Juhannus

Ensimmäistä kertaa sain negatiivista palautetta blogista. Eräs henkilö, joka oli tunnistanut itsensä mun "särkyä ja juhannussuunnitelmia"-postauksesta, soitti tulenkatkuisen puhelun. Hän tivasi, tarkoitinko häntä ja yritin ensin valehdella jottei toinen saisi pahaa mieltä. Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan, ja lopuksi myönsin tarkoittavani häntä. Sain haukut, olen paskahousu joka ei seiso sanojensa takana. Ainoa mikä mua kaduttaa, on se että yritin valehdella. Se ei oo mun tyylistä, mutta ajattelin että niin pääsisi vähemmällä draamalla. Väärin. Seuraavaksi tiedän paremmin.

Jännä juttu että musta voi puhua selän takana mutta kun mainitsen blogissa henkilöstä joka tunnistaa itsensä, saan saarnan. Mutta en kuitenkaan aio lopettaa bloggaamista ikävistä asioista ja ihmisten välisistä asioista joita mun elämässä tapahtuu. 

Iloisempiin asioihin! Juhannus on ollut ihana. Ollaan nähty paljon ihmisiä. Keskiviikkona käytiin tapaamassa Jonia. Torstai-yönä Tipi ja Viljami kävivät meillä, perjantaina käytiin katsomassa kokko Las Paluksella (jota ei saatu tunnissa edes syttymään) ja myöhemmin käväistiin Lauran ja Rikun tykönä ja tavattiin myös uusi tuttu, Shahim. 

Perjantaina kotiuduttiin yhden aikaan yöllä ja alettiin vielä grillaamaan iltapalaa. Ihanaa kun on vapaata eikä tarvitse katsoa kelloa!

Lauantaina Tatu ja Heta tulivat käymään, mun piti ottaa pari siideriä, mutta ahdistus vei voiton, valitsin ennemmin rauhoittavan ja nautein ehtoosta selvin päin. Grillattiin vesisateesta huolimatta ja pidettiin hauskaa!

Tänään nähtiin meidän hirvi, joka tulee joka ikinen vuosi meidän takapihalle vasansa kanssa.

Ehtoon kruunasi bongaamani kiiltomato. Se on joka kesäisen odotuksen aihe, mun voimaeläin.

Täytyy kyllä todeta että tämä juhannus on ollut paras kaikista. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa. Kiitos kaikille teille ihanille, kiitos että ootte olemassa ❤