Oikaisu

Nyt on käynyt niin, että olen kuullut että mun selkäni takana puhutaan musta ja voivotellaan tiettyjä mun asioita. Haluan oikaista muutaman asian.

Ensinnäkin mutinaa on tullut mun diagnoosista, kun en näytä siltä että mulla olisi skitsofrenia, niin ei mulla sellaista voi olla. Masennus, skitsofrenia, kaksisuuntainen.. Ihmiset hyvät, oli se diagnoosi mikä tahansa, se ei välttämättä näy ulospäin! Itse olen opetellut olemaan näyttämättä mun huonoja oloja ja olemaan huomioimatta tiettyjä harhoja tiettyjen ihmisten läsnäollessa tai tietyissä tilanteissa.

"Voivoi kun se ei voi hankkia perhettä ja ei voi elää normaalia elämää voivoi". Nyt mun sappeni kiehuu. Mikä on "normaali" elämä? Musta mä elän oikeinkin normaalia elämää, herään aamuisin, käyn asioilla jaksamiseni ja pystymiseni mukaan.. Teen ruokaa, hoidan kodin, hoidan eläimet. Ainoa poikkeus siihen "normaaliin" mun elämässä on se, etten joinain päivinä kertakaikkiaan kykene tiettyihin asioihin. Mutta tekeekö se musta epänormaalin? Kuulen ääniä, näen harhoja, mulla on pakko-oireita, mutta ei se musta epänormaalia tee, vain erilaisen.

"Haluaisi varmaan lapsen ja perheen". Mun perhe on tällä hetkellä Juhani, koirat ja kissat. Lapsiasiaa voi spekuloida kuinka paljon vain. Lapsen hankkiakseni mun täytyisi olla paljon paremmassa kunnossa, joten sillon varmasti menisi vähemmän myös lääkkeitä. Se on tulevaisuuden asia, mutta se että syön nyy lääkkeitä, ei tarkoita että syön niitä loppu elämäni.

Kaikesta huolimatta mä oon onnellinen. Tää ei oo sellainen elämä jota odotin, mutta tää on hyvä elämä. Ja sitä haluan jatkaa, kaikesta huolimatta.