Uskaltaudun vihdoin avautumaan julkisesti syömishäiriöstäni. Tai kenen mielestä se on häiriö ja kenen ei, saat itse päättää mitä mieltä olet.
Omahoitajan, lääkärin ja psykologin kanssa keskusteltaessa ei käytetä sanaa "syömishäiriö" koska ensinnäkin tuntuu siltä ettei minua uskota (!!!) ja toiseksi tämä ongelma ei ole välttämättä ole jokapäiväinen. Tulee päiviä, kun pystyn syömään jotenkin väkisin ahtaa ruokaa kurkusta alas ja juuri niiltä päiviltä kaikki nämä ruokakuvat ovatkin. Syömisen jälkeen tulee hirveä olo, pidän itseäni ennemmin tietoisesti nälässä, koska se vain on mukavampi tunne kuin juuri syönyt. Jos J ei tekisi ruokaa, tuskin söisin mitään. Ennen olin hyvinkin ruokaa ja sen laittoa rakastava ihminen, enkä itseasiassa tiedä koska asiat on menneet tähän pisteeseen asti.
Sairastan 2-tyypin diabetesta, ja mun kohdalla olis hirveän tärkeää syödä säännöllisesti.. Yeah right, tiedetään, mutta helposti menee kahdeksankin tuntia ilman mitään välipaloja. Minkäs teet, yksin en osaa tehdä asialle mitään ja tuntuu etten saa mistään apua. mitä tässä kohtaa pitäisi tehdä tai keneen nojautua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti