Mua masentaa ja ahdistaa. Tänään on koko päivän ahdistanut, oon silti siitä huolimatta pystynyt toimimaan. Kävin kaupunginsairaalalla hakemassa insuliinikynään neuloja, apteekissa hakemassa insuliinia, äitin tykönä ja vielä kaupassa päivällä, ja nyt yhdessä Juhanin kanssa Lidlissä. Lääkkeitä on mennyt tänään normaalia enemmän, oon ottanut kolme Temestaa ja kaksi Ketipinoria. Silti ahdistaa.
Mua ahdistaa nää mun sairaudet, mua ahdistaa mun lisääntyneet pakko-oireet, mua ahdistaa mun jatkuva päivittäinen ahdistus, mua ahdistaa taloustilanne, mua ahdistaa Mandan nivelrikko, mua ahdistaa Juhanin jaksaminen (siitä ehkä lisää joskus), mua ahdistaa tää tilanne ettei mulla oo mitään hoitopaikkaa. Mua vaan ahdistaa ja ahdistaa.
Pakko-oireet on aika pahoja. Mä pesen käsiä ihan liian paljon, meillä menee saippuaa yli litra viikossa. Toissayönä mä otin yöpöydältä mynthonin ja sain päähäni ajatuksen, että kissa on paskonut siihen pöydälle. Rämpytin valoja puoli tuntia, tarkistin onko kissanpaskaa, no ei ollut. Painoin pään tyynyyn ja olin hetken, ja taas piti tarkistaa. Tätä kesti puoli tuntia. Tänään lähdin kotoa, ajoin 10km päähän kun tuli ajatus että jätin suoristusraudan päälle vaikka en käyttänyt aamulla koko rautaa. No olihan mun pakko ajaa takaisin kotiin tarkastamaan se helvetin suoristusrauta. Eipä ollut päällä, edes töpseli ei ollut seinässä. Pakko-ajatuksetkaan ei jätä rauhaan. Harhoja mulla on joka päivä, mutta oon onnistunut vähän työntämään niitä taka-alalle, pakkojutut vie multa eniten energiaa.
Mitäs vielä. Raha. Ikuisuusmurhe. Sitä ei ole. Ystävällä on rahat finaalissa ja mua vituttaa etten voi auttaa häntä. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Olen miettinyt meninkö ojasta allikkoon ton hoitopaikan vaihdoksen kanssa. Tuntuu et oon ihan tyhjän päällä, sieltä psyk polilta ei oo kuulunut vieläkään mitään. Hoitaja Tinkistä soitti mun entiselle omahoitajalle, ja kyseli vähän. Lähete sinne psyk polille on mennyt mut en sit tiedä onko siellä niin jonoa et mua ei oo keretty noteeraamaan. Voihan video.
Onneksi mulla ja Juhanilla menee paremmin kuin pitkään aikaan. On ongelmia mutta silti pystytään nauttimaan toisistamme. Rakastan sitä miestä yli kaiken, oon onnekas että sain aviomiehekseni juuri hänet ❤
Huomenna on viikonloppu, taas pystyy rentoutumaan ja saa yhteistä aikaa ton miehen kanssa.
Mukavaa viikonloppua ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti