Mistä sairauteni alkoi

Olen syntynyt onnellisten tähtien alla perheeseen, jossa rakastettiin ja rakastetaan edelleen. Lapsuuteni oli erittäin onnellinen, välit vanhempiini ja veljeeni ovat erittäin lämpimät ja äitini on tänäkin päivänä yksi parhaimpia ystäviäni. Vanhempani ansaitsevat suuret kiitokset, vaikka vaikeitakin aikoja on ollut. Ovat kasvattaneet musta ihan kelpo kansalaisen.

Vuosi 2010. Kävin töissä, olin koiranpennun onnellinen omistaja ja liikuin paljon. Kaikki romahti kun jouduin silloisen poikaystäväni pahoinpitelemäksi. Tyyppi sekosi kebabrullasta, ja mm iski pääni kaakeliseinään, josta tänäkin päivänä on muistona arpi takaraivossa ja aivovamma. Ei siitä sen enempää. 

Kesäkuu. Erosin silloisesta poikaystävästäni 4,5v seurustelun jälkeen. Kävin töissä edelleen, mutta pikkuisin askelin unettomuus raotti ovea. En välittänyt, vaan puursin lisää töitä ja pidin sitä huvittavanakin että yöt valvoin ja leivoin esim. pasteijoita niinä yön pimeinä tunteina. 

Elokuu. Parin kuukauden univaikeudet alkoivat näkyä. Nukuin maksimissaan 3h yössä ja menin tapaamaan lääkäriä. Sain nukahtamislääkettä. Muutaman päivän auttoivat, mutta teho hiipui. Painajaiset hiipivät vähiin uniini. Ajattelin että kyllä tämä tästä. Aloin seurustelemaan. Suuri, suuri virhe, sillä ihminen oli täysin kieroutunut ja narsistinen. Ihmiset ympärilläni yrittivät hokea järkeä päähäni että jättäisin hänet, mutta olin sokea.

Marraskuu. Edelleen unettomuus piti minua liekassaan. Pää alkoi hajoamaan, ajatukset itsestäni vääristyivät. Siitä se lähti, diagnoosina masennus. Ensimmäinen diagnoosini ja se pelotti. En suostunut hyväksymään sitä. Tapasin taas lääkärin, joka antoi minulle sairaslomaa, eri nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia pieneen ahdistukseeni. Viikkoja eteenpäin mentäessä olin jo alkanut ottaa olutta ja yhdistin siihen rauhoittavia.  Halusin vain nukkua. Antakaa mun nukkua. 

Joulukuu. Jossain vaiheessa jätin narsistipoikaystäväni, muistot ovat hataria näiltä ajoilta. Ensimmäiset psykoosin oireet ilmestyivät, itse en tietenkään niitä pitänyt minään, sattui vain erikoisia asioita. Joulukuun 13. pvä ajattelin että nyt loppuu olen liian väsynyt ja nielin n. 70 pilleriä viinan kanssa alas. Hetken odottelin silmät kiinni ja odotin.. Kunnes oksensin ja nukuin melkein vuorokauden. 15.pvä menin nuorten vastaanotolle jonne työpaikkalääkärini oli varannut minulle ajan. Siellä hetken juteltuani kerroin, että olin yrittänyt itsemurhaa. Sain 2h aikaa pakata ja ilmestyä Harjavallan sairaalaan. Ja niin alkoi ensimmäinen sairaalajaksoni, joita tähän mennessä

on ollut jo 5.

Siinä tarinani alku. Tutustuin nykyiseen aviomieheeni hieman ennen ensimmäistä sairaalajaksoani, mutta aloimme seurustelemaan sairaalassa ollessani. Ja kaikki nämä vuodet hän on seissyt rinnallani. Kiitos J.