Joulu

Ja niin huomenna alkaa taas arki pyhien jälkeen. Joulu oli täydellinen! Syötiin hyvin ja nähtiin paljon ihmisiä. Meillä kävivät Heta ja Jouni, Niina ja Pasi, Tatu ja me vierailtiin Jennin ja Jannen tykönä. Ennen joulua nähtiin myös kummilapsia ja heidän vanhempiaan. Jouluaattona käytiin Juhanin tädin tykönä, joulupäivänä mun vanhempien tykönä ruokailemassa ja tapanina Juhanin porukoilla syömässä. Kertakaikkisen ihanaa. Tässä meidän joulupöytä.

Pari päivää normi arkea ja sitten onkin uuden vuoden aatto. Niina ja Pasi tulevat meille viettämään aattoa, syödään ja juodaan hyvin. Mä just laskin etten oo ottanut alkoholia kertaakaan tänävuonna, mahdoinko mainita siitä jo. Siitä on melkeen puolitoista vuotta.

Mun on pakko jakaa teille ihanin kuva jonka oon ottanut hetkeen. Tässä parhaat ystävykset, toinen toisen tyynynä. 

Mitäs vielä. Pakko-oireet olleet aika vaikeina viimeaikoina. Paljon ajatuksia ja tarkistelua. Tuntuu että aivot käy ylikierroksilla koko ajan. Oon meinannut soitella mun omahoitajalle mutten tiedä onko asia niin kiireellinen. Kolmen viikon päästä mulla on aika sille uudelle hoitajalle, katsotaan jos jaksaisin sinne asti. Ensimmäisistä kerroista tulee varmaan aika vaikeita kun joutuu aloittaa kaiken alusta. Harmittaa että mun omahoitaja vaihtaa paikkaa. 

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja uutta vuotta! Palataan asiaan taas ensi vuoden puolella! 

Ihana vkl

Viikonloppu oli ihan mahtava! Nähtiin paljon ystäviä ja perjantaina oli elämää pirtissä. Pe Jenni & Janne sekä Niina & Pasi olivat meillä katsomassa linnan juhlia. Juhlia ei tosin kauaa katsottu kun viihde vaihtui musiikiksi, mutta kumminkin. Oli tosi kivaa, syötiin, juotiin, saunottiin ja tanssittiin. Mulla ei ole nyt kuvaa missä olisi koko porukka koolla, mutta tässä rakkaat naapurit.

Mä olin mehulinjalla, laskin juuri että siitä on melkein 1,5v ku oon viimeks ottanut jotain alkoholitonta vahvempaa! Muuten ottaisinkin mutta kun saan niitä kamalia paniikkikohtauksia, missä oon varma että kuolen. No mutta mikäs siinä kun selvispäinkin osaa pitää hauskaa, ei siihen viinoja tarvita.

Syötiin myös hyvin. Oli tortilloita kahdella eri lämpimällä täytteellä, makkarasalaattia, tonnikalasalaattia ja kaksia erilaisia tortillarullia.

Tänään kävin äitin ja iskän tykönä. Se on se joka sunnuntainen traditio edelleen.

Täytyisi alkaa suunnitella lahjojenviemisreissujakin tässä pikkuhiljaa, jouluun on enää pari viikkoa! Voi kun olisi varaa niin ostaisin kaikille kaikkea, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Eletään niin pienellä itsekin.

Mulla on myös hyviä uutisia! Mulla on olleet sokerit aika matalat ja hoitajan kanssa päätettiin ensin vähentää insuliinia ja nyt jätettiin kokonaan yksi lääke pois, ja nyt sokerit on olleet tosi hyviä. Oon niiiin onnellinen siitä! Yksi lääke vähemmän syötäväksi :)

Huomenna mulla on omahoitaja taas pitkästä aikaa. Vien hänelle pienen joululahjan kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kummitustyttären synttärit

Oltiin tänään kummitytön 4 vuotis synttäreillä. Oli ihana viettää aikaa ja nähdä hyviä ystäviä, melkein kolme tuntia siellä vierähti. Ihana nähdä kun lahja on mieleinen pienelle tytölle. Sen jälkeen käytiin vielä Juhanin äidin tykönä.

Meillä on pieni ongelma. Hilla ei meinaa rauhoittua sisällä ja provosoi Haikua hirveesti. Hillalla on jännä tapa alistaa, se tunkee perseensä ja takajalkansa Haikun selän päälle. Tätä ollaan yritetty kitkeä pois huonoin tuloksin. Nyt sain ystävältä vinkin, että ottaa Hillan sisällä remmiin kun se ei jätä Haikua rauhaan, tämä on toiminut toistaiseksi. Haikukin alkaa olla iällä eikä jaksa jatkuvaa riehumista. Jatkamme siis harjoituksia.

Mulla on ollut tässä muutama ihan hyvä päivä. Eilen kyllä ahdisti mutta päivä oli silti ihan hyvä. Äiti ja iskä kävi kylässä. Mulla on ollut sokerit aika alhaisia ja eilen db-hoitaja soitteli. Lasken nyt insuliinia ja katsotaan mitä tapahtuu.

Mulla on tullut tavaksi yöherääminen. Herään yleensä aamuyöllä ja aamuste ja käyn tupakalla ja usein mua silloin ahdistaa ja hengitys on vaikeeta. Tänä aamunakin mua ahdisti kauheesti mutta sain siitä kyllä nukuttua vielä.

Me tultiin juuri saunasta ja lähdetään vielä hakemaan yöpalaa, varmaan jostain kebabbilasta.

Oikein mukavaa lauantai-illan jatkoa! Pysytään kuulolla!

Lyhyesti

Tää viikonloppu on ollut PITKÄ. Mies on ollut sotimassa ja odottelen häntä tällä hetkellä kotiin. Hän lähti eilen, mutta nää kaksi päivää ovat tuntuneet ikuisuudelta. Mulle kaksi päivää on pitkä aika kun en ole tottunut yksinoloon. Muille se varmaan olisikin helppo juttu, mulle ei. Kaksi paniikkikohtausta on tullut ja kaikki on ollut niin vaikeeta, syöminen, nukkuminen, oleminen. Pakko-oireet päällänsä ja taas paniikki kolkuttelee. Päässä on sirissyt mutta muita harhoja ei onneksi ole ollut. Tai no se vainoominen on kans mut yritän ajatella sitä järjellä. Viimeyönä nukuin pari tuntia ja senkin vuoksi varmaan tää päivä on ollut vaikea. Onnistuin eilen kyllä käymään pikaisella visiitillä Pasin ja Niinan tykönä ja tänään Viivin synttäreillä. Mutta pääasiassa oon ollut sohvan nurkassa ja katsonut telkkaria. Eilen piti mennä katsomaan kummityttöä mutta oli niin kauhea ahdistus ja paniikki päällä etten pystynyt menemään. Harmittaa.

Ajattelin ottaa pienet unet vielä ennenkuin mies tulee kotiin, jos sillä tavalla saisin vähän rauhoiteltua itseäni. Hengitellä syvään ja keskittyä johonkin muuhun kuin pakkoajatuksiin.

Lyhyt postaus, mutta siinä kaikki mitä haluan sanoa. Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

Ps. Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Sytytetään kynttilät kaikkien oman käden kautta lähteneiden muistolle. Levätkää rauhassa. Mä voisin olla yksi heistä, onneksi kohtalo päätti toisin ja selviydyin.

Sekalaista

Mulla on ihania uutisia. Sain elämääni takaisin yhden tärkeän henkilön, kun tein ison päätöksen anteeksiannosta. Meni melkein vuosi ettei oltu tekemisissä, mutta nyt ollaan taas juteltu viimepäivinä. Iso kivi vierähti sydämeltä ja tuli onnellinen olo. Koskaan ei tiedä milloin täältä lähdetään, enkä mä halua lähteä täältä katkerana ja vihaisena ja vanhoja muistelevana. Kaikki me tehdään virheitä, mutta en ikinä ole tuominnut tätä henkilöä, ainoastaan hänen tekonsa. Mutta nyt on taas kaikki hyvin. Ihanaa.

Lääkäri soitteli tänään. Mietein pitkään kerronko hänelle eräästä uudesta oireesta. Ja samaa mietin nyt, että kerronko teille. Päätin kertoa. Mulla on sellanen olo että mun omahoitaja ja lääkäri vainoovat mua. Muhun on ottanut pari ennestään tuntematonta ihmistä yhteyttä facessa, ja oon ajatellut että ne ovat hoitohenkilökuntaa feikkiprofiililla. Olin maanantaina omahoitajalla ja hän vakuutti, että he eivät ole profiilien takana. Samaa sanoi lääkäri tänään kun soitteli mulle että miten menee. Omahoitaja sanoi että oon rohkea kun kerroin, sanoin miettineeni pitkään kerronko vai en. Siitäkin tuli hyvä olo että sain sen sanotuksi. Ja pystyn nyt ajattelemaan asiaa toiselta kantilta.

Pakko-oireet on olleet pinnalla edelleen. Illat ovat kaikkein vaikeimpia. Oon pyrkinyt olemaan mahd pitkään ilman rauhoittavaa ja jos sen joudun ottamaan, otan vain puolikkaan yhden sijasta. Nytkin vähän ahdistaa, ei mikään tietty juttu, vaan sellanen yleisahdistus (en tiedä onko oikea termi).

Oon tän päivän vaan löhönnyt sohvalla ja ollut tekemättä yhtään mitään. Joskus tälläisetkin päivät tulee tarpeeseen. Oon viimeaikoina, joku pari kolme viikkoa, ollut tosi väsynyt. Lääkäri määräs vaikka mitä verikokeita otettavaksi, täytyy joku aamu mennä piikitettäväksi. Väsymys on läsnä heti kun herään, ja jos en lähde heti kun oon saanut itseni valmiiksi, nukahdan sohvan nurkkaan. Oon nukkunut huonosti, joka yö on sellasta pyörimistä ja levotonta nukkumista. Nään paljon uniakin ja poikkeuksellisesti muistan niistä paljon. Katsotaan mitä verikokeet sanoo.

Oikein mukavaa loppuviikkoa! :)

Tarkistelua

Hellou! Aloitettiin eilen lämmityskausi tolla sydänuunilla ja tälläkin hetkellä pesässä rätisee ja paukkuu. Pihalla on pakkasta, on ihana tulla tupakilta lämpimään pirttiin. On tuo elävä tuli ihan erilainen lämmittäjä kuin pumppu.

Mulle ei kuulu kummoista. Tai no pakko-oireet on aika pahoina. Mulla kesti tänään päästä 40min pois kotikulmilta, kun lähdin äitiä katsomaan. Oli pakko palata tarkistamaan millon mitäkin, palasin kotiin 5 kertaa. Pakko-ajatukset on sellaisia että ne ahdistaa, ilman niitä mulla ei ahdistusta olisikaan.

Pakko-ajatukset ja tarkistelut on pahoina varmaan sen takia etten nuku kunnolla. Herään joka aamu 3.30-4.00. Käyn yleensä tupakalla ja saan siitä taas nukuttua, mutta uni on tosi katkonaista ja levotonta. Nään paljon unia, yleensä painajaisia, ja oon tosi väsynyt kun herään. Eilenkin piti nousta klo 10.20 mutta ajattelin että huilaan vielä 5min (mikä ei ole mun tapaista, herään aina heti kun kello soi) ja heräsinkin sitten vasta yhdeltä. Nukuin Lumon OCD-ryhmän yli ja ai että se ketutti.

Viime vkl oltiin perjantaina Jennin synttäreillä, oli tosi kivaa vaikka mua ahdisti aika paljon. Lauantaina käytiin Jutan pirskeissä, hauskaa oli sielläkin! Nyt on aloitettu uus viikko ja huomenna onkin jo keskiviikko. Äkkiä nää päivät menee. Mukavaa loppuviikkoa jokaiselle! :)

Flunssaisuutta

Täällä kyhnötän taas peiton alla sohvan nurkassa, kun jotain flunssaa on ilmassa. Oon tänään pärskytellyt ja niistänyt, nyt odottelen että pääsen saunan lämpöön rentoutumaan ja toivottavasti tervehtymään.

Tänään oli OCD-ryhmä. Tällä kertaa mua ei juurikaan ahdistanut sieltä lähtiessä, jäin ryhmän jälkeen seuraavaksi alkaneeseen helmihetkeen ja tekaisin siellä korvikset. OCD on kyllä ollut mulle yksi pelastavista ryhmistä, oon käynyt siellä alusta asti ja edelleen odotan aina seuraavaa kertaa. Parempaa vertaistukea saa hakea.

Lääkäri määräsi mulle Deprakinea iltaan. Kävin tänään hakemassa lääkkeet ja apteekissa farmaseutti huomautti että se vaikuttaa ehkäisypillereiden tehoon. Kaikille kumeille oon allerginen ja siksi syön pillereitä ettei niitä kumeja tarvitsisi käyttää. Jätin psyk polille lääkärille soittopyynnön, toivottavasti ottaisi pian yhteyttä, en mä tollaista lääkettä voi syödä jos on isompi mahdollisuus tulla raskaaksi! Rakastetaan molemmat lapsia mutta vielä ei ole omien aika.

Viimeviikko oli aika ahdistusviikko. Mulla oli jokaiselle päivälle jotain ja yöunet jäi vähän lyhyemmiksi kuin normaalisti. Mukaan mahtui myös huonosti nukuttuja öitä. Yöunien huonous tekee mulle heti seuraavalle päivälle ahdistusta mistä ei meinaa millään päästä ylitse. Toivottavasti tää viikko on parempi, ainakin tänään on ollut ihan hyvä päivä, jos ei tätä flunssaisuutta lasketa mukaan.

Koitetaan nauttia syksystä ja sen hyvistä puolista. Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Hammaslääkärissä

Tässä makaan sohvan nurkassa ja oon hyvillä mielin. Kävin tänään hammaslääkärissä, ja kuten vanhemmat lukijat tietävät, se ei oo mulle ihan helppo juttu. Oon oikein kunnon pelkuri kun puhutaan hampaista, vaikka multa on poistettu yhteensä 9 hammasta ja oon käynyt läpi pitkät oikomishoidot. Nyt vanhemmalla iällä mulla on jostain syystä tullut hirveä hammaslääkäripelko. Tänään mulla paikattiin ja kaikki meni hyvin! Kerran vihlasi mutta laitettiin lisää puudutetta niin enää ei tuntunut miltään. Selvisin! Jes! Kun menin lääkäriin, koko penkki tutisi kun menin siihen maate ja sydän hakkasi, mutta lähdin hyvillä mielin ja rauhoittuneena. Huomenna uudestaan paikkaukseen aika, mulla on paljon alkavia reikiä vaikka hoidan hampaani hyvin. Lieneekö lääkityksellä osaa, en tiedä sanoa.

Mä oon huomannut että mun tulevaan päivään vaikuttaa hirveästi se miten oon nukkunut yöni. Toissayö meni pyöriessä enkä saanut millään unenpäästä kiinni, niinpä eilinen meni aika ahdistuneena. Kävin Lumossa kyllä eilen, ja äidin ja iskän tykönä, mutta ahdistus nosti koko ajan päätään. Viimeyö meni paremmin eikä tänään ole ahdistanut niin paljon. Selvästi yhteydessä nukkuminen ja ahdistus. En muista oonko puhunut painopeitosta minkä ostin, oon kyllä tykännyt ja suosittelen lämpimästi. Aion ostaa vielä sen painavamman version siitä.

Oon tänävuonna myöhässä joululahjojen suhteen. Rahatilannekin on silti niin huono tällä hetkellä, että täksi jouluksi ei kauheasti lahjoja ostella. Normaalisti oon tähän mennessä ostanut jo kaikki lahjat, nyt en oo vielä hankkinut ainuttakaan. Juhanilla on synttäritkin ens kuussa eikä mulla oo hajuakaan mitä hänelle ostaisin. Mitä 34 vuotias mies tarvitsee? Saa antaa vinkkejä!

Nyt toivottelen teille oikein mukavaa kuluvaa viikkoa! :)

Mielenterveyspäivä

Tänään vietetään mielenterveyspäivää. Mielenterveysongelmat ovat tänäpäivänä tosi yleisiä, masennuksesta ja uupumuksesta vakavampiin mielenterveyden häiriöihin. Ajattelin tämän päivän "kunniaksi" kertoa tiivistetysti mun tarinani.

V. 2010 kävin töissä ja seurustelin. 1.5.2010 sain turpaani, tästä mulle jäi aivovamma joka diagnosoitiin v. 2011. Erosin juhannuksena 2010 ja kesä meni töissä ja vapaa-aika juhliessa. Pikkuhiljaa elokuussa alkoi unettomuus, pystyin kuitenkin käymään töissä. Unettomuus paheni, ja lokakuussa sain unilääkkeet. Marraskuun alussa jäin sairaslomalle ja diagnoosiksi tuli masennus. Joulukuussa tapasin nykyisen aviomieheni, mutta maailma romahti lopullisesti kuullessani että hän asuu Turussa. 13.12.2010 yritin itsemurhaa. 15.12.2010 menin juttelemaan aikuisten vastaanottoryhmään ja sieltä mut lähetettiin Harjavallan sairaalaan ensimmäistä kertaa. Onneksi. Ensimmäinen osastojakso kesti muistaakseni kolmisen kuukautta. Se oli mun pelastukseni.

Tähän päivään mennessä olen ollut sairaalassa 8 kertaa osastojaksolla. Sairaalassa oloa karsastetaan tosi paljon, mutta mä oon sieltä saanut avun jokainen kerta. Viimeksi olen ollut osastolla tän vuoden alussa.

Sairastumiseni jälkeen jyvät ovat erottuneet akanoista. Tosiystävät ovat jääneet ja jaksaneet kysellä kuulumisia ja käyneet sairaalassa katsomassa miten menee. Oon siitä onnekas että mulla on monta hyvää ja oikeaa ystävää, en mä varmaan ilman olisikaan tässä. Mutta suurin kiitos kuuluu Juhanille. Hän on ollut mun sairastumisen alusta asti mukana, alettiin seurustelemaan mun ekan sairaalajakson aikana, 10.1.2011. On ollut vitun vaikeita aikoja ja sitten on ollut niitä helpompia aikoja. Mutta tässä ollaan edelleen.

Tänään mä oon naimisissa, mulla on ihana koti, ihanat eläimet ja (jossei sairauksia lueta mukaan) ihana elämä. Asun ihanassa paikassa omassa rauhassa. Mulla on miehen lisäksi vanhemmat ja veli, kaikki ne ystävät ja hyvä hoitokontakti. Kaikki on siis kaikenkaikkiaan hyvin :) Tänään on ollut hieman helpompi ollakin. Ehkä kaikki sairauksiin liittyvät asiat vielä tästä selkenee.

Ehkä se mitä haluaisin vielä sanoa, on se että kysykää lähimmäisiltänne "mitä kuuluu?" Monet sairastavat hiljaisuudessa ja yksin. Monet mielenterveysongelmat ovat edelleen melkein tabuja. Olkaa lähellä ja läsnä. Se riittää!

Joulu tulee!

Pitkään on mennyt viimeisestä. Vointi on melko heikko. Paljon pakko-oireita jotka aiheuttavat ahdistusta. Nyt mulla on kauhea vilu ja pitää pientä lämpöä, tiedä sitten onko iskemässä joku syysflunssa. Kurkkukin on kipeä.

Alkaa olla se aika vuodesta että mä alan fiilistellä joulujuttuja. Mä oon niiiin jouluihminen, rakastan joulussa kaikkea, sen eri tuoksuja ja fiilistä.. Leivoin juuri ensimmäisen kuivakaakun, maustekaakun joka perinteisesti kuuluu meillä jouluun ja joulunalusaikaan. Marraskuun alussa annan itselleni luvan alkaa laittaa valoja ja koristeita, kuun puolessavälissä laitan jouluverhot ja -liinat. Ihanaa. Itse juhlin joulussa makuja, tuoksuja, yhdessä olemista, rauhoittumista ja menneiden ihmisten ja eläinten muistamista. Silloin saa antaa läheisille jotain pientä ja nähdä sen hyvän mielen jonka saa aiheuttaa. Me ollaan perinteisesti aatto kahdestaan ja nautitaan notkuvasta ruokapöydästä, käydään haudoilla ja saunassa ja ollaan vain. Parasta. Joulupäivänä mennään mun äidin ja isän tykö ja tapanina Juhanin porukoille. Siitä se meidän joulu on tehty.

Niin ne pakko-oireet. Oireilevat pääasiassa ajatuksina, toimintoina on käsien pesu ja tarkistelu. Tarvitsen aika paljon apua arjessa, vaikka sitä on vaikeaa myöntää. Huomenna on OCD-ryhmä Lumossa, sieltä saa aina vertaistukea. Ja torstaina mulla on omahoitajan aika, vihdoin. Lääkärikin soitteli tällä viikolla, sain nyt uutena lääkkeenä Propralin tasaamaan sydämen sykettä ja auttamaan ahdistukseen. Vielä en osaa sanoa auttaako.

Meillä oli Lumossa viime tiistaina ilta läheisten kanssa- tapahtuma. Mun mukana tulivat Juhani ja äiti ja iskä. Oli tosi mukavaa, oli hyviä puheenvuoroja ja mun läheiset näkivät sen missä käyn ja millaista porukkaa siellä on. Kaikki tykkäsivät.

Eli jos huonoa niin jotain hyvääkin. Toivon teille jokaiselle mukavaa alkavaa viikkoa!

Veriarvoja

Oon nukkunut taas huonosti, pari hyvää yötä on mahtunut joukkoon, mutta pääasiassa unettomuutta. Sain huomiseksi lääkäriajan, katsotaan mitä hän sanoo. Mulla on myös veriarvoissa vähän häikkää. Leukosyytit on 9,7 kun yläraja on 8,2. Hemoglopiinin arvoa en muista, mutta sekin oli yli ylärajan. Vähän jännittää, kun Leponex on sellanen että se saattaa alkaa vaikuttaa leukosyytteihin, kun ei vaan tarttis purkaa sitä lääkitystä. Tiedä millaisia oireita mulla olis jos mulla ei sitä menis.. En halua ees kuvitella. Sehän on tosi kyseenalainen lääke ja siitä ollaan kahta mieltä, puolesta tai vastaan. Senhän tähden joutuu käymään kerran kuussa verikokeilla, just noiden leukosyyttien takia. No, huomenna tiedetään enemmän ja toivottavasti saan paremman unilääkkeenkin.

Olin kampaajalla viikolla, nyt oon löytänyt SEN kampaajan. Tykkään ihmisestä ja kädenjäljestä. Oli ihana pieni hemmotteluhetki arjen keskellä ja tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt arkeen tuleekin pieni poikkeus kun miehellä alkoi kolmen viikon loma! Ihanaa! Mitään isompia suunnitelmia ei oo, ollaan vaan ja nautitaan yhteisestä ajasta.

Mennään tänään vielä loman kunniaksi hakemaan roskaruokaa, herkutellaan ja katellaan leffaa. Musta vähän tuntuu että mulle on iskemässä joku syysflunssa, mitä on kuulemma paljon liikkeellä. Paikat vähän särkee ja on pientä lämpöä. Toivottavasti ei.

Mutta mukavaa alkavaa viikkoa, nautitaan niistä parista hellepäivästä joita on luvattu!

Materia-onnea

Mainitsin aiemmin että löysin täydelliset kengät. Kengistä tuli vielä täydellisemmät kun sain ne sukan kanssa jalkaan. Harvoin ostan kivijalkakaupasta mitään, mutta nää kengät kun näin ni rakastuin. Mulla on ollut saman tyyliset aiemmin ja oon yrittänyt löytää uusia netistä, mutta nyt osuin oikeeseen kauppaan. Eli H&M, 35€.

Kyllä se materia joskus tekee onnelliseksi vaikken materialisti olekaan :)

Insomnia

Mulla on nyt, mitä sanoisin, pari viikkoa (?) ollut unettomuutta. Nukahdan kyllä mutta herään keskellä yötä enkä saa unta ennen aamua. Aamulla kyllä nukun tosi sikeästi, mutta tää epätasainen uni aiheuttaa mulle oireita. Pakko-oireet pahenee minkä myötä ahdistus pahenee, onneksi harhat ei tällä hetkellä oo pahentuneet. Oon yrittänyt soittaa mun omahoitajalle nyt kolme päivää, mutta hän ei ole töissä. Alkaa takki olemaan aika tyhjä, tarviin jotain millä nukkuisin. Joka kerta kun mulle on tullut unettomuutta, oon joutunut sairaalaan, enkä halua sitä tällä kertaa. Asiat ei onneksi ole niin huonosti. Kai.

Pakko-oireet. Eilen ajelin joku 5km ja mun oli pakko kääntyä takaisin kotiin tarkistamaan onko ovet kiinni, onko pakastin ja jääkaappi kiinni, onko suoristusrauta pois seinästä, olenko tiputtanut jotain mitä koirat voivat syödä ja kuolla.Käsien pesu. Päivämäärien tarkastelu ruuista. Kun otan lääkkeitä, tarkistelu että en vahingossa niele sitä foliota jossa pilleri on. Näitä on pitkä lista. Ja ahdistus aiheutuu näistä.

Mun on vaikea käydä kaupassa, vaikka Juhanikin olisi mukana. Sisälläni huudan siitä ahdistuksesta ja pahasta olosta mistä kärsin niissä tilanteissa, mutta osaan peittää tunteeni aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Tarvitsen arjessakin aika paljon apua, sitä on vaikea myöntää, mutta nyt se on sanottu. Kun nyt vaan saisin sen omahoitajan kiinni.

Yksi stressin aiheuttaja oli tuo yksi granulooma, josta kävin tänään lääkärissä. Siitä piti ottaa koepala, mutta se on tullut paremman näköiseksi ja lääkäri sanoi ettei nyt tarvitse tehdä toimenpiteitä. Valohoito on yksi mahdollisuus jos nää pahenee mutta toistaiseksi seuraillaan. Huh. Sain mielenrauhan sen suhteen.

Oikein mukavaa ja kesäistä loppuviikkoa!

Vähän kaikkea

Mulla on ollut viimepäivinä tosi kovaa ahdistusta, johtuen yleensä pakko-oireista. Kun mua ahdistaa, mun on tosi vaikeaa niellä mitään, joten syömisetkin on olleet vähän vaikeita. Ja samoin iltalääkkeiden ottaminen, en tiedä miksi siitä on tullut niin ylivoimaisen vaikeaa. Kyökkärefleksi tulee melkeen heti. Toisinaan taas lääkkeet menee ihan ohhoijaa-meiningillä. Ihme touhua. Mulla on pakko-oireet selvästi pahentuneet ja mieteinkin pitäiskö mun soittaa omahoitajalle ens viikolla ja pyytää vaik lääkäriaikaa. Ei tää voi jatkua tälläisenä, tuun entistä hullummaksi.

Olin kaupungissa eilen Jennin kanssa. Käytiin askartelukaupassa ja vaatekaupoilla ja Havanassa kaffeella. Oli tosi kiva päästä kaupunkiin, en pitkään aikaan oo ollut, mutta kyllä mä olin katki kun pääsin kotiin. Tuntui että kun oli niin paljon joutunut skarppaamaan ja tsemppaamaan itteensä, niin se vei kaikki mehut. Kyllä mä eilenkin sitä mietein että kuin kiva olis voida käydä juur kaupoilla ja tehdä kaikkea useammin, mutta kun voimavarat ovat rajalliset. Haluaisin käydä koirienkin kanssa kaikilla kursseilla, mutta kun ei pysty niin ei pysty.

Ollaan käyty lenkeillä joka päivä lähimaastossa tai jossain muualla. Haikusta huomaa että se on vanha, vaikka vasta 8v, mutta ei se jaksa enää lenkkejä niin kuin ennen. Ollaan nyt tehty mun selän ja Haikun mukaan lenkkejä, sellasta 1,5km, mutta viimeisille metreille Haiku joutuu oikeen skarppaamaan että jaksaa tulla kotipihaan asti. Selvästi siis maksimimatka toi puolitoista kilsaa. Ollaan pikkuhiljaa lisätty lenkkien pituutta, mutta täytyy melkeen tehdä niin että mä meen Haikun kanssa ja Juhani Hillan. Juska saa mennä vähän pidempää reissua jos haluaa, mä meen sit Haikun mukaan.

Mä löysin törkeen hienot kengät H&Mstä eilen, mennään tänään vielä koittamaan niitä sukan kanssa kunhan ollaan syöty. 35€ maksoivat, sen verran voisin pulittaakin sellaisista popoista. Laitan seuraavaan postaukseen kuvan niistä jos päädyn ostamaan ne.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua, nautiskellaan syksystä!

Tuulettumassa

Viikonloppu on ollut ihana! Perjantaina käytiin parilla kaupungissa Jannen kanssa, myös Tero liittyi hetkeks seuraan. Oltiin Yrjönkatu 10:ssä, kiva pikku paikka. Mä menin kokiksella, niinkun aina, mut täytyy todeta et oli helkutin pahaa kokista! Tultiin sieltä kebabbilan kautta kotiin. Oli kyllä niin kiva päästä vähän tuulettumaan, vaikka oltiin vain pari tuntia, mutta itsensä kuntoon pistäminen ja korkkareiden jalkaan heittäminen oli niin ihanaa! Sitä oon kaivannut, viimeksi ollaan oltu joulukuussa kaupungissa.

Eilen Pasi ja Niina ja myöhemmin uusi tuttu Janica (kirjoitinkohan oikein) tulivat meille ja vieteltiin siinä iltaa ja saunottiin. Oli kans ihan törkeen kivaa!

Ollaan tässä mietitty miten saisi arjesta kivempaa. Tuntuu että on juuttunut samoihin kaavoihin ja arki on aina samanlaista. Täytyisi löytää jotain uutta mikä piristäisi ja tekisi arjesta mukavempaa. Ja lenkkeilyiden ym perusjuttujen lisäksi sen pitäisi olla ilmaista tai ainakin halpaa. Mietintämyssyt ovat päässä, kaikkea saa myös ehdottaa!

Mulla on ollut muutama päivä vähän helpompia. Mulla on ollut vähän unettomuutta mutta viimeyönä nukuin hyvin ja nukuin vielä parin tunnin päikkäritkin. Ahdistaa vähemmän ja on muutenkin helpompi olla kun saa nukuttua öisin.

Uusi viikko alkaa ja mä alan vääntää pizzaa ehtoopalaksi. Toivon teille kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa!

