Vuosi 2016

Mietiskelin tuossa, että mitä kaikkea vuosi 2016 on pitänyt sisällään. Tämä vuosi on mennyt todella nopeasti ja tuntuu ettei oikein mitään ole tapahtunut. Ihan hyvä vuosi, muttei mikään ihmeellinen. Tässä joitain, jotka muistuivat mieleen.

Tammikuussa
Meillä tuli 5v yhdessäoloa täyteen

Helmikuussa
Aloitin Tinkissä

Pääsiäisenä
Leivoimme munkkeja, se on jäänyt jostain syystä ikuisesti mieleen!

Toukokuussa
Vietimme ensimmäistä hääpäivää

Elokuussa
Täytin 26v.
Sukulaisia Helsingistä tuli käymään, grillasimme meidän tykönä ja vietimme iltaa.
Onnistuin menemään pitkän mietinnän jälkeen kuntosalille.

Syyskuussa
Teimme ikimuistoisen matkan Kilpisjärvelle ja Norjaan

Marraskuussa
Pieni Aatos-kissanpentu kotiutui meille

Siinäpä ne suurimmat ja mieleenpainuvimmat. Nyt toivottelen jokaiselle rakkaalle lukijalle oikein ihanaa ja parempaa Uutta Vuotta 2017! Palaillaan seuraavan vuoden puolella! ♡♡♡

Ei otsikkoa

En oo nähnyt mun omahoitajaani pariin viikkoon. Oon kahdesti ollut häneen yhteydessä puhelimitse lääkkeiden loppumisesta ja ajan peruutuksesta, eikä kummallakaan kerralla hän ole kysynyt mitä mulle kuuluu. Sanonut vaan että joojooselväokeimoikka. Mulla olis oikeesti ollut asiaakin, mulla on uusia harhoja yms.. Musta tuntuu ettei musta välitetä. Välitetään vaan siitä että otanko abilifyn injektiona. Koen että mua on painostettu ottamaan se hiton piikki ja epäillään syönkö kaikki lääkkeet, kun oon tähän asti ollut sitä injektiota vastaan. Kaveri on ottanut sen piikkinä ja ollut siitä hyvillään. Kai mäkin sitten suostun. Omahoitaja sanoi, että voisin päästä eroon leponexista jos tulee hyvä vaste, mutta haluaisin kyllä jutella lääkärin kanssa ennen ku otan sen. Olishan se siinä mielessä, ettei tarvis syödä pillereitä vaan se piikki pistettäis vaan kerran kk:ssa. Ääh.

Huomenna on jännä päivä, ei meille mutta noille eläimille. Manda pelkää paljon raketteja, Haiku vähän arastelee, Unto ei ollu ainakaan viime uv:nä millänsäkään ja Aatokselle tämä on ensimmäinen uv. Toivottavasti selvitään hyvin eikä nuo kissat välittäis lainkaan. Tarkoituksena on ehtoolla syödä nakkeja, lihapullia, salaattia ja peruna- ja punajuurisalaatteja. Puoliltaöin lähetään katsomaan kaupungin ilotulitusta mikäli eläimet voi hyvin ja uskalletaan jättää ne keskenään kotiin.

Joulu!

Ihanaa joulua!  Täällä joulu on valitettavasti ollut musta, hyvin tuulinen ja sateinen. Vaan se ei ole vienyt joulumieltä. Sanoinkin miehelle, että paras joululahja mulle olisi se, että pystyisin syömään. Ja mä pystyin, se on tosi iso saavutus multa. Aamu aloitettiin perinteisesti syömällä riisipuuroa mansikkakiisselillä.

Sen jälkeen hengailtiin, katseltiin lastenohjelmia ja käytiin kaupassa tekemässä viimekäden ostokset. Kaksi tälläistä kaveria löytyi keinutuolista kun tultiin kotiin.

Kun aloitettiin valmistelemaan ruokaa, mua ahdisti ihan hirveesti. Olin jo päiviä aiemmin stressannut ruokailua, sillä meillä jouluun kuuluu syöminen. Vähän joka välissä syödään, ja mun onnekseni mulle oikein maistui ruoka ja pystyin syömään, ihanaa. Tältä meidän joulupöytä näytti. Pöydässä oli lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, lihapataa, kylmäsavulohta, savusiikaa, rosollia, herneitä, sienisalaattia, kinkkua tietysti, maksapateeta ja saaristolaisleipää. 

Joka vuosi ollaan käyty hautuumaalla viemässä edesmenneille rakkaille kynttilät ja muistelemassa heitä. Tänä vuonna ilma oli yksinkertaisesti niin karmea, ettei lähdetty, vaan sytytettiin kynttilät omaan pihaan. 

Keitettiin oikein pannukahvit, odoteltiin että sauna lämpeää ja mentiin niin ikään perinteitä kunnioittaen joulusaunaan. Sen jälkeen jaettiin lahjat, J:lle olin ostanut niitä viisi, hän minulle seitsemän. Oli kyllä niin onnistuneita lahjoja ettei ikinä ennen ole ollut. Pari kyyneltäkin pääsi kun availin paketteja. Äidiltä ja isältä sain hajuveden ja ihanat valkoiset tossut. J:ltä sain niin paljon lahjoja etten kehtaa niitä kaikki tähän laittaa, mutta sain mm kellon, sormuksen ja hänen itsensä tekemän emännänveitsen. Mieheni on näet seppä. 

Nyt illalla hengaamme ja rentoudumme, syömme juustoja ja nautimme elämästä ja toisistamme. Huomenna menemme äidin ja iskän tykö syömään koko kööri (kissat ja koirat tulee mukaan), Tapanina J:n äidin tykö. Viettäkää ihana ja tunnelmallinen joulu, nauttikaa, sillä niin mekin teemme :)

Itsetutkiskelua

Oon jälleen peiton alla tässä sohvan nurkassa ja oon miettinyt aika paljon ja yrittänyt päästä itseni sisään. Lopputulos johon oon päässyt, on se että oon kontrollifriikki. Mun täytyy pystyä kontrolloimaan kaikkia asioita joita tapahtuu, myös niitä joita ei voi kontrolloida. Oon miettinyt että onkohan siinä mitään syy-yhteyttä mun emetofobiaan.. Vaikea sanoa. Siinä kaikki tän päivän itsetutkiskelu, vaikuttaa vähältä mut mulle se on paljon. Paljon siksi, että pystyn edes hetkeksi ajattelemaan muuta kuin omaa pahaa oloani. Ja pystyä ajattelemaan selvästi, edes hetken.

Mun vointi ei oo viime kerrasta muuttunut lähes lainkaan. Kun ahdistus tänään iski, sydän jätti lyöntejä väliin varmaan 15min ajan koko ajan, ajattelinkin että saanko nyt jonkun sydärin. En saanut, kun Temesta alkoi auttaa niin sydänkin normalisoitui.

Ollaan tässä monta päivää pyöritty ympäriinsä lahjoja viemässä. Ajatella, kuusi päivää jouluun. Ihanaa! On ollut aika raskaita päiviä kun on tarvinnut kyläillä ja pitää naamaria naamalla ja esittää että kaikki on hyvin. Vähän oon päässyt ihmisille kertomaankin omista oloista ja sairaudesta, mutta pääasiassa oon yrittänyt unohtaa ja tosiaan teeskennellyt. Tuntuu etteivät eräät edes halua kuulla mitä mulle oikeesti kuuluu, ja menevät tosi vaikeeksi kun kerron. Niinpä oon päättänyt pitää omat asiani sisälläni ja kertoa niistä vain tietyille henkilöille.

Odotan joulua innolla ja kauhulla. Innolla, koska se on vuoden parasta aikaa, kauhulla kun täytyy syödä. Jokainen, jolla on jonkin muotoinen syömishäiriö, ymmärtää. Ei siinä aatossa mitään kun syödään kahdestaan kotona, mutta joulupäivä ja tapaninpäivä kun mennään syömään perheidemme tykö.. Tarpeeksi rauhottavaa naamariin niin kai saan syötyä yhden herneen.

Tänään oltiin pikkuveljen tykönä glögillä. Oli juustoja ja joulutorttuja, kaikkea ihanaa. Oli kiva nähdä pikkuveljen tyttöystävääkin pitkästä aikaa. Huomenna meen ystävien tykö päivällä, huomenna mennään myös viemään lahjoja, siinä onkin tän vuoden viimeiset viemiset. Tiistaina on vertaistapaaminen pakko-oireista kärsiville. Odotan sitä todella paljon, toivottavasti pystyn menemään sinne. Siitä voisi olla paljon apua, ainakin näin toivon. Keskiviikkona on Tinki ja torstaina omahoitajan tapaaminen. Perjantai pyhitetään lihapadan ja muiden ruokien tekemiseen ja kinkun paistamiseen. Sitten onkin juhla jo ovella.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Alamäkeä

Tässä on mennyt vähän niin ja näin jo jonkun aikaa, voisi melkein sanoa että menee huonosti. Pakko-oireet ja harhat olleet koko ajan pinnassa, ja joka päivä ahdistaa niin maan p*rkeleesti ja syöminen on päivän pahin paikka. Pakko-oireina käsien pesu (kädet ihan halkeilevat kun niin kuivat) ja pakko-ajatukset, harhoina äänet, päästä kuuluva sirisevä ns sähköinen ääni ja viikatemies kurkkii silmäkulmassa. Kaupassa on tuskaa käydä ja oon varma että kaikkia elintarvikkeita on käyty "rei'ittämässä" jotta saisin ruokamyrkytyksen. Yleinen bakteerien pelko. Emetofobia. Huoh. Tällä hetkellä paniikki kolkuttelee ovella, kun pelkään että saadaan häkämyrkytys ja kuollaan kaikki. Sydän jättää lyöntejä väliin. Miten paljon yksi ihminen jaksaa? Toissapäivänä tuli 6v täyteen siitä, kun vedin 70 pilleriä viinan kanssa naamariin. 6v sitten mut laitettiin Harjavallan sairaalaan ensimmäiselle hoitojaksolle. Joulukuun alku on joka vuosi raskas, vaikka noistakin tapahtumista on jo se 6v...

Ainoa syy miksi jaksan aamulla herätä, on J, läheiset ja meidän rakkaat lemmikit. Ne auttavat mua selviytymään ja nousemaan sängystä uuteen päivään.

Ja joulu. Ainoa juhla vuodessa millä on mulle merkitystä. Mulle sillä ei ole uskonnollista merkitystä, vaan se on nauttimista läheisistä ja hyvästä ruuasta. Hiljentymistä ja nauttimista vuoden viimeisistä ajoista. Menneiden ihmisten muistelemista. Kynttilöitä ja hämyssä istumista. Jouluna myös kyyneleet on herkässä.

Seuraavassa postauksessa toivottavasti tunnelma hieman korkeammalla. Koittakaahan jaksella vähän paremmin kuin minä :)

Viimeaikaista vointia

Tässä istuskelen sohvalla, lämpimän peiton alla ja takkatulen kohina rauhoittaa mieltä. Vietän krapulapäivää, otin eilen huimat kolme siideriä ja nyt on jäätävä krapula. Hiki valuu otsalla, sydän tykyttää ja on huono olo. Onneksi mies lähti kauppaan, mun ei tarvii tänään liikkua mihinkään. Ihanaa.

En oo onnistunut tälläkään viikolla menemään salille. Oon päässyt ovesta sisään ja sitten iskenyt järjetön ahdistus. Tuo ketipinor + temesta auttaa hyvin ahdistukseen, mutten uskalla ottaa johonkin lähtiessä ku pelkästään temestan, ketipinor aiheuttaa huimausta ja väsymystä. Oon niiiin pettynyt itseeni.

Mulla on mennyt tässä viimeaikoina aika nihkeästi. Syömisestä tulee koko ajan vaan suurempi ongelma enkä tiedä kenen puoleen mun tarvii kääntyä ja mistä saisin avun. Tuntuu myös ettei omahoitaja noteeraa sitä kuinka iso osa päivästä mulla menee siihen, että mua ahdistaa syöminen tai se että oon jo syönyt jotain. Joskus hän sanoi että kyllähän mun tarvii jotain syödä ku oon hengissä. No totta helvetissä, syön just sen verran että pysyn hengissä, ja tiedostan itsekin kuinka vääristynyt suhde mulla on ruokaan. Se ällöttää ja ahdistaa. Tuntuu ettei kukaan ota mua vakavissaan siks ku oon läski. Eihän läskeillä voi syömishäiriötä olla. Perkele.

Harhoja on joka päivä mutta oon onnistunut aika hyvin olemaan huomioimatta niitä. Äänet, tai ne ääniaallot jotka mun korvat vastaanottaa ja aivot muuttaa puheeksi, juttelee joka päivä kaikkea ikävää, miten voisin vahingoittaa itseäni, muita ja meidän eläimiä. Ne muiden vahingoittamis-ajatukset on kamalia, sillä en ikinä tekisi mitään pahaa kenellekään, enkä ymmärrä mistä ne ajatukset tulee. Mm että mun pitäisi repiä J:n kieli ulos, murtaa koiran tassut, tukehduttaa ihmisiä suolalla.. Viikatemies vierailee tasaisin väliajoin meillä ja yläkerrasta kuuluu se ääni, kuinka siellä laahataan ruumista edestakaisin.

Jotain positiivista silti tässäkin, on joulukuu ja joulu lähenee joka päivä! Oon niin onnessani kun saa laittaa jouluvaloja ja koristeita ja punaista joka paikkaan. Kaikki joululahjat on mun osalta hoidossa, tänävuonna oli helppo ostaa lahjat kaikille. Seuraavaksi voisinkin pistää pari pakettia kääreisiin ja fiilistellä joululauluja.

Mukavaa viikonloppua!♡

Ihanaa elämää

Takana ihanaa aikaa. Viime vkl oltiin uuden ystävän H:n juhlissa, juhlittiin synttäreitä ja tupareita. Istuttiin nuotion loimussa tähtitaivaan alla, siinä hetkessä oli jotain maagista. Sunnuntaina juhlittiin aviomieheni J:n synttäreitä ja meidän tykönä olivat mun ja J:n vanhemmat.

Alkuviikosta kävin salilla ja H tuli tyttärensä kanssa käymään ekaa kertaa meillä. Oli ihanaa tutustua uuteen ihmiseen, ja vieläpä niin mahtavaan persoonaan kuin H on. Tiistaina olin kulttuuripaja Lumon käsityöryhmässä ja keskiviikkona Tinkissä. Eilen lauantaina oltiin ystävämme ja hänen lapsensa yhteissynttäreillä. Tänään kävimme mun porukoiden tykönä. Huh, tekemistä on ollut, mutta on ollut niin ihanaa kun ollaan nähty paljon ihmisiä ja vietetty heidän kanssaan laatu-aikaa! Olen kiitollinen.

Salilla oon käynyt tällä viikolla vaan kerran mutta aion skarpata tulevalla viikolla. Se on niin pieni aika elämästä mitä siellä käytän, muttakun kynnys mennä sinne on suuri, varsinkin kun käyn nykyään siellä yksin.

Tänään laitoin loputkin joulukoristeista! Enää kuusi puuttuu, mutten taida laittaa sitä ollenkaan tänävuonna (ja se muutenkin kuuluu laittaa vasta aattona). Kun taloudessa on kaksi kissaa, voi olla haastavaa pitää kuusesta huolta. Koirat ei paljon välitä mutta kissoille se saattaisi olla oiva kiipeilypuu.

Nyt nukkumaan ja lataamaan pattereita tulevaa viikkoa varten. Kuullaan taas! ♡

Karvavauva kotiutui

Meille kotiutui eilen pieni karvapallero, Aatos. Aatos on maatiaiskissa, ikää juuri 12 viikkoa. Erittäin sosiaalinen, peloton ja seurankipeä pieni poika.

Mandan kanssa Aatoksella ei ole ongelmaa, sillä Manda osaa olla hyvin rauhallinen. Nenäpusutkin vaihtoivat tänään, kun Aatos on ollut meillä vajaa 24 tuntia. Haiku haukkuu ja on erittäin levoton ja niinpä Aatos sähisee ja sylkee Haikun ollessa lähellä. Samoin oli silloin kun Unto kotoutui vuosi sitten. Untoa ja Aatosta ei olla esitelty vielä toisilleen, saas nähdä miten käy, o-ou :D 

Aloitin Sarastuksessa tänään ryhmän, jossa tehdään kaikkea maan ja taivaan väliltä mikä liittyy käsillä tekemiseen. Tänään teimme soodataikinasta joulukoristeita. Ryhmässä oli pari tuttuakin, oli oikein kivaa vaikka voitte varmaan kuvitella millainen ahdistus mulla oli sinne mentäessä... No mutta selvisin siitä ja ens viikolla uudestaan. Mahdollisesti aloitan perjantaina myös yhdessä ryhmässä, katsotaan nyt. 

Mun tarvii huomenna soitella hammaslääkäriin (voi ei..), luulen et mulla on ikenessä tulehdus. Kova paineen tunne ja kuumotus, ei sinänsä särje mutta tuntuu kuitenkin ikävältä. En pelkää hammaslääkäriä mutten sinne mielelläni mene, multa on elämän aikana poistettu 8 pysyvää hammasta ja oon käynyt läpi monen vuoden oikomishoidot, niiden jälkeen en oikeen tykkää enää mennä hampulääkäriin..

Mukavaa loppuviikkoa! 

Arki palaa taas kuvioihin

Oon tässä innostunut tekemään jonkin verran askarteluja ja käsitöitä. Mm parit sukat, ja viimeisenä valmistui virkattu kori. Pariin kertaan pääsi ärräpää, mutta kyllähän se korikin lopulta onnistui. Laittaisin kuvia askarteluista, mutta muutama lahjan saaja lukee tätä blogia, niin en viitsi pilata yllätystä, sillä osa värkkäilyistä menee joululahjaksi :)

Tänään on ollut ahdistuspäivä, aamusta lähtien. Ahdistus alkaa niin että sydän jättää lyönnin väliin ja pamahtaa sitten kurkkuun. Kun niin käy, ei tarvitse arvuutella mitäköhän se tarkoittaa, ahdistus alkaa hetken päästä. Oon silti onnistunut käymään kaupassa ja syömäänkin jonkun verran. Mies onneksi ymmärtää, hän on se suurin tuki ja on ihanaa olla oma itseni omine tunteineen, on ne millaisia tahansa. Missäköhän olisin ilman häntä?

Tinki on ollut nyt kolmisen viikkoa kiinni kaupungin lomautusten takia, mutta huomenna starttaa taas arki ja pääsee Tinkiin takaisin. On ollut vähän orpo olo kun ei ole keskiviikkona aikaista herätystä ja lähtöä kavereiden ja käsitöiden seuraan. Se on paikka johon tunnen kuuluvani ja jossa tunnen olevani tärkeä.

Mulla on omahoitajan tapaaminen torstaina, sillon käsittääkseni soitellaan yhteen paikkaan ja kysellään olisiko parissa ryhmätoiminnassa tilaa. Avaan sitä asiaa sitten lisää kun jotain varmistuu, toivottavasti pian!

Nyt saunaan, oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle :)

Onnistumisia ja epäonnea

Tässä on ollut vähän kaikenlaista, jonka vuoksi kirjoittelu on jäänyt. En sen enempää avaa asioita, mutta paskaa tuntuu satavan niskaan koko ajan. Kun yhdestä selvitään, jotain muuta tulee vastaan, mm raha-ongelmat. Ne alkaa olemaan niin isoja etten tiedä itkeä vaiko nauraa. Mikään ei jotenkaan tunnu miltään ja haluaisin vaan nukkua päivien yli. En silti tunne olevani masentunut vaikka masentaakin. No kai tää on vaan joku vaihe..

Mua on hirveesti auttanut ketipinor+temesta-yhdistelmä, josta muistaakseni kirjoitinkin viime postauksessa. Se auttaa oikeasti ahdistukseen, ainoastaan mutkana matkassa vaan se pieni juttu, kun en sitä voi ottaa jos oon lähdössä johonkin, sillä se ketipinor alkaa väsyttää. Mutta ihanaa kun ei enää tarvitse ahdistua siitä että jos alkaakin ahdistaa, sillä nyt on kunnon tropit sitä varten.

Käytiin eilen kaupungissa, ajatella et mä pystyin kiertämään kauppoja läpi.. Hurraa! Joskus tälläset asiat onnistuu, yleensä silloin kun niitä ei ole suunniteltu sen enempää. Kaupungissa oon käyny viimeksi varmaan likipitäen vuosi sitten. Oli hienoa onnistua siinä, sillä nyt on kummilapsille hankittu joululahjat eikä enää tarvitse sitä miettiä ja stressata. Ajattelin tän kuun eläkkeestä hakea lahjakortit jotta ensi kuuhun jää vähän enemmän rahaa. Miehen lahja varmaan tarvitsee hakea kivijalkakaupasta, ellen löydä netistä mitään.

Yleensä oon rakastanut joululahjashoppailuja, mutta nyt tuo rahatilanne on niin huono että joutuu laskemaan senttejä ruokakaupassakin. Onneksi ihana anoppi oli käynyt tänään kaupassa ja ostanut meille kassillisen ruokaa. Sellaista arvostan todella paljon ja se auttaa meitä tässä tilanteessa todella paljon.

Eipä tässä muuta ihmeellistä. Huomenna alkaa viikonloppu ja lauantaina on kummitytön synttärit. Virallisesti en ole hänen kumminsa mutta rakastan sitä tyttöä kuin omaa kummimuksua, joten eikös se riitä :) Palaillaan taas!

Ei otsikkoa

Taas viikko on vierähtänyt enkä tällä viikolla oo saanut oikeen mitään aikaiseksi. Äidin avustuksella ja ammattitaidolla pestiin alkuviikosta mun ikkunat, kiva kun aurinko paistaa taas sisään (ja kaikki pölyt näkyy auringonvalossa). Tänään mulla on ollut krapulapäivä ja aina krapulassa mulla on kova siivousvimma, niinpä tänään isännän ollessa treeneissä mä otin ja imuroin koko kämpän yläkerta mukaanluettuna ja pyyhein pölyt. Kiva olla puhtaassa kodissa taas.

Kävin torstaina omahoitajalla ja perjantaina lääkäri soitteli. Oon ollut edelleen tosi levoton ja oireet menneet näin: levottomuus -> ahdistus -> paniikki -> poissaolokohtaus. Yksi tällänen "poissaolokohtraus" eli kohtaus, josta en muista mitään ja jolloin oon tosi itsetuhoinen, tuli tällä viikolla. Omahoitaja ei oikeen sanonut juuta tai jaata mut luojan kiitos lääkäri soitteli mulle perjantaina. Vihdoin musta tuntui siltä, että joku hoitohenkilökunnasta oikeesti ymmärtää mua! Kerroin ahdistuksesta ja siitä että Temestaa menee jopa 5 pilleriä päivässä, ymmärrän itsekin että se on liikaa, ja lääkäri määräsi mulle lääkkeet, joita hieman kyseenalaistin ensin. Temestaa ja Ketipinoria yhdessä. Okei.. No perjantai-iltana otin tälläsen coctailin ja voi sitä oloa, ihanaa kun ei ahdista!  Mulla on monta kuukautta mennyt niin että Temestankin kanssa mulle on jäänyt pieni ahdistus kytemään, mutta ei enää!!! Lääkäri soittelee mulle maanantaina uudestaan ja aion kiittää häntä tästä lääkemääräyksestä. Oon myös nukkunut todella huonosti, sain siihen vanhaa ja luotettavaa Tenoxia. Vaikka oon todella lääkevastainen, käsitän silti, mitä mun täytyy ottaa ja miksi. Ilman tätä mun nykyistä lääkitystä en pystyisi olemaan nahoissani enkä todennäköisesti pystyisi yhtään mihinkään.

Perjantai oli odotettu päivä, sillä silloin Korn julkaisi  "The Serenity of Suffering"- albumin, jota oon luukuttanut jo muutaman viikon. Levyn pitäisi tulla lähipäivinä postissa, en malttaisi odottaa. Olisin lisännyt videon tähän, mutten löydä muista kuin covereita (?)

Huomenna taas perinteisesti äidin ja iskän tykö koko köörin kanssa, mukaan tulee myös kissa, joka kiipesi tänään suulin katolle ja tippui sieltä n. 3m:n korkeudesta.. Ei tainnut pahasti käydä - tällä kertaa - mutta jos tollanen typerä katoille kiipeily ei lopu, joskus vielä sattuu.

Mukavaa lauantai-ehtoota jokaiselle, mä lähden saunaan, sen jälkeen lämpimiä voileipiä ja irtokarkkeja kera jonkun hyvän leffan! :)

Jouluhörhö

Lokakuu lähenee puoltaväliä, joka tarkoittaa sitä, että joulu on koko ajan lähempänä! Mua suurempaa jouluihmistä ei ole, joulun odotus alkaa juhannuksen jälkeen, jolloin oon pyrkinyt etsimään tai tekemään jo joitain joululahjoja. Tänä vuonna meni vähän "myöhäiseksi" ensimmäisten joululahjojen osto, sillä ostin ne vasta Lapin matkallamme.

Joulun odotus

..On aivan ihanaa. Saa fiilistellä kynttilän valossa ja rapistella lahjapapereita, haistella uunituoreiden pipareiden ja kuivakakkujen tuoksua. Kauppoihin alkaa tulla pikkuhiljaa joulutuotteita ja joululaulut alkavat soimaan. Lahjojen osto on niin ihanaa, kierrellä kaupoissa ja miettiä, mikä lahja on hyvä kenelle.. Haluaisin ostella kaikille lahjoja, mutta tällä kuntoutustuella niitä ei hirveästi ostella, joten päätin tänävuonna tehdä suurimman osan itse. Pikku muksuille tietysti ostetaan jotkut kivat, ehdottomasti kovat, paketit, aikuiset saavat jotain itse tehtyä.
Glögi, joulutortut, kuivakakut ja piparit kuuluvat jouluun ja sen odotukseen. Meinasin eilen ostaa ensimmäiset joulutorttuvärkit mutta toistaiseksi ne jäivät vielä kauppaan. Maltan vielä hetken odottaa.

Pari päivää jouluun

Silloin tehdään viimeiset siivoukset, paketoinnit ja käydään kaupassa hakemassa kaikki tarpeellinen pyhiksi. Tv:stä tulee Joulupukki ja noitarumpu, se on ohjelmista se joka minun on nähtävä joka vuosi, muuten joulunaluspäivät eivät tunnu oikeilta. Joululaulut soivat ja kinkku paistetaan, sovitaan mihin menemme minäkin päivänä syömään. Odotan jännittyneenä kuin pikku lapsi, kun joulukalenterista avataan viimeisiä luukkuja. Aatonaattona kuusi tuodaan sisään.


Jouluaatto

Viime yönä tuskin nukuin lainkaan, kun vuoden ainoa juhla, jota odotan, on juuri tässä. Tontut kurkkivat ikkunoista, maa on saanut toivottavasti edes pienen lumihunnun. Aamupalaksi syödään riisipuuroa, lahjat on kerätty ruokailuhuoneen hyllylle ja odotan malttamattomana.. Syömme näillä näkymin kotona aattona, ja joulupäivänä varmaan menemme vanhempieni tykö syömään. Syömisen jälkeen on ohjelmassa kahdella hautuumaalla käynti, muistamassa menneitä rakkaita. Hautuumaan jälkeen joulusauna on lämmin, siellä otetaan kunnon löylyt ja jännitetään lahjojen avausta. Lahjat jaamme kahden kesken illalla, samalla kun joululaulut soivat. Iltapalaksi joululimppua ja kylmäsavulohta.

En millään malttaisi odottaa :)

Ihmeellistä vointia

Mun vointini on ollut kummallinen viime päivinä. Oon ollut oikea Duracell-pupu ja mennyt ympäriinsä kuin päätön kana. Tänäänkin oon tehnyt vaikka mitä; käynyt salilla tehotreenillä, tyhjentänyt uunin tuhkat, lämmittänyt, imuroinut, pyyhkinyt pölyt, leiponut J:n työpaikalle, tiskannut... Mulla on virtaa vaikka muille jakaa, mutta se johtaa ahdistukseen ja lopulta paniikkikohtaukseen. Temesta ei auta. Soittelin omahoitajalle mutta hän vaikutti kiireiseltä ja tuntui ettei kuunnellut minua kunnolla. Sanoi vaan että juttelee lääkärille huomenna. Huoh.

Muuten mitään ihmeellistä tai kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Lauantaina saatiin 6 motin klapikuorma ja niitä kannettiin selkä vääränä, äiti ja iskä auttoivat maanantaina että saatiin loputkin klapeista suuliin. Selkävammaisena tollanenkin homma on tosi raskas. Eilen kävin ystävien ja kummitytön tykönä käymässä, keräilin heidän pihastaan käpyjä ja tammenterhoja, keksin niistä jotain kivaa!

Seuraava postaus voisikin olla niin ihanasta asiasta kuin joulu! :)

Reissusta palauduttu

Hei! Maanantaina ajeltiin kotiin Kuusamosta, 11 tuntia istuttiin autossa ja vain yksi tauko pidettiin. Kaikki matkat menivät reissulla hyvin, ei tullut vaaratilanteita tai muitakaan mutkia matkaan. Koko reissulla vastaan tuli vain kaksi poliisiakin. Huomasi että ollaan reissussa sesongin ulkopuolella kun juuri missään ei liikkunut ihmisiä. Käytiin Rukalla ravintolassa syömässä ja sielläkin oli varattuna vain kolme pöytää.

Tänään tapasin omahoitajani. Tuntuu että hän ei käsitä ollenkaan mitä käyn läpi. Koko reissukin meni hyvin lorazepamien voimalla, tietty hyviäkin päiviä oli, mutta kyllä se syömisen vaikeus ja yleinen ahdistus siellä oli läsnä suurimman osan aikaa. Siellä mulla oli päällä sellanen "maski" etten näyttänyt kaikkea ahdistustani sen takia, ettei se pilaisi mieheni päivää ja hetkeä. Kotiin kun päästiin, tuntui että kaikki paska odottaa täällä ja se hyppäsi takaisin mun sisään kun astuin koti-ovesta.

Tämä aamu alkoi niin, että sängyn reunalla istuessani sydän jätti kaksi lyöntiä väliin ja pomppasi kurkkuun. Ajattelin että jaaha, tässäpä tämä päivä, ja oikeassa olin. Koko päivän ahdistanut ja tähän mennessä oon ottanut jo kolme rauhoittavaa. Ei tunnu auttavan. Olin kampaajalla tänään, ja sielläkin laskin aikaa koska pääsen pois.. Tuntuu kuin ei olisi olemassa vaikka onkin.. kaikki on häilyvää.. oon oman mieleni vanki. Miksei päässä ole on/off nappulaa?

2.10. Kuusamo

Tänään ollaan reippailtu niin paljon, että pohkeet ja selkä huutaa hoosiannaa. Käytiin tänään Kiutaköngäksellä katsomassa koskea ja samalla tuli 1,5h käveltyä maastossa.

Kuva ei anna oikeutta, todellisuudessa koski oli todella iso ja pauhu mieletön! Koskea reunustivat punertavat kalliot. Satuttiin ajamaan toisenkin, Käyläkosken, yli ja menimme lähemmäs tarkastelemaan. Vesi oli kristallin kirkasta ja kylmää! Kyllä täällä pohjoisessa luonto vain on niin erilainen. Haikeaa lähteä huomenna kotiin :(

1.10. Kilpisjärvi - Kuusamo

Heippatihei! Tänään ollaan istuttu taas tunteja autossa jotta päästiin seuraavaan majapaikkaan. Kilpisjärvi oli haikea jättää taakse, paikka on porautunut meidän kummankin sydämeen, ja varataankin heti ens vuodeksi sama mökki. Kaikista hienointa oli Norjan reissu, mutta yhtään vähempänä ei tullut revontulet, jotka kajastivat pilvien takaa. Satumaista.

Tänään on nähty paljonpaljon poroja, jostain syystä täällä alempana on niitä enemmän kuin ylhäällä Kilpisjärvellä.

Tänään saavuttiin tosiaan Kuusamoon, ja meillä on täällä ihana mummonmökki vuokralla seuraavat kaksi yötä. Puusauna on lämpeemässä, kynttilät palaa tuoden ihanaa lämpöä, ja me nautitaan. Nautitaan elämästä ja toisistamme. Jopa minä pystyn ahdistukseltani nauttimaan, se on ihme se.

Huomenna on tarkoitus reippailla koko päivän ja käydä ravintolassa syömässä viimeisen lompäivän kunniaksi.

29.9. Kilpisjärvi - Oteren, Norja

Heippa! Tänään käytiin Norjan puolella ja myöhemmin samoilemassa ympäri Kilpisjärveä. Samoilu tyssäsi siihen kun J:n kengästä lähti pohja.. :D

Käytiin lounaalla paikallisessa ravintola Kilpiksessä. Pippuripihvi oli törkeen hyvää ja niin iso annos, etten jaksanut syödä sitä kokonaan.

Norjassa käytiin Skibotnessa ja Oterenissa. Kummassakaan paikassa ei ollut juuri mitään mutta maisemat kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Kuvat eivät tee oikeutta maisemille mutta laitan silti tähän "pari".

28.9. Ranua - Kilpisjärvi

Terveisiä pohjoisesta! 7h ajomatkan jälkeen saavuttiin Kilpisjärvelle, sinne mihin mun sydän viimeksi jäi. Oon täällä kerran käynyt aiemmin enkä muistanut kuinka karun kaunis tämä paikka oikeesti on. Meillä on upee mökki vuokralla, kyllä meidän kelpaa kolme yötä täällä viettää! Tänään on vähän huonoa ilmaa, vesisadetta, ja päätettiinkin levätä tämä ehtoo. Pistetään paistaen naudan ulkofileepihvit ja kyytipojaksi salaattia, ja yksinkertaisesti vain nautitaan! Ai että :)

27.9. Ähtäri - Ranua

Tänä aamuna klo 8 auto käynnistyi ja ajoimme Ähtäristä Ranualle. Aikaa meni joku ~7h, siihen sisältyi pari pysähdystä. Ranualle päästyämme eläinrakkaita kun olemme, menimme suoriksi eläintarhaan jotta kerittiin näkemään jääkarhut.

Kuva ei tee oikeutta jääkarhun koolle, se on nimittäin luonnossa ISO! Tarhassa oli myös todella kesy kurre.

Pudasjärvelle päästyämme aloin toivomaan poroja, mutta ajattelin etteivät ne niin etelässä elele.. seuraava kuva on siitä toivomisesta viiden minuutin päässä.

Huomenna tiedossa taas erittäin pitkä ajomatka Ranualta Kilpisjärvelle. Ps täällä ruska on nyt todella kaunis!

26.9. Pori - Ähtäri

Aamuste aikaisin lähdettiin ajamaan kohti Ähtäriä. Matkalla käytiin Shellillä syömässä aamupalaksi sämpylät ja kahvit, ja lounaaksi ABClla paninit. Hotellille päästyämme huoneemme ei vielä ollut valmis, joten lähdettiin Ähtärin eläintarhaan. Siellä hurahti melkein kolme tuntia. Päätimme käydä vielä Tuurin kyläkaupassa ennen hotelliin kirjautumista, sieltä tarttui mukaan mm juomapullo salille, ihana nahkalaukku mulle (vanha hajos eläintarhassa) ja color mask -spray. Kummitytölle ja anopille löytyi joululahjat. Kaikelle tuli hintaa noin 100€. 

Asustamme tämän yön hotelli Mesikämmenessä, joka on muuten tosi hyvä hotelli. Käytiin syömässä tuolla alakerran ravintolassa, otimme härän ulkofilepihvit, ja oli kyllä todella hyvää! 

On ihanaa matkustaa miehen kanssa kahdestaan kun ei tarvitse huomioida ketään muuta kuin toisemme. Rakastan tota miestä niin paljon että sattuu. Huomenna aamupalalle klo 7 ja sen jälkeen matka jatkuu kohti Ranuaa!

Pari päivää reissuun

Alkaa jo jännittää! Me lähdetään maanantaina pohjoiseen. Saimme hienosti järjestettyä niin, että meillä kuitenkin asutaan koko ajan, ei ole talo kylmillään.
Oon listannut kaiken mitä tarvitaan mukaan mutta silti käyn koko ajan päässäni läpi, mitä muuta vielä.. Oon luonteeltani ärsyttävä ennaltajännittäjä ja mitä lähemmäs reissu tulee, sitä enemmän mä stressaan. Ens maanantaista seuravaan maanantaihin ollaan reissussa ja kun tullaan kotiin, mä pääsen kampaajallekin lähipäivänä. Ihanaa luksusta! Oon muuten huomannut, että kun viitsii sijoittaa kampaajaan kuuden tai kahdeksan viikon välein, pysyy tukka laadultaankin paljon parempana, kuin jos värjäisi kotona kaupan väreillä!

Nyt tuli lyhyt postaus, mutta lupaan että kirjoittelen myös reissun päällä! :)

Syksyistä mietintää

Istuskelen pihalla ja nautin syksystä. Ilma ja tuoksukin on erilainen kuin muina vuodenaikoina. Ollaan käyty paljon metsässäkin, siellä sielu lepää eikä mikään muu häiritse kuin hirvikärpäset. Niihinkin tottuu aika nopeasti.

Mulla on selkä ollut kipeä viikon verran ja vihdoin eilen sain varattua ajan lääkärille. Hänen kutsuessaan mua vääntäydyin vaivalloisesti ylös penkistä ja lähdin kävelemään häntä kohden, puolimatkassa lääkäri totesi että sulla on selvä lihaskramppi. Selvä! Hän kysyi oonko alkanut harrastaa liikuntaa, kyllä, siitä se sitten johtuu. Kipulääkettä ja kylmää siihen kohtaan jossa kramppi on, ja loppuviikko ilman liikuntaa. Yritetään nyt saada selkä siihen mennessä kuntoon, kun lähdetään pohjoiseen parin viikon päästä.

Mua on taas tänään - yllätysyllätys - ahdistanut aikalailla, aamusta asti. Oon maalaillut mielessäni kauhukuvia meidän tulevasta reissustakin, vaikka odotan sitä tosi paljon. Sillon kun kun ahdistaa niin ahdistaa kaikki ja kaikki tuntuu kamalalta ja toivottomalta. Haluaisin siitä eroon, se on mun hartain toive. Tänäänkin ahdistukseen auttoi ainoastaan kaksi lorazepamia. Oon lääkevastainen, mutta haluan painottaa että syön kaikki lääkkeeni, tosin rauhottavien kohdalla kynnys ottaa lääke on suuri, vaikka tiedän että se auttaisi.

Huomenna on perjantai ja miehellä alkaa loma! Kaksi viikkoa yhteistä aikaa ja Lapin reissu. Ihanaa :)

viikon tekemiset

Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Oon käynyt salilla kolmeen otteeseen, käynyt miehen kanssa shoppailemassa, käynyt Tinkissä ja psykologilla, leiponut sekä kotona että vanhempien tykönä omenapiirakkaa... Eno vaimoineen kävi eilen vierailulla ja tehtiin koko perheen voimin savukalaa, pihvejä ja salaattia ja vietettiin aikaa myöhään iltaan.

Kävin tosiaan psykologilla maanantaina juttelemassa, kun omahoitaja oli lomalla. Ilmaan heitettiin myös ajatus siitä, että pitäisikö mun mennä sairaalaan hoitojaksolle. Kieltäydyin jyrkästi, omasta melestäni olen täysin järjissäni vaikka harhoja ja pakko-oireita onkin. Jos nyt ajateltaisi että menisin sairaalaan, mun arki menisi ihan sekaisi. Jäisi kuntosali ja Tinki ja harjoittelu yksin kaupassa käymisestä. Ei tuu tapahtumaan. Katsotaan mitä omahoitaja sanoo tiistaina kun nähdään.

 Oon todella ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt käymään tällä viikolla kolme kertaa salilla, ja yhden kerran yksin. Joka kerta on ahdistanut, keskiviikkona ihan kunnolla, mutta olen silti pystynyt tekemään ohjelman hyvin loppuun asti. Sain jopa vähän nostettua painoja, ja oma elopaino on pysynyt samana. Ihan mahtavaa.

Oon myös tällä viikolla saanut pettyä ihmisiin, ja aika moneen. Käsittämätöntä kuinka vaikeeta voi olla olla toisen puolesta onnellinen ja iloinen ja nauttia toisen saavutuksista. Ei se hitto vieköön ole itseltä pois. Ei siitä sen enempää, en jaksa pilata iltaani tälläisiä ajatellen.

Hauskaa alkavaa viikkoa! :)

Varsin jyrkkä mielipide

Ai että mua suututtaa ihmiset, jotka eivät huolehdi eläinten hyvinvoinnista. Otetaan esimerkiksi kesäkissoja ja eläimiä joita ei haluta mutta kun lapset haluaa.

Yksi ex-kaveri laittoi faceen ilmoituksen kissanpennuista. Kissoista ei tiedetty muuta, kuin että ovat sisäsiistejä ja ihania ja maksavat 40e. Ei mitään käryä sukupuolesta, madotuksesta tai muusta, ja tämä lause sai mut vihan partaalle: "Päätettiin, ettei viedä kissoja eläinlääkäriin tarkastettaviksi." MIKSI??? Kuka nyt sian säkissä haluaa ostaa? Totta h*lvetissä ostajan täytyy tietää että pennut ovat ok kunnossa ostohetkellä. Pistää miettimään, mikä vika pennuissa on kun niitä ei uskalleta viedä eläinlääkäriin? Voi kun mä haluaisin nähdä tämän henkilön ja kysyä pari asiaa. Harmittaa että tälläisellä ihmisellä on viattomia kissanpentuja. Argh!

Entinen kaveri tämäkin, joka osti hamsterin poikapuolelleen, siksi että tämä halusi. No pari viikkoa sitä jaksettiin katsella ja sitten alettiin toivoa, että hamsteri kuolisi, kun siitä oli liikaa vaivaa. Samalla tyypillä oli pupu, jonka koira raateli. Pupu oli saunaeteisessä ja yöllä koira oli saanut oven auki ja kuinkas kävi. No voivoi, se haudattiin sitten pellolle.

On myös yksi entinen tuttu, jonka mies oli vakavasti sairas. Tämä mies oli aina halunnut koiran, ja niinpä miehen lapset toivat hänelle koiranpennun syntymäpäivälahjaksi. Tämä nainen, jonka kontolle koiranpentu jäi, ei koiraa halunnut, mutta hänelle se lopulta jäi. Ihmeteltiin miksi koira ei halunnut lenkille, syy löytyi valjaista, jotka olivat koiralle liian pienet ja olivat hanganneet kainalot rikki. Tämä koira jätettiin kuumana kesäpäivänä yksin pihalle, ilman juomakuppia. Koira ei välttämättä päässyt edes kerran päivässä lenkille, hyvä jos pari kertaa viikossa.

Tähän ei varmaan tarvitse enää lisätä mitään.

Harhoja ja muita ongelmia

Tää viikko on ollut aika sekava, välillä on ollut hyviä ja välillä huonoja hetkiä. Kaksi kertaa oon käynyt salilla H:n kanssa, tänään jäi väliin kun vanhempi koira Manda sairastui. Harmittaa, mutta en mä voinut oksentelevaa koiraa yksin jättää kotiin.

Mulla on aika paljon harhoja ja pakko-ajatuksia ja -toimintoja. Joitain mainitakseni näen esim. tumman hahmon, luulen sen olevan viikatemies, silmänurkissa. Se on vaivannut mua ennenkin. Toiseksi mulla on hirvee käsienpesupakko ja tarkistelen puhelinta koko ajan että onko siellä puhelu päällä. Kuulostaa pieneltä mutta mulle ne on isoja juttuja. Soittelin tänään Torin psykoosiklinikalle, jossa mulla on hoitosuhde, mutta mun omahoitaja on lomalla. Sain ajan psykologille maanantaiksi, tosi hyvä juttu, en jaksa olla tän sairaan mielen kanssa enää kauaa. Totta puhuakseni mä oon melkein 1½ viikkoa meinannut soittaa, mutta aina oon ajatellut että nää harhat ja pakkojutut häipyy. Vaikka syvällä sisimmässäni oon tiennyt ettei ne nyt helvetti mihinkään häivy... Pahenee vaan.

Keskiviikkona olin Tinkissä, sain siellä melkein paniikkikohtauksen, ja sen jälkeen salille oli ihan hirveän vaikea mennä. Onnistuin siinä kuitenkin, jotain positiivista.

Eilen käytiin J:n kanssa metsässä. Mua ahdisti ennen sitä, mutta kun astui autosta ulos ja suuntasi metsän siimekseen, ahdistuskin häipyi. Metsässä on niin ihanan rauhallista, siellä sielu lepää. Löydettiin kanttarelleja ja muutama hirvikärpänen. Vihaan hirvikärpäsiä, liikkuisin syksyisin enemmäkin mutta kun metsät on pullollaan niitä pikku paskiaisia (anteeksi ruma kielenkäyttö).

Tänään vietettiin iskän synttäreitä. Käytiin porukalla pizzalla ja kebabilla, jonka jälkeen tarjolla oli kahta eri kakkua ja kahvia. Iskä sai lahjaksi uuden Huawein puhelimen. Pääsee sekin vihdoin nykyaikaan, heh. Arvatkaa kaksi kertaa kuinka vaikeeta mun oli syödä... Sekin ongelma on ollut tällä viikolla aika pahana. Tuntuu että kun yksi juttu pahenee niin kaikki pahenee.

Kirjoittelen taas vaikka alkuviikosta miten psykologilla meni, nyt lähden saunaan ja viettämään rentoa viikonloppua. Sitä samaa teillekin!

Viikon ajatuksia

Tähän viikkoon kuuluu oikeastaan aika hyvää. Huono puoli on, että mulla on aika paljon harhoja Leponexin vähentämisestä (?) johtuen. Pärjäsin niiden kanssa aika hyvin, mutta nyt tuntuu että ne saavat yliotteen. Tarvii varmaan soitella omahoitajalle alkuviikosta ja kysellä mitä tässä pitäisi tehdä. Haluan kuitenkin koko lääkkeen pois listasta..

Tällä viikolla oon nähnyt paljon hyviä ystäviä ja H:n kanssa ollaan käyty salilla. Mulla oli tapaaminen personal trainerin kanssa ja nyt osaan tehdä liikkeet oikein, tälläkin hetkellä paikat kipeenä eilisestä. Mutta se tunne, kun tuut salilta.. Ihan mahtavaa. Tykkään! Tinkissä olin keskiviikkona, tykkään käydä siellä. Musta tuntuu että se on paikka, johon mä kuulun ja mulla on oma osani siellä. Jopissa, jossa kävin ennen Tinkiä, musta ei tuntunut siltä.
Pieni prinsessa, kummityttöni on myös käynyt paljon kylässä, ihanaa seurata pienen ihmisen elämää. Kummi(tus)tyttöni on jotai niin täydellistä. Omakin vauvakuumes pitää pintansa. Tässä kaunis pieni H.

Oltiin Hämeenlinnassa keski-aikamarkkinoilla viime lauantaina. Mua ahdisti niin että raavein ranteeni verille, se on keino jota käytän kaikkein ahdistavimmissa tilanteissa joissa ei ole ulospääsyä. Se ahdistus meni kuitenkin ohi ja pystyin jopa nauttimaankin olostani. Harmi että mulla on niin vähän kuvia sieltä, siellä oli siis paljon myyjiä, jotka myivät kaikenlaista tavaraa, ja viikinkien maihinnousu. Maihinnousussa taistelijat taistelivat toisiaan vastaan.
Ruokaakin oli monia vaihtoehtoja, säväyttävin ehkä oli kokonainen sika.

Oltiin mökillä viime yö, tarkoitus oli olla koko viikonloppu mutta päätettiin kuitenkin lähteä jo tänään kotiin. Koti on kuitenkin maailman paras paikka. Mä oon ehdottomasti koti-ihminen, se on paikka, jota ikävöin, olin lähellä tai kaukana. Mökillä herkuttelimme lihalla, kalalla ja ravuilla.

Tänään rentoudutaan saunan ja hyvän iltapalan merkeissä, ja huomenna mennään tavan mukaan äidin ja iskän tykö. Katsotaan onko äiti leiponut lupaamaansa omenapiirakkaa :) Palaillaan taas, mukavaa viikonloppua kaikki lukijat!

Mä tein sen!

Heräilin tänään myöhässä, mutta kerkesin kuitenkin sosiaaliohjaajan tykö täyttämään muutamat matkakululaput, palautuksia tuskin tulee kun omavastuu pyörii 300€:n hujakoilla. Aamusta asti mua on taas ahdistanut enemmän ja vähemmän, mutten turvautunut lääkkeeseen vasta kun päivällä.

Sovittiin H:n kanssa, että tänään on salipäivä, vihdoin. Ennen salille lähtöö panikoin kotona ihan kauheesti. Olin varma että joudun soittamaan ja perumaan treffit salin parkkiksella, paniikkikohtaus teki tuloaan. Jotenkin sain itseni rauhottumaan ja kampesin itseni autoon ja lähdin ajamaan. Pää täynnä ikäviä ajatuksia kiskoin matkalla röökin ja se tuntui vähän rauhoittavan. Kun tapasin H:n ja huomasin että toistakin jännitti ja pami alkoi auttaa, omakin fiilis parani. Mentiin sisään ja siitä se lähti.

Mä tein sen! Ihan mahtavaa! Mä kävin salilla, ensin tutustuttiin paikkoihin ja sitten treenattiin. Ja mikä raukea olo oli sieltä lähtiessä, tää on sitä mitä oon kaivannut.
En ikinä olisi uskonut että oikeasti pääsen sinne salille... Salaa sisimmässäni kuvittelin kai että ahdistus vie voiton. Perkule, eipä vienyt! Joskus kun joudun yksin menemään, saattaa kynnys olla isompi. Mutta silti mä tein sen! :)

Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu. Huomenna auton nokka kohti Hämeenlinnaa, siellä on keski-aikamarkkinat. Siellä meneekin koko päivä, äiti ja iskä tulee koiravahdeiksi meille siksi aikaa kun ollaan pois.

Palataan taas :)

Yleisahdistus

Mua ahdistaa ihan kamalasti. Tää on sellainen yleisahdistus, joka koskee vähän kaikkea, en tiedä miten mahtaa ensi yönä tulla uni.

Sellaiset ehtoot, kun tiedän että huomenna on ohjelmaa, ahdistaa mua. Kun tiedän että mun täytyy olla jossain joku tietty aika, tuntuu että oon jumissa ja pelkään etten pääse sieltä pois jos tulee paniikki. Tää koskee niin kaupassa käyntiä, ystävien tykönä vierailua, omahoitajan tapaamisia ym. En voisi kuvitellakaan että tässä elämäntilanteessa mulla olis työ- tai opiskelupaikka, jossa mun täytyisi joka päivä käydä. Ajatuskin tuntuu mahdottomalta. Nyt mulla on kahtena päivänä viikossa ohjelmaa, muut ohjelmat sovin aina samana päivänä. Se on paljon helpompaa mulle, kun en kerkeä miettimään sitä ennalta, tulee vähempi paniikki.

Mulla on torstaina omahoitajan tapaaminen ja sen jälkeen kampaaja. En saisi miettiä sitä ennakkoon, saan kehiteltyä kaikkia kauhuskenaarioita mitä voi tapahtua ja miten voin hajota siihen paikkaan. Vaikka luultavasti siellä menee ihan hyvin, saan nautiskella kahvia samalla kun väri vaikuttaa päässä ja saan päähieronnan. Mun luottokampaaja on ihan paras! Tulee takuuhyvää jälkeä.

Ja se kuntosali... Voi perse. Tällä viikolla mennään H:n kanssa sinne, päivä vaan on vielä auki. Toivottavasti en oo ahdistuksesta johtuen täysin toimintakyvytön sinä päivänä. Nyt nimittäin tuntuu täysin mahdottomalta. Täysin. Mutta en anna periksi, mähän meen sinne salille.

Tänään on muuten ollut vähän vaihtelevan onnistunut päivä. Päivällä vierailin H:n tykönä, oli ihanaa laatuaikaa. Saatiin kahdestaan höpötellä ummet ja lammet, ihanaa kun omaa sellaisen ystävän, joka ymmärtää.
Sieltä lähdettyäni tuli yhden ihmisen kanssa melkein ilmiriita, en nyt avaa sitä ketä tämä henkilö on, mutta todella tärkeä mulle kuitenkin. Tämä henkilö alkoi haukkua mun miestäni, ja mua vtuttaa etten saanut siinä tilanteessa suutani auki, se tuli niin yllättäen. Jos olisin saanut avattua sanaisen arkkuni, ei varmaan oltais väleissä.

Kello käy jo 23.00 ja on mun aikani mennä nukkumaan. Hyvää yötä! :)

Syksy ja uudet tuulet

Kesällä kirjoittelin siitä, kuinka oon syksy-ihminen. Nyt se vuodenaika on tullut! Kinasimme miehen kanssa siitä, onko elokuu kesän viimeinen kuukausi vai syksyn ensimmäinen, minun mielestäni elokuusta alkaa syksy.

Aamulla on ihanaa mennä aamutupakalle, kun ilma on hivenen kirpeä ja viileä, syksy tuoksuukin erilaiselta. Kun lehdet alkavat punertaa ja tulee haravoimisen aika, minä nautin. Nautin niin paljon, ja vielä enemmän kun lähdetään ruska-aikaan pohjoiseen, mun pitkäaikainen haave toteutuu.

Syksyllä saa hakea paksuimmat neuleet ja huivit kaapin perukoilta ja pukeutua lämpimästi kylmää viimaa vastaan. Saa lämmittää kuumaa kaakaota, istua keinutuolissa ja katsoa putoavia lehtiä. Kuunnella kuinka puut paukkuvat uunissa ja tuntea kuinka tupa täyttyy lämmöllä.

Mulle syksy on uuden alku. Kesästä on selvitty ja voi taas alkaa nauttia elämisestä. Ensi viikolla pääsen vielä kampaajallekin, tuntuu kuin elämässä olisi käännetty uusi sivu. Aloitan myös kuntosalin ensi viikolla, se on aika elämänmuutos. Muutos parempaan, sitä mä kaipaan ja oon kaivannut jo jonkin aikaa, en vaan ole tiennyt minkälainen muutos se olisi. Kävelylenkitkin maistuvat paljon paremmin kun ei tarvitse hikoilla, ja on nautinnollista kiertää peltoja kurkien höyheniä etsiessä.

Ruokakin maistuu paremmalta, kun ulkona on kylmä, ja siitä osaa nauttia eri tavoin. Kuuma kanttarellikeitto, kun ulkona käy hyinen syystuuli..

Ja kynttilät. Kynttilöitä rakastan eniten maallisista asioista, ja varsinkin tuoksukynttilöitä. Tykkään sytytellä kynttilöitä pitkin pirttiä niin, että jokaisessa huoneessa on tuikkivia pieniä liekkejä. Ne tuovat lämpöä, tunnelmaa, ja rauhaisaa mieltä. Joku ihana kirja vielä käteen, onko parempaa? :)

Mukavaa tulevaa viikonloppua :)

Ei mitään kirjoitettavaa

Mun elämässä on sellainen hetki, ettei tapahdu oikein mitään. Oon edelleen sairas, toki olo on päivä päivältä parempi ja toivon pääseväni loppuviikosta vihdoin sinne kuntosalille. Mun rakas ystäväni H lupasi aloittaa mun kanssa salin, jee! Huojentavaa tietää, ettei tarvitse ihan yksin olla, varsinkin kun mua ahdistaa kauheesti mennä sinne. Mutta en aio antaa periksi. Saa laatuaikaa ystävän kanssa samalla kun urheilee. Ja kaikki voittavat! :)

Mulla oli eilen synttärit. Jollain tapaa tuntuu lohduttomalta, että mittariin tuli jo 26 enkä mä ole saavuttanut elämässä mitään. Musta piti tulla jotain suurempaa. Olen vaan mielenterveyskuntoutuja, samalla kun muut saa elämässään aikaan vakityön ja lapsia ja tekevät kaikkea mihin mä en pysty, mä kamppailen joka ikinen päivä omien olojeni kanssa ja yritän selvitä päivästä kunnialla. Tästä voisin jauhaa vaikka kuinka paljon, siitä kuinka epäreilua elämä on ja miksi minä ja blaablaa. Vaan nyt en jaksa rypeä itsesäälissä ja suuntaan ajatukseni johonkin positiivisempaan.

Sain äidiltä ja iskältä synttärilahjaksi kauniin lyhdyn, meikinpoistoainetta ja valokynän. Ihana lahja!

Äiti oli jaksanut tehdä vadelmajäädykettä, harmikseni en flunssaltani maista vieläkään mitään, mutta uskon että se oli kyllä hyvää :)

Sainpas jotain kirjoitettua vaikkei mitään ollut mielessä :) Lyhyt postaus, mutta palaillaan taas viikon edetessä! :)

Viikon sairastelua

Moikka. Oon tässä nyt viikon päivät sairastellut ja tänään hakeuduin läheisten pyynnöstä lääkäriin. Mulla on kovaa yskää ja nuhaa, paikat ja korvat särkevät ja yleiskunto on huono, pienikin kävely laittaa puuskuttamaan ja vie kaikki voimat. Lääkärissä tarkistettiin kaikki verikokeita myöden ja kaikki oli ok, mua vaivaa ainoastaan pitkittynyt flunssa ja tulehtuneet korvat. Sain antibioottikuurin ja apteekissa farmaseutti totesi että tämä lääke onkin sellainen, joka laittaa mahan sekaisin. Nice! Sain kaikki maailman Precosat jotka vähän suojaa vatsaa, mutta eipä tunnu toimivan.. Jos jatkuu niin tarvii varmaan soittaa lääkärille, että määrää jonkun toisen antibiootin. Huoh.

Mua niin ärsyttää tää sairastelu, mun piti aloittaa kuntosali maanantaina, mut ei sinne menosta tullu yhtään mitään. Lenkkeilystä ei oo tullu mitään. Ei jaksa kun maata, selkäkin alkaa vihoitella kun ei liiku yhtään, eikä illalla meinaa tulla nukahtamisesta mitään kun ei ole väsyttänyt itseään. No, jos ensi viikolla olisin terve :)

Ihanaa, huomenna on perjantai. Lauantaina olisi tarkoitus mennä Ulvilaan Hansamarkkinoille, saas nähdä kuin on mun terveydentila. Sunnuntaina on mun syntymäpäivä, sillon mennään perinteisesti äidin ja iskän työ. Pikkuvelikin on nykyään armeijan harmaissa, toivottavasti hänkin pääsee tulemaan sunnuntaina. 

Sain muuten ihanan lahjan mieheltä aikaisena synttärilahjana, ihan uusi Huawein tabletti, jolla kirjoitan nytkin. Ihan ikioma tabletti, ei tarvitse enää ruinata mieheltä hänen tablettiaan lainaan :) Oon niin onnellinen! 

Toivottelen nyt jo hyvää tulevaa viikonloppua, palaillaan taas! 

Meikit ja muu ehostus

Multa on nyt muutamaan kertaan pyydetty postaamaan meikeistä ym ehostamisesta, joten päätin näin tehdä. Nuorempana olin kova meikkaamaan ja käytin siihen tuhottomasti aikaa, nykyään käytän paria perustuotetta, jos lainkaan.
Mun arkipäivän meikki koostuu kuudesta tuotteesta; meikin pohjustusvoiteesta, ripsiväristä, kolmesta eyelineristä ja puuterista.

Meikin pohjustusvoide on Dermosililta ostamani väritön ja miedon tuoksuinen voide, joka tekee meikin pohjasta tasaisen. Toimii myös kosteuttavana päivävoiteena.
Puuteri on Maybellinen Dream mat powder, 05 apricot beige. Tekee tasaisen ja mattapintaisen ihon, montaa puuteria kokeilleena olen todennut, että tämä on mun juttu.
Eyeliner on Lumenen, samoin kuin ripsiväri, blueberry nestemäinen rajausväri, värinä musta. Rajaan aina yläluomen nestemäisellä ja alaluomen tavallisella Rimmelin mustalla linerilla. Silmäkulmiin laitan hieman Lumenen kimaltavaa rajauskynää.
Ja ripsiväri, Lumenen blueberry wild curl waterproof mascara. Käytän aina vedenkestävää ripsiväriä, sillä normaali ripsari vetää mun taitetut ripset takaisin suoriksi.

Mun iho on todella hyvässä kunnossa ja näinä kuumina päivinä oon jättänyt meikkivoiteen suosiolla pois. Talvella käytän, se suojaa samalla pakkasen purevuudelta.

Meikkien lisäksi, varsinkin kesällä, käytän aina kynsilakkoja. Olen ihastunut Mavalan väreihin ja hintaan Pick N Paylla, 3,50€ per lakka!

Vasemmalla on top coat lakka, jota levittämällä mielestäni lakka kestää paremmin.
Punainen nro 326 my angel, aivan ihana tummanpunainen! Toisena lilaan taipuva nro 62 milano, tämä erityisen kaunis pitkissä kynsissä.
Välillä innostun itse tekemään ranskalaisen manikyyrin ja siihen touhuun on oiva Rimmelin Nail tip whitener. Pienellä sudilla saa mukavasti maalattua kynnen kärjet valkoisiksi.

Olen pahoillani etten pystynyt kertomaan kaikkien tuotteiden hintoja! Täytyisi uusia varastoja useammin niin muistaisi mitä mikin maksaa, mutta sen lupaan että nämä eivät ole mitään fiinejä tuotteita, jokaisella on näihin varaa. Mikään tuote ei ylitä hinnaltaan 20€:a :)

Palaillaan taas asiaan, mukavaa viikon jatkoa jokaiselle :)