutteli heille, toinen miehistä astui Haikun varpaille. Kutsuin koirat heti sisään, ettei tapahdu mitään kenellekään. Selvisi että miehet olivat paikallisia ja oltiin nähty nämä kerran kyläkokouksessa. Päättivät vain yhtäkkiä tulla käymään meillä. Molemmat kännissä, ilman kypäriä, toinen pahasti muistisairas, mönkijällä joka ei ollut liikennekäytössä, muutaman kilometrin päästä. Huhheijaa, fiksua.

Päivitystä vanhaan, Manda voi hyvin. Hän sai kipulääkkeet, ne on selvästi auttaneet. Pääsee vähän paremmin hyppäämään sohvalle, sänkyyn ei tahdo tulla. Uusi ruoka maistuu hyvin, sitä mä tässä eniten pelkäsin. Kaikki näyttää hyvältä. Luojan kiitos että saatiin pitää tuo koira vielä meidän luonamme.

Pahenevat pakko-oireet

Mun pakko-oireet tuntuvat vaan pahenevan entisestään. Tänään on taas ollut ahdistuspäivä aamusta asti, mutta onnistuin käymään kaupassa. Takaisin ajellessani auton takarengas osui reunakivetykseen ja mulle tuli heti olo että nyt ajoin jonkun yli. Ajelin siinä muutaman kilometrin mutta mun oli ihan pakko ajaa takaisin sille paikalle missä tää tapahtui, olin varma että siellä tiellä makaa ruumis. Kamala ajatus ja vaikka kuinka järjellä yrittää ajatella, tietää että se oli kivetys mihin osuin, silti päässä on ajatus että tapoin just jonkun, enkä pääse siitä yli. Mitä jos se ruumis olikin siivottu jo tieltä, eli oikeesti ajoin jonkun yli.. Ei helvetti.

Toinen, mitä tänään tapahtui, oli myös tosi outo juttu. Tapahtui samalla kotiintulomatkalla. Mun takana ajoi vaaleansininen auto, kunnes se yhtäkkiä katosi. Olin varma että kohta mäkin katoan, sain kamalan paniikkikohtauksen. Mitkä lie ufot olivat takana olevan auton katoamisen takana..

Alkaa pää hajoomaan näiden asioiden kanssa. Takki alkaa olemaan aika tyhjä.

Masennusahdistus

Mua masentaa ja ahdistaa. Tänään on koko päivän ahdistanut, oon silti siitä huolimatta pystynyt toimimaan. Kävin kaupunginsairaalalla hakemassa insuliinikynään neuloja, apteekissa hakemassa insuliinia, äitin tykönä ja vielä kaupassa päivällä, ja nyt yhdessä Juhanin kanssa Lidlissä. Lääkkeitä on mennyt tänään normaalia enemmän, oon ottanut kolme Temestaa ja kaksi Ketipinoria. Silti ahdistaa.

Mua ahdistaa nää mun sairaudet, mua ahdistaa mun lisääntyneet pakko-oireet, mua ahdistaa mun jatkuva päivittäinen ahdistus, mua ahdistaa taloustilanne, mua ahdistaa Mandan nivelrikko, mua ahdistaa Juhanin jaksaminen (siitä ehkä lisää joskus), mua ahdistaa tää tilanne ettei mulla oo mitään hoitopaikkaa. Mua vaan ahdistaa ja ahdistaa.

Pakko-oireet on aika pahoja. Mä pesen käsiä ihan liian paljon, meillä menee saippuaa yli litra viikossa. Toissayönä mä otin yöpöydältä mynthonin ja sain päähäni ajatuksen, että kissa on paskonut siihen pöydälle. Rämpytin valoja puoli tuntia, tarkistin onko kissanpaskaa, no ei ollut. Painoin pään tyynyyn ja olin hetken, ja taas piti tarkistaa. Tätä kesti puoli tuntia. Tänään lähdin kotoa, ajoin 10km päähän kun tuli ajatus että jätin suoristusraudan päälle vaikka en käyttänyt aamulla koko rautaa. No olihan mun pakko ajaa takaisin kotiin tarkastamaan se helvetin suoristusrauta. Eipä ollut päällä, edes töpseli ei ollut seinässä. Pakko-ajatuksetkaan ei jätä rauhaan. Harhoja mulla on joka päivä, mutta oon onnistunut vähän työntämään niitä taka-alalle, pakkojutut vie multa eniten energiaa.

Mitäs vielä. Raha. Ikuisuusmurhe. Sitä ei ole. Ystävällä on rahat finaalissa ja mua vituttaa etten voi auttaa häntä. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Olen miettinyt meninkö ojasta allikkoon ton hoitopaikan vaihdoksen kanssa. Tuntuu et oon ihan tyhjän päällä, sieltä psyk polilta ei oo kuulunut vieläkään mitään. Hoitaja Tinkistä soitti mun entiselle omahoitajalle, ja kyseli vähän. Lähete sinne psyk polille on mennyt mut en sit tiedä onko siellä niin jonoa et mua ei oo keretty noteeraamaan. Voihan video.

Onneksi mulla ja Juhanilla menee paremmin kuin pitkään aikaan. On ongelmia mutta silti pystytään nauttimaan toisistamme. Rakastan sitä miestä yli kaiken, oon onnekas että sain aviomiehekseni juuri hänet ❤

Huomenna on viikonloppu, taas pystyy rentoutumaan ja saa yhteistä aikaa ton miehen kanssa.

Mukavaa viikonloppua ❤

Lääkärireissu, maksan ultraus

Meidän Mandalla ei ole mitään hätää, kaikki kunnossa! Mikä helpotuksen huokaus, kivi vierähti sydämeltä 😥 Luojan kiitos Heta tuli mun mukaani, en tiedä mitä olisin tehnyt siellä yksin. Pelastava enkeli. Lääkäri taisi luulla meitä jostain syystä pariskunnaksi 😆

Oon tänään käynyt läpi aikamoisen tunteiden kirjon. Aamulla ahdisti aivan hulluna, pelkäsin niin paljon että tuun takaisin kotiin ilman Mandaa, tai että viimeiset ajat rakkaan ystävän kanssa alkavat. Olin todella peloissani, taisi olla suurin pelko ikinä. Lääkärissä ultran aikana tunteet vaihtelivat pelosta varmuuteen, että siellä maksassa on kasvain, ja epätoivosta toivoon. Lopulta kun lääkäri tuli takaisin huoneeseen jossa odottelimme, hän sanoi heti ettei maksassa ole mitään epänormaalia. Hieman se oli suurentunut johtuen korkeista maksa-arvoista, ja sappirakko laakea, johtuen luultavasti huonosta makuu-asennosta. Siinä kaikki. 

Nivelrikko Mandalla on paha, rutinan polvista kuulee korvalla eikä oikein anna oikaista toista jalkaansa. Peräpää toimii vähän huonosti, mutta nyt ainakin saatiin kipulääkkeet vanhalle rouvalle, niin ei tarvitse kivuissaan olla. Myös ruokavalio meni uusiksi ylipainon vuoksi: vähärasvaista kuivamuonaa ja saman sarjan märkäruokaa. Ei mitään herkkuja (tästä tulee vaikeaa), korkeintaan pari kanansiipeä päivässä, jos sitäkään. 

Me herkuteltiin tänään. Juhani savusti lohta ja ahvenfileitä, oli uusia perunoita ja salaattia. Ai että. Syöminen on luonnistunut multa viimeaikoina kohtalaisesti. Vaikeaa oli tänäänkin syödä, mutta pystyin siihen. Liian pitkiä välejä mulla menee syömisien välillä, täytyis petrata siinä mielessä. 

Huh huh. Raskas päivä takana, mutta hyvässä mielessä. Tästä on hyvä jatkaa vielä (toivottavasti) monia yhteisiä vuosia ❤ 

Tänään olisinollut OCD-ryhmä, harmittaa etten kerennyt sinne. Seuraavalla kerralla sitten. Huomenna Lumon käsityöpaja, sinne mun olisi tarkoitus mennä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 🤗

Parisuhdepäivä Fiskarsin ruukilla - kuvina

Vietettiin tänään parisuhdepäivää, eli päivää jolloin ollaan ihan kahdestaan, syödään hyvin ja nautitaan toisistamme ja vietetään laatuaikaa. Päätettiin tehdä tällä kertaa päiväreissu Fiskarsin ruukille Raaseporiin. Ajomatka kesti n. 3h.

Rakkaimmista rakkain aviomieheni ❤

Käytiin kynttiläkaupassa, jossa kaikki kynttilät käsityönä. Värejä ja malleja oli vaikka minkälaisia, aika kalliita, mutta mulle mukaan tarttui kolme suklaan tuoksuista pöytäkynttilää ja kaksi hyttysiä torjuvaa pöytäkynttilää.

Tämä maistui kesältä, vanhanajan suklaajäätelöä ja alla mun lemppari, mango-meloni. Kesän eka kioskijäätelö! Ja maksoi maltaita, 2 palloa 5,50€!

 

Syötiin bistro-tyylisessä ravintolassa. Ruoka oli tosi hyvää, hinta ei ollut ihan pilvissä (18,90€) ja se tarjoiltiin todella nopeasti.

Mandan lääkärireissu

Käytiin tänään Mandan kanssa nimeltämainitsemattomassa eläinlääkärissä. Nimeltämainitsettomassa siksi, että en ole täysin tyytyväinen toimintaan, mutta en halua silti liata kenenkään nimeä. Niin monta on mielipidettä kuin on ihmistäkin.

Meillä oli aika päivällä, kerrottakoon nyt että Manda pelkää ell todella paljon, ja oltiin ajoissa paikalla. Mentiin sisään hienosti, mutta kun vanha rouva tajusi että ollaan lääkärissä, alkoi se vetää aivan tolkuttomasti takaisin pihalle. Mun selkäkin hajosi siinä rytäkässä, paikoillaan pitäminen ei ollut todellakaan helppoa ja kun sitä teet puoli tuntia, tuntuu kuin olisi tehnyt treenin salilla.
Lääkäri kuunteli keuhkot ja sydämen, testasi takajalkoja ja otti kolme vai neljä putkea verta. Takajaloissa polvissa ja lonkissa on nivelrikko, aavistuksen pienestä rutinasta pystyi korvalla kuulemaan eikä Manda oikein tykännyt kun takajalkoja väänneltiin. Verikokeet antoi ottaa nätisti. Lääkäri arveli että on kyse kahdesta eri ongelmasta. Mandalla oli pientä kuumetta, eikä tyttö oikeen ole syönyt. Sen vuoksi otettiin niitä verikokeita. Tänään on mennyt jauhelihaa, sai huokaista helpotuksesta kun ruoka maistui.

Stetoskoopilla kuuntelu, jalkojen vääntely ja verikokeet maksoivat yhteensä 143€ (!!!!!). Me ei saatu kipulääkettäkään, kun Manda koki "ihmeparantumisen" heti kun päästiin ovesta sisään.. ainoastaan kova läähätys kieli kivuista. Mutta ei silti saatu lääkettä, mikä mun mielestä oli outoa. Lääkäri perusteli sitä sillä, että jos maksa-arvoissa on jotain niin ei voi antaa kipulääkettä. Mutta on se kamalaa katsoa toista kun on selkeesti kipuja. Ell piti soittaa mulle tänään tai huomenna niistä verikokeista, mutta tänään ei kuulunut vielä mitään. Musta on aika outoa että kestää niin kauan.. Noh mitä minä mistään tiedä. Mulle jäi sellainen fiilis, ettei mua uskottu. Ei uskottu että Manda on oikeesti tosi kipeä. Nytkin maannut vaan sohvalla monta tuntia.

Kuka nyt haluaisi maksaa yli 140€ muuten vaan viemällä terveen eläimen lääkäriin. Jos aamuste ei kuulu kokeista, niin soitan perään. Jos kokeet on ok, pyydän särkylääkettä ja jos en sitä saa, käännyn toisen lääkärin puoleen.

Ps. Tänään meni 10 000 sivun katselua rikki, oi teitä ihania uskollisia lukijoita! Kiitos! ❤❤