Oloja

Täytyy taas todeta että mulla on maailman paras omahoitaja. Hän osaa sanoa ne sanat joita haen ja sanoa mulle tyyliin mitä ajattelen. Paljon on ollut, mun lähipiirissäni varsinkin, puhetta siitä, kuinka ns "normaalit" eli terveet ihmiset tarkistavat esim kahvinkeittimen kotoa lähtiessään. Oon yrittänyt sanoa että joo, sä tarkistat kerran ja kaikki on fine, mut mulla se jää päälle ja tarkistan ja tarkistan ja joudun palaamaan matkalta takaisin kotiin tarkistamaan vielä vähintään kerran. Juttelin tästä mun hoitajalle ja hän sanoi ne maagiset sanat; muille se kerran tarkastaminen kuuluu RUTIINEIHIN, mulla ei. Se on se mitä mä oon hakenut mutta en oo löytänyt noita sanoja. Yksi päivä jouduin pysähtymään matkalla neljä kertaa tarkistamaan, ettei koira oo juuttunut auton alle tai remmi juuttunut peräkoukkuun. Mistä nää ajatukset tulee?? Neljännen kerran kun pysähdyin niin yksinkertaisesti päätin, että enää en pysää vaikka kuinka pakottaisi. Ja pakotti, mutta en pysähtynyt.

Mulla on uusi harha. Kuvittelen että tietokone ja radio ym osaavat lukea mun ajatuksia. Monta kertaa on käynyt niin että hiljaa itsekseni oon miettinyt jotain kappaletta ja sitten se on alkanut soimaan. Omahoitaja kysyi multa että kai tiedän ettei se oo mahdollista. Sanoin että joo, toisaalta tiedän mutta toisaalta en. Vaikea selittää mitä mun päässä liikkuu.

Pakko-oireet on kans aika vaikeina olleet. Paljon pakkoajatuksia mistä en meinaa päästä yli enkä ympäri. Eilen ehtoolla ahdisti niin paljon että halusin vaan nukkumaan olot pois.

Tänään oon sotaleski, Juhani lähti ammuskelemaan aamuste ja tulee ehtoolla kotiin ja myöhemmin mennään naapuriin istumaan iltaa. Tiedossa saunaa ja hyvää ruokaa ja seuraa, kelpaa! Vietellään samalla mun synttäreitä jotka olivat keskiviikkona. Taas vuoden vanhempi, 29 kilahti mittariin.

Toivon teille jokaiselle mukavaa kesäviikonloppua!

Kuopio

Oltiin viime keskiviikosta tähän päivään asti Kuopiossa hyvien ystävien kanssa. Meillä oli mökki vuokrattuna oikeinkin kivasta paikasta, ainoa vaan että kahdelle pariskunnalle mökki oli vähän pieni. Mutta mahduttiin hyvin asumaan siellä kuin sillit suolassa sen neljä yötä :D Sauna löytyi ja laituri josta pääsi järveen uimaan. Vesikin oli päivällä lämmintä, iltaa kohti vähän jäähtyi.

Se miksi mentiin just Kuopioon, oli Kuopiorock. Oltiin siellä vaan torstaina vaikka tapahtuma oli kolmipäiväinen. Nähtiin Viikate, Maija Vilkkumaa (yök), Beast in Black, Turmion Kätilöt ja Sabaton. Ihan törrrkeeeen hyvät keikat, varsinkin Sabatonilta. Se oli ennemmin show kuin keikka! Oli muutenkin sairaan siistiä, ilmat suosi ja seura oli hyvää. Torstaina oli tosi kuuma päivä, mentiinkin rokkiin vasta kuuden aikaan kun Viikate alkoi soittaa ja saatiin sieltä tosi hyvät istumapaikat, ei tarvinnut kuin kääntyä niin näki molemmille lavoille. Aurinko porotti, onneksi mulla oli hattu! Olisin varmaan pyörtynyt tai saanut vähintään auringonpistoksen ilman sitä.

Lauantaina käytiin Niinan kanssa Ikeassa. Oon vuoden päivät puhunut että haluaisin Ikeaan ja nyt pääsin! Löysin sieltä pari lasia, kaitaliinan, hyllyn ja kannakkeet ja kynttilöitä. Kynttilät on ehdoton pakko-ostos aina ikeasta.

Pärjäsin koko reissun hienosti eikä tarvinnut rouskutella rauhottaviakaan kuin pari. Kaikenkaikkiaan siis helvetin onnistunut reissu! Oon happy! Nyt jaksaa arkeakin taas ihan erilailla kun on saanut pienen hengähdystauon kaikesta.

Kiitos ystävät reissusta ja äiti ja iskä siitä, että mahdollistitte tämän!

Loma alkaa

Taas on mennyt pitkään kirjoittelun suhteen. Oon ollut aika pakko-oireinen ja ahdistunut, joitakin harhojakin on. Mitään ihmeellistä ei oo tapahtunut, mitä vois liittää pahentuneeseen tilanteeseen. Pakkoajatukset on joka iltaisia, illat siis pahempia kuin päivät. Tarviin aika paljon apua arjessa, just tarkastelun suhteen pääasiassa.

Aletaan olemaan aika kypsiä noihin eläinten temppuihin ja arkikin maistuu puulta. Onneksi ens viikon Juhani on lomalla ja keskiviikkona lähdetään kaveripariskunnan kanssa Kuopioon! Ollaan siellä sunnuntaihin asti, torstaina mennään tsekkaamaan Kuopio rock, eniten odotan Turmion kätilöitä ja Sabatonia. Äiti ja iskä tulee asustamaan ja koiravahdeiksi meille siksi aikaa kun ollaan pois.

Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä ton Hillan kanssa. Lähes joka kerta kun ollaan pois, on täällä pissaa tai kakkaa tai molempia. Sitten tulee päiviä ettei oo mitään. Saa aamuisinkin olla monta tuntia pihalla ennenkuin lähden. Oon yrittänyt opetella pissa-käskyä, mutta huonolla menestyksellä. Onhan Hilla vielä pieni, 8kk, että sen puoleen ymmärrän pisut ja kakat, mutta meillä meni niin hyvin pitkään ja nyt ollaan otettu takapakkia. En tiedä mitä pitäis tehdä.

Mun lomalainen on tulossa kotiin. Tää viikon loma tulee niin tarpeeseen. Toivon teille kaikille ihania kesäpäiviä, nautitaan vielä kun voidaan!

Kaikki hajoaa

Aikaa on mennyt viime postauksesta. Mitä mulle kuuluu? Vaihtelevaa. Välillä on hyvä päivä mutta välillä päivä alkaa aamusta asti huonosti. Huonolla tarkoitan sitä että ahdistaa ja on muutenkin huono olla. Pääasiassa on ollut noita huonoja päiviä mutta on mukaan mahtunut kivojakin päiviä.

Se on kumma että kaikki menee rikki samaa aikaa. Ensin hajosi lämminvesivaraaja, sitten tiskikone ja nyt auto. Tai autoon, joka on -01 VW Golf ja ajettu 540t km, tarttis tehdä noin 2000€ remontti. Ei mitään järkeä, joten meidän tarvii hankkia uusi auto. Löydettiin Tuusulasta samanlainen mutta uudempi, mennään hakemaan se kun saan tilin. Vituttaa vaan kun kaikki menee samaa aikaa.. Ja ai niin, söihän Hillakin mun 80€:n hiustenkuivaajan. Oliskohan tässä tarpeeksi, huoh.

Käytiin tossa 15.pvä Turku airshowssa, sinne meno oli lähinnä Juhanin toive. Olihan siellä kaikkea mutta kyllä mä vähän petyin. Olis voinu olla enemmänkin. Mä poltin itseni siellä ja Juhani sai jonkun lämpöuupumuksen/lämpöhalvauksen tms. Käytiin hyvän ystävän tykönä ennenkuin lähdettiin ajamaan kotiin. Sillon ehtooste vietettiin vielä ehtoo naapurissa grillaten ja saunoen.

Tää kuva on Turusta. Huomioikaa hieno ilmaislippis :D

Juhannus meni hienosti! Torstaina kävi Juhanin työkaveri perheineen, perjantaina Pasi ja Niina tulivat yöksi ja Jennikin vietti tyttärensä kanssa ehtoota meidän tykönä. Grillailtiin ja saunottiin ja vietettiin laatuaikaa. Ainoana vaan mikä meni vähän pieleen, oli ruokailu mun osalta. Mua alkoi ahdistaa ihan hirveesti ja sanoinkin että saan varmaan sydänkohtauksen. Se meni onneksi aika pian ohi ja ilta jatkui ilman uusia paniikkeja. Lauantaina veli ja sen tyttöystävä kävivät syömässä meidän tykönä. Sunnuntai meni rötvätessä. Otettiin kolmen tunnin päikkärit ja ehtoolla haettiin pizzaa. Siinäpä se oikeastaan olikin, oli kivaa!

Tällä viikolla mulla on taas omahoitajan aika. Mulla nostettiin Leponexia 25mg:lla aamuun tossa joku aika sitten ja se aiheuttaa ihan hirveetä väsymystä. Voisin vaan nukkua kaikki päivät. Täytyy muistaa sanoa siitä.

Oikein mukavaa kesäviikkoa teille!

Tämä ei tarvitse sen enempää selittelyä. Oli niin osuva että oli pakko jakaa :))

Mietiskelyä

Oon tänään mietiskellyt paljon elämää. Sitä mitä se on antanut ja mitä se on ottanut. Miten oon päätynyt tähän paikkaan, tähän elämäntilanteeseen. Miksi kaikki on mennyt niinkuin on mennyt. Uskon että kaikella on tarkoitus eikä mikään tapahdu sattumalta. Tällä painolla mun harteilla on tarkoitus, mä en vaan tiedä mikä se on. Vielä. Kai sekin joskus selviää, viimeistään kuolinvuoteella. Kahdeksan vuotta sitten en ajatellut olevani tänäpäivänä eläkkeellä ja että mulla on nää sairaudet mitä on. Silloin kuvittelin mun tulevaa elämää aivan erilaiseksi, mutta.. Tässä ollaan ja näillä mennään. Nää sairaudet on kasvattanut mua henkisesti ihan hirveesti ja oon nähnyt myös elämän kääntöpuolen. Siitä oon kiitollinen.

Mulla nostettiin Leponexia aamuun, se tekee mut aika väsyneeksi. Mun olis pitänyt aloittaa se jo viikko sitten mut muistin sen vasta eilen. Toivottavasti väsymys häviää kun pitoisuus tasaantuu ja totun tähän nostoon. Toivottavasti se auttaa mun harhoihin.

