Oon tänään käynyt läpi aikamoisen tunteiden kirjon. Aamulla ahdisti aivan hulluna, pelkäsin niin paljon että tuun takaisin kotiin ilman Mandaa, tai että viimeiset ajat rakkaan ystävän kanssa alkavat. Olin todella peloissani, taisi olla suurin pelko ikinä. Lääkärissä ultran aikana tunteet vaihtelivat pelosta varmuuteen, että siellä maksassa on kasvain, ja epätoivosta toivoon. Lopulta kun lääkäri tuli takaisin huoneeseen jossa odottelimme, hän sanoi heti ettei maksassa ole mitään epänormaalia. Hieman se oli suurentunut johtuen korkeista maksa-arvoista, ja sappirakko laakea, johtuen luultavasti huonosta makuu-asennosta. Siinä kaikki.
Nivelrikko Mandalla on paha, rutinan polvista kuulee korvalla eikä oikein anna oikaista toista jalkaansa. Peräpää toimii vähän huonosti, mutta nyt ainakin saatiin kipulääkkeet vanhalle rouvalle, niin ei tarvitse kivuissaan olla. Myös ruokavalio meni uusiksi ylipainon vuoksi: vähärasvaista kuivamuonaa ja saman sarjan märkäruokaa. Ei mitään herkkuja (tästä tulee vaikeaa), korkeintaan pari kanansiipeä päivässä, jos sitäkään.
Me herkuteltiin tänään. Juhani savusti lohta ja ahvenfileitä, oli uusia perunoita ja salaattia. Ai että. Syöminen on luonnistunut multa viimeaikoina kohtalaisesti. Vaikeaa oli tänäänkin syödä, mutta pystyin siihen. Liian pitkiä välejä mulla menee syömisien välillä, täytyis petrata siinä mielessä.
Huh huh. Raskas päivä takana, mutta hyvässä mielessä. Tästä on hyvä jatkaa vielä (toivottavasti) monia yhteisiä vuosia ❤
Tänään olisinollut OCD-ryhmä, harmittaa etten kerennyt sinne. Seuraavalla kerralla sitten. Huomenna Lumon käsityöpaja, sinne mun olisi tarkoitus mennä.
Mukavaa alkanutta viikkoa! 🤗
Ihana Manda!<3 Mun 10wee koira asustaa mun siskon luona tällä hetkellä ja joka päivä saa olla sydän syrjällään, että miten se jaksaa esim helteet.
VastaaPoistaNoh, onneksi sekarotuiset on sitkeää sakkia!
Terveisiä ja paranemisia Mandalle! :)