Jos tää päivä on ollut sekä huono että hyvä, ni onko se sitten neutraali? Mua on ahdistanut tänään ihan helvetisti. Aamuste aikainen herätys ja 8.45 Tinkiin, missä meni ihan mukavasti. Sieltä nopeesti kampaajalle, jossa taittui melkein 2,5 h. Ihanaa, uusi tukka tuskan takana siellä istuminen.
Mutta selvisin kaikesta huolimatta ehjänä kotiin, onneksi paniikki ei iskenut niin kuin pelkäsin. Tosin alennuin taas raapimaan, iho ei mennyt tällä kertaa pahasti rikki. Onneksi. Miten se itsensä vahingoittaminen, mun tapauksessa raapiminen, todella tukalassa tilanteessa auttaa? Kyllä se vaan auttaa, oon varmaan aika twisted kun sanon näin, mutta näin on. Samassa tilanteessa ollut ihminen tietää, "terve" tuskin voi koskaan täysin ymmärtää.
Mun elämä on lähinnä selviytymistä. Millon kaupasta selviytymistä, kioskista, automatkasta, kyläreissusta, syömisestä, millon koko päivästä.. Miksen pysty nauttimaan mukavista asioista niin kuin normaalit ihmiset? Ääh..
Jos vielä jotain hyvää tästä päivästä, niin ainakin tänään oli herkullista ruokaa, juustoista uunikalaa. Helppo ja suht
nopea tehdä, ja terveellinen. Ja niin hyvää! Tälläinen ateria syntyy
hieman huonommankin kokin näpeissä, ei kun kokeilemaan!
Kyllä se itsensä satuttaminen vaan auttaa - mutta pieneks hetkeks eikä ehkä oo aina sen arvosta. Tuttua toikin et elämä tuntuu vaan ikuiselta selviytymiskamppailulta.
VastaaPoistaps. Nams toi ruoka näyttää sairaan hyvältä :3
Ei se olekaan rupien arvoista :( vaan kun täytyy valita paniikkikohtaus tai "salassa" (kai joku sen aina huomaa) raapiminen ni lähen ton raapimisen matkaan :) ehkä joku päivä voitan ahdistuksen jollain muulla tavalla :)
VastaaPoistaJa se ruoka oli herrrrrkullista :))