Lääkäri sanoi mulle et mulla on tosi tyypillisiä ajatuksia ja harhoja liittyen paranoidiseen skitsofreniaan. Huokaisin helpotuksesta, oon ajatellut et nyt tuun oikeesti hulluks, mut oli "kiva" kuulla että kaikki liittyy mun sairauteen/sairauksiin.

Oon mökkeillyt melkeen päivittäin äitin ja iskän mökillä. Siellä sielu lepää ja on ihana rauha. Meidän nuorempi karvakorva vaan karkailee, joten joutuu pitämään liekassa. Ollaan treenattu tosi paljon pihassa pysymistä ja herkuilla onnistuu, kunnes tulee jokin haju ja sit se on menoa. Sillon häviää näkö ja kuulo kun se lähtee viettinsä vuoksi hajun perään. Tehtiin sellainen aitauskin pihaan, se on vähän vajaa 180m2, mutta sieltäkin keksitään karkureitti. Ollaan tilkitty sitä mukaa kun karkaa ja silloin Hilla on liekassa pihassa, nyt kuumilla ilmoilla oon pitänyt sitä puolisen tuntia pihalla ja sit molemmat jäähdyttelemään sisään.

Mä olin muuten taas sotaleski viime viikonlopun. Päivät menee hyvin yksin ollessa, mut illat on vaikeita. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, ei tullut yhtään paniikkikohtausta.

Eli jos jotain huonoa niin hyvääkin :) Nautitaan kesästä!

Hammaslääkäri

Mulla ei oo ollut oikeen voimia kirjoitella. Pakko-oireet on olleet pahoina, samoin selkä. Kävin Terveystalossa fysiatrin puheilla ja tulos oli, että laihduta laihduta laihduta laihduta. Ei voinut määrätä mulle mitään buranaa vahvempaa, koska mulla menee niin paljon muita lääkkeitä. Suositteli että menisin fysioterapiaan omaan terveyskeskukseen. Täytyy soitella sinne jos saisin aikaa. Mutta siis näillä mennään. Sain noottia siitäkin, että varon selkääni koko ajan. No tottakai varon kun se on niin kipeä. Mutta kaikenkaikkiaan turha 111e:n arvoinen käynti. Lähtiessäni kättelin lääkäriä ja tämä sanoi "saa muutakin liikuntaa harrastaa". Me käydään joka päivä kävelyllä, se on aikalailla 1,5km mitä pystyn kävelemään ilman järjettömiä kipuja. Uimaan menisin mutta henkisesti en pysty. Sama kuntosalin kanssa. Huoh, ei jää paljon vaihtoehtoja.

Jaa ne pakko-oireet. Pahinta on katastrofiajattelu, joka aikalailla invalidisoi. Kävin eilen omahoitajalla ja sain maanantaiksi ajan lääkärille, katotaan lääkitystä että onko jotain liikaa tai jotain liian vähän. Omahoitaja tulee mukaan lääkäriin, tosi hienoa, jos unohdan sanoa jotain tärkeää.

Oon stressannu ihan järjettömästi joku kaksi viikkoa tätä päivää. Mulla oli nimittäin hammaslääkäri tänään. Meni paremmin kuin hyvin, yksi reikä paikattiin eikä vihlassut kuin kerran. Aloin poraamaan jo siinä kohtaa kun istuin siihen tuoliin ja aloin täristä ihan järjettömästi. Mutta hyvinhän se meni. Yksi reikä vielä on, sain paikkausajan lokakuulle. Hammaslääkäri on kyllä yksi maailman pahimmista asioista, ja on jännää että mä pelkään sitä. Mä oon pienenä käynyt läpi oikomishoidot ja multa on otettu yhteensä 9 hammasta pois, mukaanlukien viisaudenhampaat. Ei pitäisi pelätä, sen verran oon viettänyt aikaa hammaslääkärin tuolissa.. Silti nyt aikuisiällä alkanut pelottaa.

Seuraavassa kuvassa vasemmalta Haiku, Unto ja Hilla. Aatos vain puuttuu.

Hillakin täyttää 2.pvä jo 7kk. Mihin tää aika menee?

Toivottavasti teille kuuluu hyvää! Palataan taas asiaan! :)

Selkäsärkyä

Mitäs mulle kuuluu. Ihan hyvää kai. Viimepäivät tosin ovat menneet ahdistuksen merkeissä, aamusta asti ahdistanut. Eilen olin varma että saan sydänkohtauksen, alko yhtäkkiä sydän jyskyttää ihan jumalattomasti, mutta se lähti tupakan ja hengittelyn voimalla yhtä nopeasti kuin tulikin.

Mulla on ollut ihan jäätäviä selkäkipuja. Loukkasin selkäni muistaakseni 2008, kaaduin ja siitä se kaikki lähti. Mun selkä kuvattiin ja sieltä löytyi kolme pullistumaa ja yhdessä nikamassa vikaa. Viime syksystä se on ollut t.o.d.e.l.l.a kipeä ja ravasin siitä lääkärissä, kunnes lääkäri nosti hanskat pystyyn ja sanoi ettei voi tehdä mitään. Puhun nyt tk-lääkäristä. Nyt mun selkä kuvattiin uudestaan muistaakseni alkuvuodesta ja sieltä löytyi rappeumaa ja mahdollisesti alkava tyrä. Kävin kirurgin juttusilla ja hän sanoi ettei kannata nyt tehdä mitään. Buranaa vaan naamaan, Panacodia söisin jos se ei tekisi niin kamalaa ummetusta. Eli se on pois laskuista, 600mg Buranalla oon menny, se vie kivusta sen isoimman piikin pois muttei silti poista kipua. Nyt kivut on kuitenkin sellaisia että soitan maanantaina terveystaloon ja varaan ajan. Eilen haravoin 5min ja tuli niin kauhee kipu selkään että se heijasti jalkaan ja vatsaan. Ei tää oo elämää kunnei mihinkään pysty. Oon kokeillut liikkua ja maata, eikä mikään ole hyvä. Toivottavasti saan sieltä apua. Olisin soittanut jo tänään mut Juhani tarvitsi mun autoa, infoon teitä kun tiedän enemmän.

Mulla aloitettiin uudestaan yksi sokerilääke, ja se on tuonut mulle aika huonoa oloa. Kaikki sokerilääkkeet ovat aina aiheuttaneet, eikä tää pahoinvointi oo ollu niin pahaa kuin muista lääkkeistä tullut, mut inhottavaa silti.

Meidän piti mennä keskiviikkona juhlimaan meidän 4-vuotis hääpäivää Amadoon, mutta ennenkun oltiin lähdössä, luin Keskuskartanon tulipalosta netistä. Onneksi ei lähdetty, sillä ravintolakin kuulemma suljettiin. Käytiin sit hakees kiinalaista, ja ajettiin palopaikan ohi. Voi että, siellä oli ihan hirveetä! Koko katto liekeissä ja mustaa savua joka paikassa, meitä molempia alkoi oikein ahdistaa ja mulla rinnus ja korvat tulipunaiset. Onneksi ei tullut kuolonuhreja, oli se aivan järkyttävää nähtävää.

Oikein aurinkoista viikonloppua, meille ainakin on tulossa kaksi hienoa päivää (toiv pitää ennuste paikkaansa) ja ne vietetään koirille aitausta rakennellessa. Nauttikaa! <3

Sotaleskenä

Olin viime to-ti sotaleskenä. Mies oli kertaamassa ja mä pidin taloa pystyssä. Päivät meni oikeinkin hyvin, mutta illan tullen vaikeudet alkoi. Yritin tehdä ruokaa kunnes pakkoajatukset iskivät päälle ja kanat meni koirille ja kissoille. En vaan pystynyt syömään muuta kuin valmista ruokaa, pelkäsin itse tekemässä ruuassa vaikka mitä. Onneksi äiti ja iskä tarjosivat mulle yhtenä päivänä sapuskan ja sain syötyä kotiruokaakin. Äiti ja iskä olivat ihania ja kutsuivat mut saunomaan ja syömään iltapalaa lauantaina ja sunnuntaina syömään. Otin koirat mukaan ja vietettiin siellä paljon aikaa. Kävin myös naapurissa, Jennistä oli iso apu kun ehtoolla tuli paha olo. Noormarkussakin vierailin yhtenä ehtoona. Olihan siinä mielessä kiva olla yksin, sain tehdä sitä mitä halusin silloin kun halusin ja katsoa mitä halusin. Yritin viimeiseen asti nauttia yksinolosta mutta vaikeetahan se oli. En oo viimeiseen 8 vuoteen ollut näin "kauan" yksin.. Mutta mä selvisin!

Kävin viikko sitten perjantaina mun omahoitajalla. Mun parhaimpia päätöksiä tässä elämässä on se, että sanoin psykoosiklinikalla että haluan vaihtaa hoitopaikkaa aikuisten psyk.polille. En voi liikaa kehua mun omahoitajaa, hän tietää mitä mä ajattelen ja tunnen ja sanoi helvetin hienosti, että nää mun oireet on "invalidisoivia". Se on sellanen sana mikä kuvaa koko hommaa hiton hyvin. Niin hyvin.

Tällä hetkellä katselen sivusilmällä lätkän MM-kisoja. Suomea kannattamaan kaikki!

Huomenna on äitienpäivä. Oikein ihanaa päivää jokaiselle äidille, ovat ne lapset sitten ihmisiä tai eläimiä! <3

OCD vaihteeksi

Nyt menee pakko-oireet yli ja lujaa! Tein kaalilaatikkoa ja niinkun ennenkin oon kirjoittanut, pelkään, että uunipellin pohjaan on tarttunut jotain. Tarkistin ja tarkistin ja Juhani tarkisti ettei siellä ole mitään, mut silti mun pää sanoo et siel uunissa on jotain laskuja tms mikä alkaa käryymään. En pääse tästä yli ja alko ahdistaa ihan hirveesti. Kunpa "normaalit" ihmiset voisi tajuta kuinka kuluttavaa, ahdistavaa ja pakkomielteistä OCD voi olla. Päästäisin mielelläni teidät pääni sisään. Tätä tekstiä kun kirjoitan, oon kolme kertaa käynyt tarkistamassa uunin. Mun OCD on pakkoajatuksia ja tarkistamista. Ne "normaalit" ihmiset katsoo kerran et kahvinkeitin on pois päältä, mä tarkistan helposti kymmenen kertaa että se on pois ja otan vielä töpselin pois seinästä. Ja silti se jää vaivaamaan. Asiat jotka tarkistan ennen ku lähden yksin pois kotoa, on hella, kahvinkeitin, jääkaappi, pakastin ja yläkerran pakastin, suoristusrauta ja ulko-ovi. Kotoa lähtemiseen, jos yksin lähden, menee noin 10min ja usein joudun kääntymään vielä takaisin. Ja se on vielä vähän, tiedän ihmisiä joilla menee paaaaljon kauemmin kuin mulla.

Oon niin kyllästynyt tähän sairauteen, tai oikeastaan sairauksiin ylinpäätään. Aina on joku joka vaivaa. Tällä hetkellä mua ahdistaa ihan hirveesti toi uuni, ja se kun mua sattuu tohon suun ja korvan väliin. En osaa paikantaa kipupaikkaa, lääkäristä sanoivat että ottaa buranakuurin ja jos ei parissa päivässä mee ohi niin sit lekuriin. On tuo kipuillut jo pari kolme päivää. Tiedä sitten mikä sielläkin on. Syön kiltisti buranaa.

Onneks mulla on perjantaina omahoitajan tapaaminen, on taas paljon asiaa. Se 45min menee tosi nopeesti, usein teen muistilapun että muistan sanoa kaiken.

En voi muuta sanoa, kuin että olkaa te onnellisia joilla ei ole mt-ongelmia, tää on välillä yhtä helvettiä. Onneksi tulee myös niitä hyviä päiviä, se auttaa jaksamaan. Ja ne ihanat asiat ja ihmiset elämässä, ne pitää pinnalla. Kiitos.

Jannen synttärit

Mulla on ollut ahdistuspäiviä aikalilla joka päivä menneenä viikkona. Aamusta asti ahdistanut eikä ole mennyt kuin pari päivää etten oo joutunut ottamaan lääkettä. Harmittaa, mutta ei voi mitään. Pakkoajatukset on vallanneet mielen mutta yritän pyristellä niistä pois. Vaikeeta on.

Me vietettiin eilen "naapureiden" kanssa Jannen synttäreitä. Oli saunaa, ruokaa, hyvää musiikkia ja seuraa. Oli huippuhauskaa ja ihana tehdä ruokaa raclette-grillillä, siinä saa samalla seurustella kun ruoka paistuu pöydällä.

Ruokaa oli vaikka kuinka! Oli kahta eri salaattia, possua, nautaa, sieniä, parsaa, paljon eri juustoja, perunaa, patonkia.. Mitähän unohdin? Valinnanvaraa oli ja kaikille varmasti jotain. Jenni ja Janne toivat racletten mukanaan, meillä olis ajatus ostaa oma, eivät oo ihan hirrrrveissä hinnoissa. Suosittelen!

Eipä mulle sen kummempaa. Tulevalla viikolla on omahoitajan tapaaminen, vihdoin. Oon sitä odottanut jo pitkään. Ensviikolla mulla on myös tiedossa rentoutumista, sillä pääsen kampaajalle!

Palataan taas asiaan, nyt toivon teille oikein ihanaa alkavaa viikkoaa!

Kevät

Kevät tekee tuloaan ja se on nostattanut mun mielialaa. Ihanaa kun ulkona on lämmin ja melkein kaikki lumet sulaneet. Hilla on ihan ihmeissään, tämä kun on hänen ensimmäinen keväänsä. Harhat on jostain syystä nostaneet päätään vaikka muuten olo on hyvä. Joku joskus sanoi että mun tarvii varautua siihen, että mulla tulee aina olee harhoja, vaikkakin pieniä, mutta niiden kanssa täytyy oppia elämään. Mulla on yhdellä ystävällä sama diagnoosi ja saman tyyppisiä harhoja vaikka on sama lääkitys kuin mulla. Hänelle oltiin todettu samoin. Kyllä mä pystyn näiden kanssa elämään, eikä ne oo niin pahoja että pitäisi Harjavaltaan lähteä, mutta kyllä ne välillä häiritsee.

Olin viime vkl yksin kotona, Juhani oli kutsunnoissa. Meni ihan hyvin, rauhottavan jouduin ottamaan molempina päivinä mutta meni paremmin kuin kuvittelin. Kävin ystävien tykönä ja ehtoolla herkuttelin kebabilla. Oli toisaalta hienoa saada tehdä just sitä mitä itse haluaa, syödä mitä tykkää ja mennä niinkuin parhaaksi näkee. Toisaalta taas ikävä oli kova, mut tää oli hyvää "harjoittelua", sillä Juhanilla on kutsunnat myös ensi kuussa ja sillon on pois 4 yötä. Ei olla paljoo oltu meidän suhteen aikana erossa, joten siitä tulee vähintäänkin jännittävää. Onneksi on ystäviä ja perhe ympärillä niin ei tule tylsää.

Lumossa alkaa taas pitkästä aikaa OCD-ryhmä! Jes! Luulin että se alkaa tänään ja olinkin Lumossa jo ajoissa, kunnes sain tietää et se on vasta ens viikolla.. Prkl. No juttelin siellä ihmisten kanssa jonkun tunnin verran ja sain vietettyä luppoaikaa ja tapasin uusiakin ihmisiä. OCD-ryhmä on ollut mulle aina tosi tärkee ja sinne menee mielellään, sieltä saa vertaistukea ja tapaa ihmisiä, jotka kärsivät samoista asioista. Siellä saa luvan olla heikko niissä asioissa. Yksi mun henkirei'istä.

Nyt alan vääntää lihapataa, Juhanikin on kohta kotona. Nauttikaa kevään ensimmäisistä päivistä! 

Ps. Ensimmäiset leskenlehdet, krookukset ja perhoset bongattu!

Diagnooseja

Katselin tossa kanta.fi:stä mun terveystietoja ja diagnooseja. Tuli vähän yllätyksenä että mun erilaistumaton skitsofrenia onkin muuttunut paranoidiseksi skitsofreniaksi ilmeisesti viime sairaalakertalla. Muut diagnoosit pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tuskaisuus. Kerran mulle on sanottu että sehän on se ja sama mikä diagnoosi on, vain oireilla on väliä. Toisaalta joo ja toisaalta ei, kyllä mulle se merkitsee paljon. Ja kun alkaa miettiä tarkemmin, niin kyllä mun oireisiin sopii paremmin tuo paranoidinen. Pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sopii täydellisesti ja ne mulla onkin ollut jo vuosia.

Hilla on kuin kello. Se herättää mut jokaikinen aamu klo 7.40, poikkeuksena tänään 8.05. Osaa pyytää pihalle niin kuin isot tytöt tekee. Vaikka Hilla herättääkin, antaa se mun myös nukkua vielä ensimmäisen ulkoilun jälkeen. Hilla pysyy hienosti pihalla jos sen jättää yksin, mutta jos molemmat tytöt jättää pihalle samaa aikaa, on melkeen takuuvarmaa et ne lähtee yhdessä lenkille. Siksi päästetäänkin yleensä päivisin ne eri aikaa pihalle niin ei tarvitse lähteä hakemaan niitä naapurista. Illalla on eri juttu, pimeellä pysyy pihassa. Meillä on mennyt tosi hienosti Hillan kanssa eikä ole tuhoja, pisuja tai kakkoja tehnyt enää hetkeen sisälle. Nyt koputan puuta kun sanoin noin! Saatiin eläinlääkäristä noottia että Hilla on liian laiha, ostettiin toisia vauvaraksuja jotka sisältää paljon proteiinia ja rasvaa ja nyt Hilla onkin saanut jo lisää lihaa luidensa päälle. Punninnut en hetkeen ole mut veikkaan et 15kg on mennyt jo rikki. Ikää sillä on nyt 5kk. Hieno tyttö.

Viikonloppu oli ihana! Nähtiin ystäviä ja vietettiin laatuaikaa. Viikonloput menee ihan liian nopeesti!

Meillä on lämppärit ja tonnikalaleivät uunissa, kohta pääsee herkuttelemaan vähän myöhäisiltapalaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti nää on viimiset lumisateet tälle keväälle!

Itkemistä

Tulin tänne taas "itkemään" asioistani, niinkuin rohkeasti anonyymi mulle kommentoi. Anonyyminä on hyvä huudella, odotan että kyseinen henkilö hankkii nimimerkin niin saan paremmin keskusteltua siitä, mikä on "oikeaa" ongelmaa ja mikä ei. Hänen tarkoituksenaan on ilmeisesti aiheuttaa mielipahaa, siinä hän ei noin helpolla onnistu. Odotellessa. Ja ps. mies jaksaa oikein hyvin ;)

Tää viikko on ollut tavallaan rauhallinen vaikka oon ollutkin liikkeellä aika paljon. Maanantaina kävin äidin ja iskän tykönä, tiistaina ystävää katsomassa Harjavallassa, keskiviikkona omahoitajalla, eilen äiti ja iskä kävi meidän tykönä ja tänään kävin kauppareissulla. Omahoitajan käynti oli taas helpottava. Hän osaa niin hyvin lukea mua ja pystyn kertomaan hänelle sellaisia asioita, joita en jaa edes kaikille lähimmillekään kavereillekaan. Hän on myös siinä mielessä ihan loistava ihminen, että osaa kysyä myös ne oikeat kysymykset joilla pääsen eteenpäin omissa aivoituksissani.

Mietiskelen niin paljon kaikkea ja välillä ajatuksetkin menee ns yli ja niistä tulee hirvittäviä. Välillä niistä ei pääse edes pois muutakuin nukkumalla. Pakkotoiminnot ja harhat on pysyneet ihan ok-tasolla mut pakkoajatukset on lisääntyneet ja voimistuneet. Illat mulla on nyt olleet kaikkein vaikeimpia, mut oon silti pystynyt taas olemaan pari päivää ilman rauhoittavia. Oon tyytyväinen.

Viikonloppuna meillä on paljon ohjelmaa! Tänään käydään katsomassa ystäviä naapurissa, huomenna on pentukoulu ja kaverin synttärit, ja sen jälkeen ystävät tulee meille viettämään iltaa. Sunnuntaina  nukutaan pitkään ja käydään mun porukoilla. Tulee kivaa :)

Ps. Tänään on Haikun 8-vuotis synttärit, tänään saavat extraluut <3

Mukavaa viikonloppua!

Ahdistusta

Mua on ahdistanut tänään koko päivän. Päivällä kävin äidin tykönä kaffeella ja siellä alkoi sydän tykyttelemään ja jättämään lyöntejä väliin. Se tietää aina ahdistusta, niinkuin nytkin. Pitkitin taas lääkkeiden ottoa tähän iltaan asti mutta sitten pakko oli antaa periksi. Ahdistaa vaan niin paljon ettei pysty olemaan ilman.

Mulla ei aina ole jotain tiettyä syytä mikä ahdistaa, vaan on sellaisia ns yleisahdistuksia. Tehtiin tänään ruokaa joka meni vituiksi ja lähdettiin subiin syömään. Ahdisti tosi paljon, mutta sielläkin pärjäsin ilman lääkettä. Kotiin kun tultiin ja katsoin salkkarit, alkoi ahdistaa yhtäkkiä niin paljon että meinasi tulla paniikki ja mun oli pakko nöyrtyä lääkkeiden edessä.

Mä oon nukkunut tosi huonosti jonkun aikaa. Sekin vaikuttaa pakko-oireisiin jotka taas johtaa ahdistuksiin. On monia asioita jotka stressaa, tänäänkin esim tuli 434e lasku Harjavallassa olosta. En tiedä mistä revin siihen rahat. Paljon on asioita joita mietin öisin ja yöllä tuntuu että ne asiat vaan kasvaa ja kasvaa ja vyöryy yli rajojensa. Mulla on just ennen nukahtamista pahoja pakkoajatuksia, jotka kuitenkin unohdan seuraavana aamuna. Jännä.

Kevät tekee tuloaan ja mulla on yleisfiilis kuitenkin parempi kuin pimeällä ja kylmällä talvella. Odotan että tie sulaa ja päästään kunnon lenkeille. Odotan että puut saavat silmut. Odotan että luonto alkaa heräämään. Odotan pihahommia ja nurmikon leikkuuta. Paljon on tulossa ja se on musta aivan ihanaa.

Nauttikaa talven viimeisistä rippeistä, näin mäkin teen. Palataan!

Pakko-oireet

https://yle.fi/uutiset/3-10696283?utm_source=facebook-share&utm_medium=social

Oli pakko jakaa tää linkki teille, pakko-oireet ei oo mitään hauskoja tai helppoja juttuja. Yleensä ne mielletään lieviksi kun niistä kärsivä ei halua jakaa julkisesti kaikkia oireita tai koko totuutta.

Käry kävi

Viikko ja viikonloppu on mennyt ihan hyvin. Eilen Pasi ja Niina viettivät meidän kanssa iltaa pitkälle yöhön. Oli kivaa. Alettiin lämmittää uunia jotta saatiin pizzat paistumaan, ja yhtäkkiä huomasin että uunista tulee kauhea käry. Uunia oltiin käytetty aiemmin päivällä eikä ollut mitään probleemaa. Nyt kuitenkin kärysi ja mä sain melkeen paniikkikohtauksen.

Avaan vähän tätä asiaa. Kerran uunipellin pohjaan oli juuttunut patalappu ja se meni pellin kanssa uuniin ja luonnollisesti tuli kauhea käry. Sain paniikkikohtauksen ja pakkoajatukset salamana päälle ja niinku varmaan muistatte että mun pakkoajatuksiin liittyy aina jonkun/jonkin kuolema. Pelkäsin et kaikki kuollaan johinkin savukaasuohin. No ei tässäkään tilanteessa muuta kun taas kauheet pakkoajatukset päälle ja äkkiä hermosavuille. Nappia naamaan ja onneksi Juhani ja Pasi saivat siivottua uunin niin ettei se kärynnyt enää ja saatiin murkinaakin, mut oli se mun päässä ihan hirvee kauhunäytelmä.

Mitäs muuta. Pakkoajatukset on olleet läsnä jokaisena päivänä tällä viikolla ja oon joutunut ottamaan Diapamia ja Ketipinoria. Hillan kanssa käytiin tehosterokotuksella, kuukaudessa painoa tullut 3,5kg mutta silti tyttö on liian laiha. Kasvattaja on syöttänyt jotain runsasenergistä ruokaa, samoin me, mutta se ei näköjään Hillalle riitä vaikka syö 3 kertaa päivässä. Ostettiin nyt penturuokaa jos sillä saataisiin lisää massaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Ollaan kuulolla!

Vaikka ja mitä

On ollut ihanaa aikaa sairaalastapääsyn jälkeen. Kaikki kunnia Juhanille, mutta kyllä kaikki ovat sanoneet että nyt kotona näkyy taas naisen käden jälki :D

Oon harrastanut mun lempparia, taikinaterapiaa, nyt todella paljon. Oon tehnyt kaakun, masaliisaa, pullaa pariin otteeseen, muffinsseja.. Suolaselta puolelta löytyy kans jotain pientä. Meillä Juhani kokkaa enemmän ruokia kuin mä, mulla on muutama bravuuri jotka vain ja ainoastaan minä teen, Juhani harrastaa enemmän näitä kokeiluja. Mä pysyn vanhoissa hyväksi todetuissa resepteissä.

Olin tänään pitkästä aikaa omahoitajan tykönä. Mun omahoitaja on paras, sille on niin hyvä jutella ja tuntuu et se on mun elämässä mukana. Sairaalasta pääsyn jälkeen mä oon jollain tavalla kilpaillut itseni kanssa, jos niin voi sanoa. Venytän rauhottavien ottoa ja mulla on mennyt jopa neljä päivää etten oo ottanut yhtäkään. Omahoitaja, ja myös Juhani, vaan sanoi et mulle on määrätty lääkkeet ja sillon mulla on lupa ottaa niitä, et ei oo mitään syytä venyttää, tää ei oo mikään kilpailu enkä saa mitalia siitä että oon päiviä ilman. Oon lopettanut itse myös pari lääkettä, omahoitaja ei ollut siitä kovin iloinen. Mulla meni Triptyl kuolaamiseen, lopetin sen kunnei sen kans saa ottaa buranaa ja buranaa tarvitsen päivittäin tohon mun selkään. Leponexia mulla menee päivällä 25mg, mut en oo ottanu sitä kunnen yksinkertasesti muista sitä ikinä.

Mulla on harhoja edelleen mut ne on taka-alalla, mut pakko-oireet on pinnalla, niihin ei sairaalassa oikeen paneuduttukaan. Pakko-oireista pakkoajatukset ja käsienpesu on pahimmat. Jossittelen myös hirveästi. Jos teen näin ni mitä jos siitä seuraa sitä ja tätä.. Pelkään kamalasti asioita; talo syttyy palamaan, Hilla lakkaa hengittämästä, muurahaiset valloittaa talon, Hilla syö pihalta jotain, tiputan kaupassa jotain..Näitä eri ajatuksia on vaikka kuinka paljon ja näihin jokaiseen liittyy se et me, tai joku muu, kuollaan. Kuulostaa pieneltä ja harmittomalta, mut ne jotka yhtään tuntee pakko-oirehdintaa tietää, et nää ajatukset on tosi ahdistavia ja pelottavia. Eikä niistä pääse eroon.

Hillasta on tullut tosi hieno tyttö. Käsien pureminen on lakannut melkein kokonaan ja uskoo, paremmin kuin Haiku, mitä sanotaan. Ollaan treenattu paljon ja edistyttykin hienosti.

Odotan viikonloppua. Pasi ja Niina tulee meille lauantaina, tehdään jotain hyvää ruokaa ja saunotaan ja rentoudutaan. Toivon teillekin mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua :)

Kotona!

6 viikkoa, melkein 7, vietin Harjavallan sairaalassa ja maanantaina sain kotiutuspaperit käteen ja pääsin kokonaan kotiin! Heihei Hvalta, ei tule ikävä.

Lääkitys tuntuu nyt olevan kunnossa ja olo on hyvä. On ollut niin ihanaa tehdä kotona etenkin ruokaa ja kotihommia, niitä normaalin arjen askareita tulee ikävä kun on vähän pidemään poissa. Muutenkin elämä rullailee kivasti.

Olin eilen piiitkästä aikaa Lumossa ja oli niin ihana nähdä ystäviä siellä. Olo oli todella tervetullut, mulla on ollut ikävä sinne ja niitä ihmisiä. Pasi ja Niinakin kävivät poikkeemassa illalla. Mulla on niin paljon ihmisiä ympärillä, en voi olla jankuttamatta sitä. Yksi ***** sai kävellä ulos mun elämästä omien valintojensa vuoksi, näin jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä.

Mulle on nyt kovin valiteltu sitä että mun elämä on kauheen helppoa ja valitan koko ajan mun asioista, ja pitäis pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Voin kertoa että helppoa ei ole, mutta on helpompaa jos keskittyy niihin hyviin puoliin elämässä ja on kiitollinen siitä mitä sulla on. Elämä koostuu niin paljon omista valinnoista, ei täysin, mutta suurimmaksi osaksi. Mun blogia ei kukaan pakota ketään lukemaan, sekin on oma valinta.

Mulle kommentoidaan paljon anonyymisti ja paljon jää julkaisematta. Kiitos kuitenkin jokaiselle kommentoijalle, myös näreissään olevalle. On helpompi jatkojalostaa juttuja joita jaan teidän kanssanne kun saan palautetta.

Mukavaa loppuviikkoa! <3

Lauantai

Heräiltiin aikaisin, tehtiin aamuhommat ja lähdettiin kohti Kontaktikoiria, pentukoulua. Siellä vierähti tunti, Hilla osaa olla todella hienosti mutta kun tulee pienikin tauko uuden opettelusta, alkaa järjetön riehuminen. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Paikallaan olo meiltä ei vielä luonnistu mutta nyt treenataan sitä kovaa. Muistan että Mandan kanssa oli aikoinaan sama homma, siitäkin on melkein 10v jo. Hilla on nyt 17 viikkoa vanha ja painaa sen 11kg.

Heitettiin Hilla kotiin ja lähdettiin ajelulle, Juhanilla oli mulle ylläri! Ahlaisissa sain tietää että mennään alpakkatreffeille! Iik! Alpakat on jotain niin söpöä.

Oltiin ulkorakennuksessa, tarjolla oli ruokaa ja kaffetta ja kastamista. Tää alpakoiden omistaja otti elukat sisälle ja saatiin syöttää niille porkkanaa kädestä. Että ne oli ihania!

Ehtoolla mennään Pasin ja Niinan tykö grillaamaan vuoden ensimmäiset makkarat.

Mukavaa lauantaita itsekullekin!

Lomilla

Palasin maanantaina sairaalaan ja tiistaina pääsin melkein viikon lomalle! Palaan taas maanantaina sairaalaan ja sit katsotaan kotiuttamista mikäli loma on mennyt hyvin. Jipii! Oon tyytyväinen mun tämänhetkisee lääkitykseen ja kaikki näyttää muutenkin vähän paremmalta. Toissa vkl tapahtumat vielä kirkkaina mielessä mutta parempaan päin mennään, hitaasti mutta varmasti.

Sitä ei ajattele kuinka kotihommiakin on ilo tehdä kun oot ollut pois kotoa 5 viikkoa. Puunaaminen ja pölyjenkin pyyhintä on niin kivaa! Tänään tiedossa vielä lattioiden luuttuaminen, sitä saa tehdä aika usein kun on tollanen 16 viikkoinen koiranpentu. Hilla on kasvanut tosi paljon, painaa nyt melkein 11kg ja on kohta Haikun kokoinen. Siitä tulee vielä iso tyttö. Kovapäinen likka mutta rakastaa uuden oppimista ja kouluttamistamä. Käytiin pentukoulu hänen kanssaan ja nyt tiedossa pentujatko. Kun nyt tie sulaisi nii  pääsisi kunnon lenkeille.

Mulla on kaakkupohjakin jääkaapissa odottamassa täytettä ja kuorrutusta. Taikinaterapiaa, se on mun juttu. Eilenkin ahdisti aikalailla ennenku aloin leipomaan, mutta olo kaikkos saman tien ku aloin tekemään hommia.

Myrkyllinen ihminen

Viimeinen viikko on ollut todella sekava ja surullinen. Menetin ystävän, jota luulin pitkään todella hyväksi ystäväksi, mutta hän osoitti asioiden olevan toisin. Valehtelua yli puoli vuotta ja silmät kirkkaina väitti vielä viime viikolla mun olevan hänelle todella tärkeä ja  toivoo mulle hyvää ja on mulle tukena. HAH! Mä en ainakaan toivo hänelle mitään hyvää, tässä asiassa tiedän olevani todella kylmä, mutta vihaan tässä elämässä kolmea ihmistä, ja yksi niistä on tämä "hyvä YSTÄVÄ". Yksi ovi aukeaa, toinen sulkeutuu, parempi olla näin, ilman myrkyllistä ihmistä.

Viime lauantaina tapahtui kauheita, mutta en avaa asiaa enempää. Jokatapauksessa mun harhat, ahdistus ja pakko-oireet pahenivat viime vkl jälkeen ja viikko on ollut aika vaikea. Pääsin kuitenkin lomalle pe-ma ja täällä mä sohvan pohjalla kirjoittelen teille. Käytiin tänään kummipojan synttäreillä, oli mukavaa. Iso poika jo, Elias täytti 8v.

Oon aloittanut sairaalassa kuvataideterapian yksityiskäynnit aina tunnin kerrallaan joka to ja pe. Ohjaaja on samalla terapeutti ja tekee tosi hyvää jutella jollekin ulkopuoliselle. Hän on vielä kaiken lisäksi todella mukava, osaa kuunnella ja kysyä ne oikeat kysymykset. Onneksi menin sinne tutustumiskäynnille vaikka aluksi ajattelin etten jaksa.

Mukavaa viikonloppua! Palataan!

Yllätys!

Kävin vähän keskustassa hakemassa Juhanille jotain pientä ystävänpäiväksi. Pääsin takaisin sairaalalle, kerkesin pistää musiikkia kuulokkeista kun hoitaja tuli kukkapuskan kanssa ja sanoi että mulle tuli kukkalähetys! Elämäni ensimmäinen lähetys ja väkisin poru pääsi. Kyllä mun mies tietää mikä muhun iskee, ja lujaa! Ihana rakas <3

Ystäville

Mua stressas tos etenkin eilen ihan hirveesti aamusta asti kun tiesin että siirryn tänne 24lle kahden jälkeen. Alkujärkytyksen jälkeen tää on loppuviimeks ihan ookoo osasto. Täällä on tosi rauhallista ja mun kämppiskin viihtyy tuolla päiväsalissa, saan olla rauhassa huoneessa. 

Sairaalaa täytyy kehua kyllä noista ruuistakin, tänään on kolmas viikko täällä täynnä ja kerran oon jättänyt syömättä. Ja nälkä täällä ei kyllä pääse tulemaan, tuntuu että koko ajan pitäisi syödä jotain.

Oon nukkunut monta yötä huonosti, mutta viimeyönä menin petiin jo puoli yhdeksältä ja nukahdin heti, heräsin kuudelta ja kävin tupakalla, nukuin uudestaan ja heräsin kun herätettiin. Ihana olo aamuste kun on nukkunut kunnolla.

Pääsin käymään lääkärillä hetki sitten. Pyysin pe-ma lomaa ja SAIN SEN! Ihanaa! Juteltiin siinä hetki ja sanoi ettei löydä mitään syytä miksen pääsisi lomalle, on mennyt vähän paremmin hetki kerrallaan. Ja aina tänne takasin kesken lomankin pääsee jos siltä tuntuu.

Tänään on ystävänpäivä ja oon ajatellut kaikkia mun ihania ystäviä. Teitä on monia ja oon teistä jokaisesta kiitollinen. Te ystävät pidätte mut pinnalla, kiitos että ootte mun vierellä etenkin hankalina hetkinä. Nöyrä kiitos <3

Ihana vkl !

Tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Tässä on niin isoja stressitekijöitä et mul on oikeesti jaksaminen vaakalaudalla. Vittu kun voisi kertoa tässä blogissa kaiken.

Olin viikonloppuna lomalla 2 yötä ja kotona oli aivan ihanaa. Tehtiin hyvää ruokaa, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vain yhdessä. Naurettiin mahat vääränä typerille meemeille, en ole hetkeen ollut niin onnellinen. Meillä on kaikki niin hyvin ja rakastan sitä miestä, oon rakastanut yli 8 vuotta ja tulen rakastamaan.

Palasin tänne sairaalaan sunnuntai-illalla ja siitä lähtien yöunet on olleet tosi huonoja. Kahtena viimeyönä oon nukkunut muutaman tunnin, viimeyönäkin valvoin useamman tunnin ja kävin napsimassa ketipinoreita, joilla ei oo muhun mitään vaikutusta. Täytyy ruinata jotain muuta. Jaksoin kuitenkin mennä työterapiaan ja aloin tekemään macrame-tekniikallla seinävaatetta. Rentouttavaa puuhaa, kaksi tuntia siellä pystyin olemaan ja oon oikein tyytyväinen itseeni.

Mulle on tänään tehty lähete osasto 24lle ja siirryn sinne "lähiaikoina". Ketään ei tiedä onko se tänään, huomenna vai ensiviikolla. Tää epätietoisuus on kaikista pahinta.

Mä oon tosi allerginen maissille. Tänään oli kalan joukossa ilmeisesti maissitärkkelystä ja söin sitä oikein hyvällä ruokahalulla. Ruokailun jälkeen ihmettelin kun alkoi kaikki paikat kutiamaan ja hoitaja tuli sanomaan et mun piti syödä erikseen mulle tullutta sapuskaa eikä sitä yhteistä. Paikat alko kuumottaa ja kutista ja henki oli vähän ahtaalla, sain vitusti kaikkia pillereitä (niitä oli yht lähes 10) ja sit alkoi helpottaa. Ilmeisesti siinä ruuassa oli käytetty maizenaa, eikä kukaan sitä mulle sanonut enkä tiennyt omasta ruuasta kun se ei ollut esillä.

Mä nyt vaan toivon että jos/kun vaihdan osastoa niin pääsisin silti lomille. Jos en pääse, nostan sellaisen metakan että oon varmaan pakkohoidossa sen jälkeen.

Mukavaa viikonjatkoa, kirjoittelen taas kun jotain tapahtuu!

Sekalaista meininkiä

Oon nyt nähnyt lääkäriä aika paljon. Lääkkeitä on lopetettu ja yksi aloitettu. Tänään mulla on ollut ihan hyvä päivä, oon saanut hyvän ystävän jonka kanssa aika menee todella nopeasti. Meillä on niin paljon yhteistä ja samoja kiinnostuksenaiheita. Kiva kun on juttukavereita, meillä on täällä hyvä porukka.

Viimepäivät on olleet pääsääntöisesti 

ahdituksellisia ja harhaisia, mutta edellispäiväinen lääkkeen nosto on tainnut vähän jo auttaa. Sitä nostettiin jotta saataisiin harhojen kautta ahdistuksia kuriin. Saas nähä, oon positiivisilla mielin.

Lääkäri olisi halunnut aloittaa mulle mielialalääkkeen, mutta kieltäydyin. Hänen mukaansa mun mielialat on huonoja, mutta mä oon eri mieltä. Mun mielialat on hyviä sillon kun ei oo ahdistukset ja harhat päällä, ne mua masentaa mutta en ole masentunut, sitä yritin selittää sille lääkärille. En tiedä tajusiko, kai, sillä sitä mielialalääkettä ei aloitettu. Lääkäri totesi että joudun luultavasti vaihtamaan osastoa kuntouttavalle tonne yläkertaan, sanoi että hoitojaksosta tulee todennäköisesti pitkä. Oon ihan rikki sen takia.

Oon käynyt tuolla työterapiassa jaksamisen mukaan. Oon pääasiassa tehnyt koruja, kahdet patalaputkin tuli tekaistua. Oon nyt pari kertaa tehnyt macrame-tekniikalla korua. Tänään sain sen valmiiksi. 

Helppo ja hieno tekniikka tehdä kun hokaa jujun. Maksoin tästä materiaaleista vähän yli neljä euroa. Ajattelin seuraavaksi aloittaa macrame-seinävaatetta, mulla on aikaa vähän isompaan työhön jos kerta osastojakso venyy.

Oon toiveikas että pääsisin viikonloppuna kotiin yöksi, edes yhdeksi. Oon nyt kohta kaksi viikkoa ollut pois kotoa ja ikävä on ihan helvetillinen.

Toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan.