Uudet tuulet puhaltavat, sain perjantaiksi ajan psyk polille! Siellä mua vastassa on lääkäri ja hoitaja. Mua ahdistaa jo valmiiksi kun joutuu kaiken aloittamaan alusta, mutta enköhä mä selviä. Aika on 10:00 ja mulla piti olla 12:00 kampaaja, mutta peruin sen, epäilen omaa jaksamista jos käyn ensin juttelemassa ja sitten pitäis mennä vielä tukkatohtorille. Ei tuu mitään.. Sain kampaajan siirrettyä onneksi torstaille.
Ahdistaa sekin jotenkin jo valmiiksi.
Viikonloppu oli ihana! Perjantaina lähdettiin illalla yhdeksän jälkeen käymään Pekan mökillä, se oli tässä ihan lähellä. Oltiin siellä pari tuntia, mua ahdisti jonkun verran, ja siirryttiin sieltä sitten meille. Pojat otti kaljaa, mä olin selvänä, niinkuin aina. Pekka oli meillä yötä. La illalla meidän piti treffata mun vanha ystäväni Sanni, mut mua ahdisti niin törkeesti ettei siitä tullut mitään. En olis pystynyt lähtemään mihinkään. Harmittaa niin paljon. No mutta ehtoolla Heta tuli käymään meillä, siinä ei ollut ahdistuksen kanssa ongelmaa kun hän tuli nimenomaan meille, eikä mun tarvinnut lähteä mihinkään. Eilen käytiin mun porukoilla, tänään Laura kävi mua katsomassa. Ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä ❤
La kun Heta oli meidän tykönä, ulkoa alkoi kuulua haukuntaa ja kun menin ikkunaan, huusin Juhanille että kaksi jotain outoa ihmistä tuli mönkijällä meen pihaan. Juska meni ulos, koirat olivat todella varuillaan ja vähän jopa vihaisia näille ympäri päissään olleille miehille. Juhani kun jutteli heille, toinen miehistä astui Haikun varpaille. Kutsuin koirat heti sisään, ettei tapahdu mitään kenellekään. Selvisi että miehet olivat paikallisia ja oltiin nähty nämä kerran kyläkokouksessa. Päättivät vain yhtäkkiä tulla käymään meillä. Molemmat kännissä, ilman kypäriä, toinen pahasti muistisairas, mönkijällä joka ei ollut liikennekäytössä, muutaman kilometrin päästä. Huhheijaa, fiksua.
Päivitystä vanhaan, Manda voi hyvin. Hän sai kipulääkkeet, ne on selvästi auttaneet. Pääsee vähän paremmin hyppäämään sohvalle, sänkyyn ei tahdo tulla. Uusi ruoka maistuu hyvin, sitä mä tässä eniten pelkäsin. Kaikki näyttää hyvältä. Luojan kiitos että saatiin pitää tuo koira vielä meidän luonamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti