Herkkä fiilis

Mulla on viime päivät ollut tosi herkkä fiilis. Oon itkenytkin melkein joka päivä. Mua itkuttaa lähes kaikki, lahjojen määrä mitä sain, niiden arvokkuus ja se raha mikä niihin on mennyt.. Ihmiset ympärilläni ja heidän kiltteys, mutta toisaalta se, ettei ystäviä tunnu kiinnostavan..Oon kuitenkin sydämessäni kiitollinen. Mua harmittaa esim se, kun itse saatiin päälle 20 joulukorttia, äiti ja iskä sai ihan vaan muutaman. Niin hienoja ihmisiä ja vain harva muistaa. Oon kiitollinen myös mun vanhemmista.

Mulle on tullut outo uusi pakko-oire, tai en tiedä luetaanko se sellaiseksi vai jokskin muuksi. Jos jollain on muki/lasi pöydällä ja käsi sen vieressä, niin pelkään että se ihminen saa jonkun krampin ja muki lentää lattialle sisältönsä kanssa ja tulee kauhea sotku. On vaikea istua pöydässä jos on tälläinen tilanne, haluisin vaan siirtää mukia kauemmas mutta kun ei kehtaa! Saan kauhean ahdistuksen kun tää tilanne tulee ja tuntuu kuin aika pysähtyisi ja mietin vaan sitä helvetin mukia.. Että älä kaadu, älä kaadu.

Mulla on ollut vähän helpompaa pakko-oireiden kanssa viime aikoina mut nyt muutamana viime päivänä tuntuu, että ne pahentuu taas.

Joulu -17

Tämä joulu on ollut kaikkea tunteiden myllerryksestä, hiljentymisestä, rauhoittumisesta, nauttimisesta, rakastamiseen ja hyvin syömiseen. Toivon sydämestäni että teillä on ollut yhtä ihana joulu kuin mulla!

Jouluaatto oli ihana, paras aatto mitä olen ikinä viettänyt. Heräiltiin rauhassa, syötiin riisipuuroa mansikkakiisselillä ja katseltiin joulupukin kuumaa linjaa.

Lähdettiin siinä yhden maissa käymään hautuumailla. Ensin ajeltiin metsähautuumaalle, jossa lepää Juhanin mummu. Tunteet nousi pintaan heti kun päästiin haudalle ja näin Juhanin silmien kiiltävän. Ollaan molemmat aina jouluna tosi herkkiksiä. Jätettiin kynttilä mummun haudalle ja jatkettiin matkaa Käppärään. Käppärässä jätettiin kynttilät Tertulle ja Kallelle ja Juhanin pappalle. Terttu oli naapurin mummu, jonka luona kävin ihan pienestä asti ja koenkin, että Terttu on ollut mulle enemmän mummu kuin mitä mun oikeat isoäidit on ikinä olleet. Harkitsin tuota äskeistä lausetta pitkään, sillä tiedän että mun jutut kantautuu heti mun mummun korviin. Omaan pihaan sytytettiin kynttilät neljälle muulle läheiselle, jotka on haudattu muualle tai tuhkattu. Itku siinäkin pääsi, on ikävä..

Meidän joulupöytä kerrassaan notkui ruokaa, jota lopuksi annettiinkin eteenpäin. Oli savukalaa, iskän kylmäsavukalaa, äidin rosollia, sieni- ja italiansalaattia, herneitä, viittä eri laatikkoa, perunaa, lihapataa, saaristolaisleipää.. Olikohan jotain vielä :D 

Valinnanvaraa oli enkä varmaan ikinä oo syöny niin paljon kuin jouluaattona! Mutta voi että kuinka hyvää ruoka oli.. Jouluruokaa on syöty nyt kolme päivää, enkä oo vieläkään kyllästynyt. Rakastan joulua ja jouluruokaa! Eilen oltiin äidin ja iskän tykönä syömässä ja tänään Juhanin porukoilla. Tänään ehtoolla syödään myös jouluun kuuluvia juttuja, nimittäin juustoja!

Päädyttiin laittamaan kuusi tänävuonna, vaikka meillä kissoja onkin. Eipä ole kuusi kertaakaan kaatunut eikä sinne ole kiipeilty, on saanut olla ihan rauhassa. 

Mä olin ollut kiltti, sain paljon lahjoja! Tässä joitain: 

En kehtaa pistää kaikista lahjoista kuvia, niitä on niin paljon :D Mutta kaikki olivat mieleisiä, ihan kaikki! Saatiin lisäksi rahaa, jolla ajateltiin hankkia kuivausrumpu. Helpottais elämää kummasti.  

Mutta nyt toivottelen mukavia välipäiviä teille, kohta saadaankin juhlia uutta vuotta! Palaillaan taas :)

Viimeiset ennen joulua

Tänään on hommattu viimeisetkin tarpeet joulua varten. Ollaan myös siivottu ja käyty kylässä Lauran tykönä. Lauran lapsi on niin ihana ilopilleri, että sitä lasta ja sen touhuja jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan. Kertakaikkisen ihana. Haluun oman!

Laitettiin kuusi toissapäivänä. Arkailin vähän sen laittoa kun en tiennyt miten kissat reagoivat, mutta tähän mennessä ei ole tippunut yksikään pallo tai kuusi ei oo ollut kumossa vielä kertaakaan.

Oon sohvalla, vällyjen välissä, ja kuuntelen jouluradiota hämyisessä pirtissä. Ilmassa on kinkun ja maustekakun tuoksua. Laitoin kinkun poikkeuksellisesti jo tänään, huomenna on niin paljon tekemistä ja käydään äidin ja iskänkin tykönä, niin oli järkevämpi tehdä näin.

Ikäväkseni joudun toteamaan, että taidan olla tulossa kipeeksi, just jouluna. Aivastuttaa ja yskittää ja on pirun kylmä, kuumetta oli onneksi vain 37,1.

Mutta nyt toivottelen teille oikein rauhallista joulua, nauttikaa hyvästä ruuasta ja ihmisistä ympärillänne, ja hiljentykää! Palataan joulun jälkeen :)

Murtuneet paikat

Lähes viikko mennyt viime sekoiluista, taas aika jatkaa. Mitäs viikon aikana on tapahtunut? Hmm.. Oon nyt käynyt yksityisellä ortopedilla tän jalan kanssa, maanantaina otettiin magneettikuva, tänään mulla oli taas aika lääkärille, kävin röntgenissä ja sain tulokset. Toisaalta toivoin että sieltä löytyisi jotain, saisin syyn näille helvetillisille kivuille. Kyllästyin siihen tk touhuun ja lampsein lääkäritaloon. Onneksi sekä magneetti- että röntgenkuvat otettiin, sieltä paljastui pohjeluun murtuma ja revenneet nivelsiteet. Sanoi vain, eipä ihme että on ollut kipeä. Ha! Sanoi, että tällänen murtuma on aika harvinainen ja että paraneminen vie ainakin 10-14 viikkoa! Ja täytyy ottaa kaksi keppiä, täytyy antaa jalalle niin paljon lepoa kuin voi enkä saisi varata sille yhtään painoa.

Asiasta kolmanteen, yksi mun läheinen sanoi sellaisia asioita jokin aika sitten, jollaisia ei pitäisi koskaan toiselle sanoa. Kyllästyin siihen että sanoja laitetaan mun suuhun ja että oon tehnyt mitä en todellakaan oo tehnyt, yhteydenpito menee jäähylle. Ainoa miten voin avata tätä asiaa, on kertoa mitä hän sanoi, mutten voi kertoa edes että mihin se liittyi. Anyway, hän sanoi "kyllä mä sillon JO ajattelin ettet sä ihan terve oo." Oli tosiaan puhe mun sairauksista ja asiasta, joka on "tapahtunut" yli 10v sitten. Jännän tästä asiasta tekee se, että kukaan muu kuin tämä kyseinen henkilö ei muista tälläistä tapahtumaa, edes minä vaikka minua se koskee. Joopajoo.

Olin tänään Tinkissä, huomenna on aika sairaanhoitajan juttusille heti aamuste, sit alkaakin joululoma! Ihanaaa! En malta odottaa :(

Sekavaa oloa

Ihan törkeä ahdistus päällä. Menin lukemaan facesta hammaslääkärijuttuja. Rintakehän päällä istuu norsu ja kurkusta kuristaa, paikat tärrää ja päässä juoksee ajatukset eikä niissä ole mitään järkeä. Ainoa mikä auttaa, on tupakalla käyminen.

Mun tarvis tosiaan käydä hoidattamassa kesken oleva juurihoito kuntoon yksityisellä, sain palvelusetelin johonkin tiettyyn hammaslääkäriin, mutta siinä on omavastuu 200€! Mistä hitosta mä revin sellaiset rahat..

Pää sekoo. Musiikki soi taustalla mutta mä en saa siitä kiinni, enkä kuule sitä vaikka kuulenkin. Kaikki asiat ahdistaa ja tuntuu että mikään ei näytä valoisalta. Tulevaisuudella ei oo mitään annettavaa enkä pysty mihinkään. Juttelin yhdessä ryhmässä, että haluaisin olla "normaali" eli olla yhteiskunnan normien mukainen ja käydä töissä. Eräs sairaanhoitaja kysyi, että olisko sellaisella elämällä mulle annettavaa. Tekisikö se mut onnelliseksi ja nauttisinko siitä. Vastasin että ei, sellasella elämällä ei olis mulle annettavaa ja luulen etten olisi yhtään sen  onnellisempi kuin nytkään. Ehkä jopa toisin päin.

Juttelin tänään yhden läheisen kanssa jolla on tällä hetkellä hieman vaikeaa. Tajusin tossa yksi päivä kun mietiskelin, että jos ei osaa olla yksin tai itsensä kanssa ja rakastaa itseään järjen mitoissa, ei kyllä voi ikinä olla täysillä kenenkään muunkaan kanssa tai antautua täysillä siihen suhteeseen. Tämän sanoin myös hänelle.

Mun sairastuminen on kasvattanut mua henkisesti älyttömästi ja ilman tätä sairautta olisin ihan eri ihminen. Elämä on saanut syvyyttä ja asiat eri perspektiivin. Oon nähnyt ihmisiä ja erilaisia tarinoita. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Voin vilpittömästi sanoa, että olen onnellinen mun sairastumisestani, ymmärrän nyt paremmin ja näen selkeämmin, sellaisia asioita joita moni muu ei. Joillekin olisi maaiman pahin paikka saada mielen sairaus. Mulle ei, aluksi hirvitti mutta ei enää. Olen melkein kiitollinen, vaikka tää skitsofrenia on vienyt paljon, on se myös antanut todella paljon.

Sorry sekava teksti, nyt painun vällyjen väliin ja hiippailen unten maille. Hyvää yötä <3

Ihmis-inho

Jalka särkee joka päivä enemmän ja enemmän. Sain tälle päivälle lääkäriajan 10.30. 9.30 huonosuomi-lääkäri soittaa ja tulistuu kun en ymmärrä häntä eikä hän minua. No, en pääse lääkärille, vaan nyt mut laitetaan fysioterapeutille. Yritin sanoa että pakko tälle jotain on tehdä, ei tää oo enää normaalia kipua, mutta ei. Oon tänäänkin syönyt lääkkeitä mutta itku tuli kauppamatkalla kun sattuu niin 😟

Joo.. ja kauppamatka! On se kumma kuinka tarvii tunkea kassalla. Mä kepin ja kärryn kanssa yritän saada tavarat hihnalle ni eikö siinä persee takana joku keski-ikänen rouva töni koko ajan ja oo niin kiireinen, että tavarat sekottuu mun tavaroihin. Sitten kun mun tupakka-aski jäi hänen puolelleen ni enkö tän rouvan silmistä sinkoudu salamoita! Meinasin avata sanaisen arkkuni mutta olin hiljaa..

Mä alan olee täynnä ihmisiä. Tai en ihmisiä yleisesti, mutta tiettyjä ihmisiä. Mua kohtaan on käyttäydytty todella törkeesti ja sanottu todella törkeitä asioita viime aikoina. Oon antanut mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta kun niitä kertyy, niin pinna alkaa olee aika kireä eräitä ihmisiä kohtaan, oon loukkaantunut ja nyt päätinkin että tästä lähtien annan olla. En kysy kuulumisia enkä mitään muutakaan. Mielessä on pyörinyt että tekisin blogista salaisen niin voisin kirjoitella enemmän henk koht asioita. Tosin oon saanut positiivista palautetta kun tää on julkinen. Hmm..

Hei ootteko huomannut että joulu on ensviikolla?! IHANAA!!! Oon niin jouluihminen, on ollut mahtavaa nauttia hämärästä kynttilöiden valosta, jouluvaloista, joulun tuoksuisista kuivakakuista, joululauluista.. Lista jatkuu loputtomiin :)

Ortopedi & hulluttelua

Sain aiemmin viikolla kirjeen ortopedilta. Näkemättä mun nilkkaa hän totesi, että siinä on akuutti nyrjähdys, jota hoidetaan tk:ssa ja aircast-nilkkatuella 3-4viikkoa. Jos 3kk päästä (!!!) edelleen on kipeä, voidaan harkita magneettikuvausta. Harkita?! 3kk mä joudun olemaan näillä kivuilla ja syödä tälläisiä määriä kipulääkkeitä? MITÄ!

Mulle ollaan koko ajan puhuttu nivelsiteiden repeemisestä ja mahdollisesta leikkauksesta. Ja näkemättä mun nilkkaa hän totesi nämä asiat. Siitä on vähän päälle 3 viikkoa kun loukkasin itseni, ja se turvottaa vieläkin, mustelma tosin on kadonnut, mutta eikö sen turvotuksen jo pikkuhiljaa pitäisi alkaa hävitä ja jalan vähitellen lakata särkemästä näin paljon. Kyllä sen sanon, että nostan hoitovirhe-kanteen jos tätä on kumminkin hoidettu väärin.

Oon päässyt alkoholin makuun piiitkästä aikaa. Viime vkl otin muutaman siiderin, eilen kolme. Ja heh, voi tätä krapulaa! Ei uskoisi että noin vähästä tulee kankkunen, mutta näköjään tulee :D On ihanaa vähän rentoutua. Meillä oli eilen tosi hauskaa Juhanin kanssa vaikka oltiin ihan kahdestaan, tanssittiin Modern Talkingin tahtiin ja hulluteltiin. Jalka esti aika paljon tanssimista mutta siitä huolimatta oli niiiiin kivaa! Ai että mä rakastan tota ihmistä, sen kanssa saa repäistä ja olla hassu.

Tänään tehdään jotain hyvää ruokaa ja nautitaan vapaapäivästä. Mukavaa viikonloppua :)

Keppileikkejä

Mulla sekoo pää tän jalan kanssa! Keppiä käyttäessä tulee toinen polvi ja selkä kipeiksi mutta ilman keppiä tää nilkan kipu on jotain ihan muuta. Yritä tässä nyt sit olla kun joudut syömään hirveät arsenaalit kipulääkkeitä. Meillä on Lumon joulujuhlat 18.pvä ja oon sitäkin miettinyt, että mitä mä laitan jalkaan jos tää jalka ei oo kunnossa. Mekko päälle ja reinot jalkaan? Reino on ainoa joka mun oikeeseen jalkaan menee, äsken kävin pihalla ja survoin kumisaapasta jalkaan, ai perkele.. Ei tuu mitään, ihmisten ilmoillakin mulla on toisessa jalassa talvikenkä ja toisessa reino :D

Viimepäivät on ollut yhtä leipomista. Ollaan alettu toimittamaan joululahjoja jo näin aikaisin, ettei kaikki jää viimeiselle viikolle. Viedään muutamaan paikkaan kuivakakku vanhemmille, niitä oon puurtanut. Ja masaliisaa. Eilen oltiin katsomassa kummipoika Eliasta, huomenna mennään kummitytön tykö ja ylihuomenna toisen kummipojan tykö. Perinteisesti kierretään kaikki paikat ennen joulua.

Tänään on virallinen envastaahannallepuhelimeen-päivä. Oon yrittänyt tavoittaa ystäviä joihin en oo hetkeen ollu tekemissä, mut jostain syystä kukaan ei vastaa mulle, hmm. Kaikki on jossain. Vaikka mulla on paljon ihmisiä ympärillä, nyt on tosi yksinäinen olo. Olis kiva että ees joku soittaisi takaisin.

Viikonloppu

Viikonloppu oli jälleen ihana! Perjantaina porukat ja veli tulivat käymään ja myöhemmin veli tuli meille yöksi. Oli niin hienoa aikaa, puhuttiin paljon syvällisiä ja toisaalta myös hauskoja asioita. Syötiin hyvin ja saunottiin ja valvottiin myöhään. Lauantaina käytiin kaupoilla hakemassa kaikki loput lahjat ja suklaat jouluksi, nyt on kaikki hoidossa. Oon tilannut lähes kaikki lahjat netistä, kun mun on niin vaikea käydä yksin kaupassa. Viime perjantaina kävin yksin kaupassa ekaa kertaa varmaan kahteen kuukauteen! Meinasi paniikki päästä yliotteeseen mutta onneksi selviydyin. En muistanutkaan kuinka ahdistavaa oli käydä yksin kaupassa..

Lauantaina käytiin Lauran tykönä pikkujouluissa, muttei jääty sen pidemmäksi aikaa kun mun jalka särki niin armottomasti. Kun lähdettiin, mun alkoi tehdä hirveästi mieli siideriä. Oon juonut viimeksi juhannuksena.. Käytiin kaupan kautta ja haettiin mulle neljä siideriä. Oli niin hienoa ottaa ne muutama ja rentoutua, oltiin Juhanin pajalla, käytiin saunassa ja kuunneltiin musiikkia. Mun olisi tehnyt mieli bilettämään mutta kepin kanssa ei välttämättä ihan paras idea. Kun olin ne neljä juonut, olin kyllä niin humalassa! Halvaksi tulee mun kännit :D Mulle meinasi tulla oikeen kunnon paniikkikohtaus, mutta se meni pienellä itkulla ja juttelemisella ohi. Sitä mä pelkäsin eniten, että tulee kamala paniikki, enkä voi ottaa lääkettä siihen.

Sunnuntaina oli ihana krapulapäivä, nukuttiin pitkään, käytiin ehtoommalla hakemassa koirille ja kissoille ruokaa ja samalla haettiin meille kebabit. Ehtoolla leivoin myös masaliisaa, tein pohjan jo lauantaina ja jätin sen jäähtymään keittiön pöydälle. Kun tultiin kotiin, oli pohjaa syöty ja siinä oli tassun jälkiä.. Se meni siis hylkyyn, voi kerpele. Tänään leivoin kuivakakun, mennään viemään joululahjoja kummipojalle ja vanhemmat saavat maustekakun.

Musta tuntui että mulla on vähän helpottanut vähän nää pakkoajatukset. En oo ollu ihan niin ahdistunutkaan kun niitä ei ole niin paljoa. Tai on niitä yhtä paljon mutta ne eivät ole niin kauhean voimakkaita.

Jalkaprobleemaa

Jalka kipeä edelleen. Kaverit alkoivat sanomaan facessa, että jos mulla onkin veritulppa. Kävin tänään sairaanhoitajalla tarkistuttamassa asian, ei ole huolta veritulpasta. Huh. Kivi vierähti sydämeltä. Mutta ei hyvää ellei jotain huonoakin: mun jalka joudutaan luultavasti leikkaamaan. Pari tahoa on siitä mulle sanonut, että niin pahasti nivelsiteet revenneet että täytyy kääntyä ortopedin  ja ehkä leikkauksen puoleen. Pelottaa ihan vtusti vaikka mikään ei ole vielä varmaa. Mietin vain miten mä pärjään päivät yksin jos joudutaan leikkaamaan ja joudun kulkemaan kahdella kepillä. Nythän mulla on siis ollut vain yksi keppi ja senkin kanssa on hankala mennä. Etenkin tänään kun kävin yksin kaupassa, toisessa kädessä keppi ja toisessa kärryt, ei meinannut tulla mitään. Oivoi.

Mua vitutti toissapäivänä ihan älyttömästi. Koko iltapäivä oli kauhea ketutus ja se eskaloitui siihen, kun olisin alkanut leipomaan mutta rasvaa ei ollut tarpeeksi. Voi prrrrrrkele! Olin kuin myrskyn merkki. Oon silti sellanen ihminen, että kun mun antaa hetken rypeä siinä paskassa, se menee kyllä aika nopeasti ohi.

Mun vanhemmat ja veli kävivät meidän tykönä tänään. Veli tulee vielä meille yöseeksi. Saunotaan ja herkutellaan ja tehään hyvää iltapalaa. Kivaa!

Kävin eilen omahoitajalla. Juteltiin tosi syvällisiä asioita ja avauduinkin oikein kunnolla. Tekee hyvää aina käydä juttelemassa ja vielä niin ihanan ihmise  tykönä, kuin mun omahoitaja on.

Kipuja & loukkaus

Nilkka se vaan kipuilee, kävin tänään uudestaan lääkärissä. Oli joku ulkomaalainen lääkäri ja tulos oli ettei hän tiedä mikä siinä nilkassa on. Lauantaina se alkoi turpoomaan ja siihen ilmestyi mustelma. Ja perkeleen kipee on, klenkkaan vieläkin kepin kanssa menemään. Ortopedilta saan kutsun tutkimukseen, kunhan lähete on mennyt. Huomenna olis tarkotus kuitenkin mennä käsityöpajaan, oon ollut kaikista toiminnoista jonkun aikaa pois, mutta nyt mun on pakko kestää kipu ja mennä. Pää sekoo muuten ja haluan nähdä niitä ihmisiä siellä pajalla.

Vkl oli oikeinkin mukava. Juska oli työkavereitten kanssa saunaillassa perjantaina, mä kävin äitin ja iskän tykönä ja sieltä ajelin Luvialle. Oli ihanaa ystävien keskeistä aikaa. Hain Juskan yöllä, sillä oli housut revenny perssiistä ja kysy vielä voiko mennä baariin. Sanoin että menköö jos kehtaa niillä farkuilla mennä. Päädyttiin GP:lle syömään, kun ensin etsittiin Juskan hukkaan mennyttä lompakkoa tyyliin ympäri Poria. Onneks löytyi, sen hukkuminen tästä olis vielä puuttunut. 

Lauantaina Laura tuli meille yöksi. Vietettiin hauska ehtoo ja yö, Laura ja Juska vähän pämppäs, mä olin tietysti cokis-linjalla. Laura on kyllä yksi mun parhaista ystävistäni. Aina on hauskaa hänen kanssaan. Saunottiin ja syötiin makkaraperunoita, nam.

Sunnuntaina olikin pienen prinsessan, Hertan, 2 vee synttärit. Pöydät oli koreana kaikista herkuista ja oli ihana nähdä tuttuja ja etenkin pienen niin iloisena. Meiltä hän sai ikioman muumilusikan. 

Mua loukattiin aika pahasti yks päivä. Puhuttiin Juhanin airsoft- aseista ja sanoin, etten halua meille aitoja aseita. Tää henkilö lohkas siihen, että "varo vaan Juhani, Hanna vielä harhapäissään ampuu sut". Ei sen henkilön tarkoitus varmaan ollut pahoittaa mun mieltä, mutta loukkaannuin melkein sydänjuuria myöten.

Tälläistä. Yritän unohtaa viimeisen ja jatkaa positiivisilla mielin viikkoa, tehkää samoin!

Pakko-oireet

Mulla on pakko-oireet olleet aika pinnassa viimeaikoina. Oireina on käsienpesu, "kirjoittelu" - tätä on vaikee selittää ja siksi en varmaan oo koskaan tästä puhunutkaan (?), pakko-ajatukset ja tarkistelu. Mulla tosiaan on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö, nää ei oo omia diagnooseja, kuten joku joskus arvaili.

Eli kirjoitan sormellani, yleensä ajatuksiani, puhuttuja asioita, tvssä olleita juttuja, ilmaan tai jalkaan tai mihin tahansa mikä on lähellä. Yleensä oma reisi on lähin. Eli en kirjoita kynällä paperille, vaan sormella ns näkymättömästi. Kuulostaapas hullulta kun yritän selittää tätä :D oon hoitotahollekin yrittänyt monta kertaa selittää tätä, enkä tiedä, olenko ymmärretty vielä tänäpäivänäkään. Vaikee asia. En tietoisesti tee sitä, vaan havahdun aina välillä siihen että kirjoitan. Ärsyttävää.

Pakko-ajatukset. Jokin asia jää junnaamaan mieleen eikä siitä pääse yli. Havahdun usein siihen, että olen miettinyt samaa asiaa jo tunteja. Esim kun omenoita oli pudonnut rappusten eteen, tuli ajatus että Juhani astuu ompun päälle ja lyö päänsä ja kuolee. Oli pakko lähteä yöllä kolmen aikaan potkimaan niitä helvetin omenoita pois. Kaupassa multa tippui irtoperuna laatikon alle, lähdin pois, mutta jouduin palaamaan paikalle kun tuli ajatus, että se pyörii sieltä esiin ja joku kaatuu sen takia ja kuolee. Autoa ajaessani jos ajan monttuun, tulee heti kamala ajatus että ajoin jonkun yli. Näitä riittää.

Tarkistelu. Vedinkö wc:n, sammutinko kahvinkeittimen, laitoinko kahvinkeittimeen pannun alle kun aloin keittää kahvia, sammutinko valot, jäikö koirille vettä, sammutinko suoristusraudan, onko jääkaapin ovi kiinni.. Näitäkin riittää, nää on vaan pintaraapaisuja.

Pakko-oireet on aina vaikeita ja tosi kuluttavia. Raskasta tarkistella ja miettiä jatkuvasti jotain. Mutta oon pysynyt avoimena näistäkin asioista, se helpottaa mua itseäni tosi paljon kun voin puhua näistä.

Kipeä kinttu

Jalka on edelleen tosi kipeä, kipeämpi päivä päivältä. Pystyn seisomaan sen kanssa mutta kävely ei onnistu ilman keppiä ja esim kenkiä jalkaan laittaessa kipu on suunnaton. Käytänkin niitä pahaenteisiä reinoja, muut kengät ei mee jalkaan kun siinä on side tukemassa. Ei ole paisunut, ei mustunut, ja epäilenkin mahtaako siellä olla oikeesti ne nivelsiteet raksahtaneet vai jokin muu.. Vähintään 3 x 600mg burana menee päivässä, ei voi olla ilman. Mietein mahtoivatko kuvata röntgenissä tarpeeksi ylös, nilkan kohdilla ja sieltä ylöspäin on kipu. No sitä voi spekuloida vaikka kuinka, jos puolen viikon vaiheilla kipu on näin kovaa, varaan lääkärin. Taas.

Eilen me oltiin Juhanin äidin tykönä, syötiin lasagnea ja vietettiin Juhanin 32-v synttäreitä aikaisessa. Huomenna on oikea syntymäpäivä. Ehtoolla naapurit Jenni ja Janne tulivat käymään ja vielä myöhemmin mun veli ja sen kaveri tulivat poikkeemaan. Tehtiin iltapalaksi makkaraperunoita, jotka saivat kiitosta. En muuten oo ikinä grillillä ottanut makkaraperunoita.

Tänään äiti ja iskä ja veli tulivat käymään, leivoin glögi-juustokakkua ja kaffiteltiin. Juska sai synttärilahjaksi halkaisukirveen! Parempi pilkkoa puita, niitä tarvitaan sillä meillä on puulämmitteinen talo.

Oon miettinyt että pistäisinkö blogin salaiseksi. Salaisena voisin kirjoitella niin paljon henkilökohtaisempia juttuja jotka nytkin vaivaavat mieltä. Oon miettinyt tosi paljon tätä, sillä tiedän että ainakin ex ja pari ihmistä, joiden kanssa en ole tekemisissä, lukevat tätä blogia. Hmm..

Meinasin muuten eilen törmätä exään kaupassa.. Hyrr! Onnistuin välttämään kohtaamisen piiloutumalla hyllyjen väliin. En muistanutkaan hänen ulkonäköään, enkä olisi välittänyt nytkään nähdä :D

Nyt jatkan Idolsin katselua ja hetkuttelen sipseillä! Huomenna abilify-injektio ja omahoitaja-aika. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kaatuminen

Mä kaaduin eilen tosi pahasti omassa pihassa. Oli märkiä lehtiä, joiden päällä lunta, ja mulla oli reinot jalassa. Kaaduin ja samalla oikeasta nilkasta kuului kaks kamalaa rasahdusta. Ne äänet kummittelee vieläkin mun päässäni. Kerkesin vaan miettiä että nyt kävi pahasti ja sitten iski kipu. Huusin Juhania auttamaan mua ylös, ja kun pääsin terassille, alko päästä heittää tosi paljon. Mua huimas aika pitkään mut se meni ohi kun suurin kipu lakkas, onneks olin ottanut just hieman ennen kaatumista buranan päänsärkyyn. Soitin päivystykseenkin eilen, mut käskivät mennä tänään tk ellei jalka ala paisua. Sain täksi aamuksi ajan, kävin lääkärillä ja röntgenissä ja uudestaa lääkärillä, eikä tää lääkäri ainakaan nähnyt murtumaa niissä kuvissa. Röntgenlääkäri katsoo vielä kuvat ja soittaa jos niissä on jotain. Lääkäri päätyi siihen, että sieltä on nivelsiteet revenny, vaikkei oo turvotusta eikä jalka oo tummunutkaan. Tk:ssa sain kyllä todella hyvää hoitoa ja nopeasti, täytyy oikein kehua. Mulla on kyllä tosi huonossa kunnossa toi koipi, ilman keppiä ei pääse missään nimessä eteenpäin ja painon varaaminen sattuu. Toivottavasti tää nyt tästä menis ohi pian.

Mulle haettiin matkakorvauksia noin 5 viikkoa sitten, eilen soittelin Kelaan ja sanoi et eilen oli hakemus saapunut!? Mitä vattua, ei tää nykyinen sosiaalityöntekijä näköjään ainakaan kiirehdi näitä asioita. Edelliseen sos.työntekijään pystyi luottamaan, mut nyt täytyy näköjään soitella itse perään.

Isäntä saapuu pian pizzojen kera kotiin, huilaan pienen hetken ennen sitä.

Parempia vointeja teille!

PS. 20 000 sivun katselua meni tänään rikki! Ihanat lukijat!

Ympäri mennään yhteen tullaan

Välillä sitä alkaa miettimään kaikkia ihmisiä, jotka ovat tulleet mua vastaan, kunkin oma polku on risteytynyt mun polun kanssa ja on jäänyt aivan ihania muistoja. Toki niitä ikäviäkin muistoja on, joiden takia ne elämästäni lähteneet ihmiset eivät enää kuulu elämääni. Jokaiselle on syynsä. Enkä kadu yhtään menetystäni. Jokainen menetys on avannut uuden oven, josta on vähänkin ajan sisällä tullut monia ihania tyyppejä! Ihmisiä on monenlaisia, mutta uskon siihen kun sanotaan, että elämä tuo kaikki samanlaiset ja samanhenkiset yhteen. Juuri näin on käynytkin.

Olen miettinyt, että ehkä mulla on ikävä niitä hyviä muistoja, ei niinkään niitä ihmisiä. Tällä hetkellä mulla on elämässäni ihan parhaat ihmiset jakamassa mun iloni ja suruni, ja olen onnellinen että myös ystäväni jakavat kanssani paljon. Tää blogin pitäminen on kuitenkin niin pintaraapaisu kaikesta, vain ystävät tietävät kaiken. Ystäviä ei voi kiittää liikaa, että jaksavat ja ovat vilpittömästi kiinnostuneita. Kiitos.

Paljon on auttanut myös Lumo. Sieltä olen saanut uusia ystäviä ja tekemistä arkeeni. Harmittaa kun olin viimeviikolla pois käsityöpajasta ja huomennakin oon, kun mulla on se kampaaja (päätin loppujenlopuksi mennä sinne kampaajalle). Ja Tinki, siellä on myös ihania ihmisiä, ja tunnenkin kuuluvani molempiin, Lumoon ja Tinkiin.

Toivottavasti teilläkin on yhtä hyvät fiilikset tällä hetkellä, kuin mulla :)

Ärsyttävä ihminen

Oltiin viettämässä isänpäivää äidin ja iskän tykönä, pöytä oli taas kovin koreana. Vein iskälle käsipyyheen jossa luki "isä", tykkäsi kovasti. Ei sillä lahjan hinnalla ole väliä, vaan sillä ajatuksella joka on lahjan takana. Tai itse ainakin ajattelen näin, toki tiedän ihmisiä joiden mielestä se on tärkeintä kuinka kallis lahja on ollut, ja kaiken pitää olla hienoa merkkiä. Itselle kyllä käy vaikka Tokmannin paita, jos se on mun mielestä kiva.

Istuskelen tässä pihalla paksuin mahdollinen talvitakki päällä ja katselen kun mies takoo puukkoa. Kello on 18 ja on ihan pilkkopimeetä, olisi edes lunta maassa, mutta eih. Joku puhui että tulee vuosisadan kylmin talvi,  toivottavasti ei.

Meidän rahatilanne on aivan perseestä. Juhani on edelleen saikulla kylkensä vuoksi eikä rahaa tule mistään. Saahan Juska jotain sairaspäivärahaa sitten joskus kun se hakemus on käsitelty. Huoh.

Tapasin viikko sitten lauantaina muuten äärimmäisen ärsyttävän äijän. Se oli Juskan veljen tykönä juhlimassa kun me mentiin käymään siellä. Se selitti kaikkea musta, oli oikeen lipevä, mutta samalla selitti kuinka hän on pettänyt vaimoaan 8kk jonkun toisen naisen kanssa ja ihmettelee kun vaimo ei oo voinut unohtaa. Mitäh???? No onko ihme. Mutta paras juttu on vielä tulossa. Meillä on tapana halata ystäviä kun tullaan ja lähdetään. No, halasin sitten myös tätä ärsyttävää tyyppiä kun kaikkia muitakin, ni mitä tää alkaa tekee, alkaa nylkyttää mua! Vittu mä meinasin niin paljon leipasta sitä turpaan.. Olis pitäny.

Tulevalla viikolla mä pääsen hemmoteltavaksi, mulla olis kampaaja tiistaina. En vielä tiedä menenkö, niinkun sanoin, meillä on tosi tiukkaa rahasta. Tosin olen säästänyt sitä varten jo pari kuukautta.. No se jää nähtäväksi. Joku uus väri tukkaan olis kyllä ihan jees. Katsotaan :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Onni

On onni olla onnellinen. Eilinen diagnoosi on jotenkin avannut mun silmät ja saanut mut rauhalliseksi. Outoa sanoa näin mutta siltä se tuntuu. Sain nimen mun ongelmille. Kaikki tuntuu nyt tosi hyvältä vaikka mulla on paljon pakko-oireita ja harhoja jonkun verran. Pakko-ajatukset on vaikeita mutta yritän olla kiinnittämättä niihin kauheesti huomiota.

Mulla on maailman ihanin aviomies. Kylkiluu murtunut, mutta silti pitää huolen musta ja tekisi mun eteen mitä tahansa. Ja mä hänen. Ikinä en ole tälläistä tuntenut vaikka oon luullut rakastavani. Tää on sitä rakkautta. Vilpitöntä rakkautta toista kohtaan.

Mulla on katto pään päällä ja meidän koti on lämmin. Puut rasahtelee uunissa ja tuo ihanaa lämpöä pirttiin.

Mulla on maailman ihanimmat lemmikit. Manda, Haiku, Unto ja Aatos, parempia en voisi toivoa. Vaikka Aatos käy välillä hermoille, rakastan niistäkin jokaista koko sydämestäni. Manda on viisas vanhus, kulkenut mun kanssa pitkän ja kivikkoisen matkan, sen vuoksi Manda tulee aina olemaan mulle spesiaali.

Mulla on täydelliset äiti ja iskä. Ja tottakai veli Jani. Äiti ja isä rakastaa mua pyyteettömästi ja auttavat mua ihan missä tahansa asiassa. Tiedän, että mulla tulee aina olemaan paikka johon mennä, jos tulee sellainen tilanne. Parhaat vanhemmat.

Mulla on hoitokontakti aikuisten psykiatrian polilla. Siellä mulla on lääkäri, sos.hoitaja ja omahoitaja. Seitsemän vuotta siihen meni, että löysin mulle täydellisen omahoitajan, ja nyt oon löytänyt. Sympaattinen ja ymmärtävä, osaa kysyä ne oikeat kysymykset.

Ja ne ystävät. Mulla on ympärilläni monta ihanaa ihmistä ja ystävää, ja oonkin todella onnekas. Rakastan heistä jokaista, ja heistä jokainen varmasti tuntee sen sydämessään. Ainakin toivon niin.

No, rahatilanne meillä on todella vaikea ja se stressaa meitä molempia. Varsinkin nyt kun Juhani oli siinä työtapaturmassa eikä pysty töihin. Uskon kuitenkin että nekin asiat selviävät, tavalla tai toisella. Nyt on liian hyvä olo murehtimiseen, hoidan sen joku toinen päivä :)

"Mene sinne mihin sydän kuljettaa"

F20

Sinne lähtivät eläkehakupaperit, diagnoosina skitsofrenia. Vihdoin sain sen diagnoosin, puolen vuotta se on ollut kysymysmerkillä, mutta tänään varmistui. Ihanaa! Ei se, että oon sairas vaan se, että vihdoin sain viralliseksi sen sairauden nimen johon kaikki mun oireet sopii. Iso kivi vierähti rinnan päältä, nyt vaan toivotaan että paperit menee läpi. Kelasta ei koskaan tiedä, oon enemmin varautunut ettei ne mee läpi, iloitaan vasta jos/kun kaikki on varmaa.

Mukavaa viikkoa!

Joulujuttuja

Ihana marraskuu on alkanut ja mä sain vihdoin luvan alkaa laittamaan joulua meille! Nyt on punaista liinaa ja valoa ja kynttilää

siellä täällä ja ilmassa tuoksuu glögi. Leivoin tänään glögijuustokakkua! 

Ulkonäkö on pirun ruma mutta maku on kohdillaan! Ja vatsa kiittää, käytin piparkakkuja pohjassa ja vähälaktoosista tuorejuustoa.. 

Juhani loukkasi itsensä pahasti keskiviikkona, mursi alimman kylkiluunsa. Hän tuli tänään mun mukaani omahoitajan tapaamiselle. Keskusteltiin siitä, kuinka mulla on nyt muutaman viikon ollut nää pakko-oireet, tai lähinnä pakkoajatukset vaikeina. Mulle sovittiin alunperin puolen vuoden kokeilujakso psyk polille, mutta mun omahoitaja sanoi, että hänen puolestaan voin jatkaa hänellä käymistä. Ihanaa.. Ekaa kertaa koskaan mulla on ymmärtävä hoitaja ja sellainen, jonka kanssa oon samalla aaltopituudella. Maanantaina meen lääkärille, Juhani ja omahoitaja tulevat mukaan kun keskustellaan siitä mun eläkkeestä. Mua jännittää aikalailla, mut onneks Juhani pääsee mukaan sinne. Se määrittää paljon mun tulevaisuutta (jota en näe kovin valoisana), työkykyinen mä en jokatapauksessa ole, että ainakin kuntoutustuki jatkuu jos en eläkettä saa.

Tänään käytiin kaupungissa kaupoilla samalla kun sinne mentiin. Sinooperissa oli kaikkea ihanaa, ja ostinkin sieltä paljon korttivärkkejä ja ollaan tänään vietetty yhteistä aikaa ja tehty joulukortteja. 17 on saatu tehtyä, muutama vielä tekemättä. Parina aikaisempana vuotena en oo lähettänyt kortteja mutta tänävuonna lähetän. Kuuluu mielestäni joulun tunnelmaan ja siihen joulun odotukseen. 

Nyt sauna on lämmin, mennään pesemään viikon pölyt pois ja nauttimaan löylyistä. Fiilis on ihana. Hyvää viikonloppua! ❤

Maustekakku

Oon nyt leiponut melkeen joka päivä jotain. Eilen valmistui viides maustekakku, joka on niin hyvä ja helppo, että halusin jakaa ohjeen tännekin!

200 g voita
5 dl vehnäjauhoja
3 3/4 dl sokeria
1 1/2 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl neilikkaa
1/2 tl maustepippuria
2 dl kevytmaitoa
2 kplmunaa

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Sekoita jauhot, sokeri, sooda ja mausteet keskenään.

Sekoita munat, maito ja voisula. 

Lisää maito-muna-voiseos kuiviin aineisiin. Sekoita tasaiseksi.

Voitele ja korppujauhota iso rengasvuoka. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n 60 minuuttia.

Avautuminen

Just nyt on paljon juttua joka puolella mt-ongelmaisista ja heidän huonoudestaan ihmisinä ja erinäisissä asioissa. Mt-ongelmaiset eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin "normaalit". Mitä itse olen kokenut useilla hoitojaksoilla sairaalassa, nämä "normaalit" ovat vain kokeneet jotain todella pahaa, jonka johdosta he ovat joutuneet sairaalaan ja yhtäkkiä heistä tuli "epänormaaleja". En ymmärrä. Mitä väärää on sairastaa masennusta, kaksisuuntaista, skitsofreniaa ymsyms jolle itse ei mahda mitään? Eikai se ihmistä pahenna vaikka onkin saanut jonkin F-koodin! F-koodit ovat vain luokitteluja erinäisiä oireita aiheuttavista sairauksista, mutteivät kerro ihmisestä itsestään mitään. Välillä on jopa tuntunut, että sairaiden ihmisten ajatuskyky on parempi kuin terveiden ja että ne terveet sinne sairaalaan kuuluisivat. Tästä ollaan niin montaa mieltä kuin on ihmistäkin.

Oon usein törmännyt myös siihen, että olen laiska kun en käy töissä. Väärin. Mun elämäntilanne on ollut viimeisen seitsemän vuoden aikana sellainen, että en ole ollut kertakaikkiaan kykeneväinen menemään töihin, vaikka kuinka haluaisin. Ne jotka mun blogia on lukenut, tietävät osasyyt miksi näin on (kaikkea en tänne blogiin en tosin julkaise).

Pieni avautuminen!

Minun tarinani

Mulla on muutama uusi lukija, joten ajattelin kerrata mun tarinani pähkinänkuoressa.

Mut pahoinpideltiin 1.5.2010. Ex raivostui rullakebabista ja antoi mulle turpaan niin, että sain pysyvän aivovamman. Kesä meni lujaa, kävin töissä ja baareissa ja elin mun koiran kanssa kaksistaan. Oli mulla siinä sellanen täysi narsisti-ihminen jaloissa pyörimässä, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna suuri virhe ja kadun sitä paljon. Elokuussa 2010 alkoi unettomuus, joka jatkui joulukuuhun asti. Menin parin tunnin yöunilla ja mulla alkoi mennä aika huonosti. Sairastuin masennukseen lokakuussa 2010. Joulukuun 13. pvä 2010 yritin itsemurhaa lääkkeillä ja viinalla, epäonnistuin, ja 15. pvä joulukuuta jouduin ensimmäisen kerran suljetulle osastolle. Mulle sanottiin että joko meet vapaaehtoisena tai pakkohoitoon, mä menin vapaaehtoisena. Ensimmäinen osastojakso kesti kolmisen kuukautta.

Tämän 7 vuoden aikana mulla mä oon ollut 7 kertaa osastolla, pisin yhtäkestoinen jakso on ollut vajaa neljä kuukautta.

Mun diagnoosit on vaihdelleet näiden vuosien aikana, mutta nyt juuri kun kelan sivuilta tarkistin, on mun tämänhetkiset diagnoosit seuraavat:
- Pakko-oireinen häiriö
- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tuskaisuus
- Skitsoaffektiivinen häiriö ja F20?
- Sosiaalisten tilanteiden pelko

Mulle aiemmin sanottiin että erilaistumaton skitsofrenia sopii mun oireisiin parhaiten, luulin että se merkittiin ylös mun tietoihin, mutta silti F20 on mulla kysymysmerkillä, outoa.

Tällä hetkellä mun elämässä on sellanen vaihe, että harhoja on vähemmän (on silti) mutta pakko-oireet on pahempia. Kaikkia pakko-oireitani en tänne jaa, mutta yksi oire on ajatus, että jos en potki omenoita pois portaiden edestä, Juhani kaatuu, lyö päänsä ja kuolee. Yksi yö mä menin kolmen aikaa pihalle potkimaan niitä helvetin omenoita pois enkä saanut rauhaa, ennenkun olin käynyt pari kertaa tarkistamassa. Käyn myös tarkistelemassa, millon suoristusrautaa ja millon kahvinkeitintä. Nää on mun pakko-oireista helpoimpia.

Mulla on hoitokontakti aikuisten psykiatrian poliklinikalla ja käyn omahoitajalla parin viikon välein. Viikon päästä mulla on lääkärille aika ja keskustellaan siitä vakituisesta eläkkeestä. Mulla on asiat hyvällä mallilla, sillä mulla on maailman ihanin omahoitaja, ja lääkärikin on ihan ookoo. Ne ymmärtää mua. Käyn myös Lumon pajoissa ja Tinkissä joka viikko.

Siinäpä se taisi olla, kysy jos tulee kysyttävää!

Siivoilua

Eilen ja tänään ollaan tehty suursiivousta, tänään saatiin alakerta kondikseen. Ollaan käyty läpi jokainen laatikko ja kolo. Sohvankin alta löytyi kymmenen koiran lelua ja puoliksi syötyjä luita. Selkä särkee sen verran että siivoilut loppuivat tältä päivältä tähän, vielä olisi yläkerta jäljellä, tuntuu et tää ei lopu koskaan!

Tällä viikolla olin maanantaina ottamassa sitä abilify-injektiota. Joku vanhempi sairaanhoitaja laittoi mulle sen piikin. Ei ollut koskaan aiemmin laittanut, ja koko jutussa meni lähes puoli tuntia. Aina mulle tulee käsi kipeäksi, muttei koskaan oo tullut näin kipeäksi kuin tällä kertaa! Ai perrrkele, eilenkin vielä särki niin että sain ottaa särkylääkettä. En tiedä miksi se välillä tulee niin kipeäksi, riippuu kai siitä kuinka nopeasti se neste painetaan tonne lihakseen.

Tiistaina käytiin mummun tykönä Juhanin ja mun veljen kanssa. Mummu täytti muistaakseni 83 vuotta, kunnioitettava ikä. Siellä on aina kiva käydä, tarttis käydä useemminkin, tuntuu vaan että aina on niin kiire. Kun me oltiin lähdössä sieltä, mummu sanoi että kaikki vaan lähtee.. Niin, meillä kaikilla on kiireemme, mutta yritän alkaa käymään useammin.

Keskiviikkona olin kahden viikon tauon jälkeen Tinkissä. Tein pari heijastinta ja osallistuin tutun pitämään keskusteluryhmään, oli tosi kivaa. Tykkään noista keskusteluryhmistä, juttelu on alusta asti ollut mulle se tärkein asia, se on helpottanut kaikista eniten.

Eilen äiti kävi täällä jo aamupäivällä. Oli sellainen päivä etten poistunut kotoa ollenkaan, oli niin kivaa. Käytiin lenkillä koirien kanssa ja vietettiin äiti&tytär- aikaa. Mun äiti on maailman paras, haluan joskus olla vielä yhtä hyvä äiti.

Oon nyt muuten juonut ja syönyt kauramaito-tuotteita, eikä maha ole ollut yhtään kipeä. En oo huomannut ruuassa mitään makueroa, maidossa pienen makeuden, mutta täytyy kyllä sanoa että mielelläni käytän noita tuotteita, vaikka ovatkin vähän hintavia. Jos vertaa vatsakipua ja hintaa, maksan ennemmin vähän enemmän!

Huomenna taas äidin ja iskän tykö koko porukalla. Mukavaa lauantai-iltaa! ❤

Laktoosi-ongelmaa

Mä oon useamman vuoden ollut laktoosittomalla ruokavaliolla, on mennyt ihan hyvin, mutta viimeaikoina on ollut mystisiä vatsakipuja silloin tällöin. Oon ihmetellyt mistä ne tulevat, mutta nyt oon yhdistänyt ne maitotuotteisiin. Outoa tässä on se, että mulle tulee nykyään laktoosittomistakin tuotteista vatsa kipeäksi. Oon joskus kuullut että on lehmänmaitoallergikkoja tai ihmisiä, jotka ovat sille maitoproteiinille allergisia. Tiedä häntä missä mun kohdalla mennään, mutta näyttää siltä että edessä on pieni muutos, jätän maitotuotteet pois ja siirryn kaura- tai soijamaitotuotteisiin. En oo ikinä edes maistanut kumpaakaan, enkä tiedä yhtään miten niitä voi käyttää leipomisessa tai ruuanlaitossa. Kovin ihmiset on niitä silti kehuneet, tarvii vaan mennä tänään kauppaan ja ihmetellä. Jos teillä on kokemusta, kertokaa! Otan mielelläni vastaan myös ohjeita!

Normaalisti oon tässä vaiheessa vuotta ostanut jo suurimman osan joululahjoista, mutta nyt oon saanut vasta tilattua pari lahjaa. Oon myös tilannut Sinellistä askartelu- ja joulukalenterivärkkejä, aion tehdä kullalleni joulukalenterin! Mielelläni olisin kertonut mitä aion laittaa luukkuihin sisälle, mutta tiedän että Juhani lukee tätä blogia, niin en viitsi pilata yllätyksiä 😉 Mulla on tänä vuonna aika vaikeus keksiä lahjoja, tuntuu että noilla läheisillä miehillä on jo kaikkea. Äidille oli tosi helppo tilata lahja, mutta musta naisille on muutenkin helppo keksiä lahjoja. Ajatuksena kävi, että ostettaisii meille kuivausrumpu lahjojen tilalle, mutta katsotaan nyt. Imuri kosahti, täytyis hankkia uusi sellainenkin, mutta nyt haluaisin oikeasti kunnollisen ja eläinperheeseen tarkoitetun. Ne maksaa aika paljon mutta on kehuttuja 🤔

Tällä viikolla mulla ei olekaan mitään ihmeellistä, tänään kävin ottamassa Abilify-injektion tk:ssa, ja ke on Tinki. Lumo lomailee tämän viikon. Loppuviikosta meen verikokeille, mutta siinä se. Kiva kun tulee rento viikko! Mukavaa alkanutta viikkoa!

Rentoutumista

Loppuviikko on mennyt ihan kivasti, vaikka raskas viikko onkin ollut. Kävin torstaina OCD-ryhmässä, joka oli sekin aika raskas, meinasin kiehahtaa siellä oikeen kunnolla pienen episodin takia, ei siitä kuitenkaan sen enempää. Ryhmän jälkeen menin lääkärin pakeille korkeiden verensokereiden takia. Sen jälkeen kun Suprium mulla aloitettiin, on mun aamusokerit ollut päälle 7-8. Eli aivan liian korkeat! Oon usealta Supriumia käyttävältä kysellyt vaikutusta verensokeriin ja kaikki ovat sanoneet, että sokerit on nousseet. Lääkäri ei meinannut uskoa mua ja alkoi kysellä että tiedänkö lautasmallin ja että miten kuuluu syödä. Voi helvetti.

Torstaina vietettiin myös iltaa meidän uusien ystävien, Jennin ja Jannen kanssa. Syötiin juustoja ja juotiin viiniä (minä alkoholitonta tietty) ja nautittiin seurasta. Pöytä oli koreana!

Kyllä se vaan niin on, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja oon onnellinen että just tää ovi avautu ja löydettiin meidän naapurit Jenni ja Janne ja heidän ihana tyttärensä Elsa. Mun vauvakuume on ihan hirveen kova, eikä asiaa auta Jennin ja Jannen tytär, joka on aivan ihana pieni lapsi. Haluan oman käärön. Heti ja nyt.

Tänään oon ottanut iisisti. Herättiin myöhään ja käytiin kaupassa hakemassa huomisen ruoka. Kotona aloin taas leipoa, syntyi pellillinen marjapiirakkaa, meidän pakastin räjähtää kohta kun se on niin täynnä mun leipomuksia 😁

Nyt uunissa palaa liekki, sen ääniä on ihana kuunnella ja vaan rentoutua. Kohta sytytän pirtin täyteen kynttilöitä, kunhan tulee pimeä.

Ihanaa viikonloppua!

Jälleen hammaslääkärissä

Kuten otsikko kertoo, olin taas hammaslääkärissä. Sanoin heti kun pääsin ovesta sisään, että tänään laitetaan heti puudutus eikä kokeilla ilman, ja lääkäri oli samaa mieltä. Huh. Mulle yritettiin tehdä juurihoitoa, mutta aika loppui kesken kun joutuu jatkuvasti laittamaan lisää puudutetta ja taukoomaan kun sattuu, sinne laitettiin nyt joku lääkeaine ja seuraavaks meen yksityiselle jollain palvelusetelillä vai mikälie olikaan. Eli saan kolme juurihoitoa yksityisellä samalla hinnalla kuin tk:ssa, mikäli ymmärsin oikein. Seteli tulee postissa.

Mutta joo, aika tuskaa ja itkua taas oli hlääkärikäynti, eniten sattui kun se laittoi puudutusaineen suoraan juureen, ai peeeeee*****!!! Mutta mä selvisin, en kuollut sinne. Kamalaa se aina on ja tälläkään kertaa paniikkikohtaus ei ollut kaukana. Vieläkin on puolen naamaa puutunut. Onneks se on ohi.

Mä oon kovasti nyt taas leiponut, se on ihanaa taikinaterapiaa!

Oon tehnyt kuivakakkua, pullaa, kääretorttua, mustikkapiirakkaa, muutaman kerran omenahyvettä ja viimeksi valmistui omenapiirakka. Lisäksi vielä kaikki suolaiset. Pakastin paukkuu kun siellä on niin paljon tavaraa 😀 Ainakin pihapuun omenat menee hyvään käyttöön, nam.

Huomenna mulla on OCD-ryhmä, lääkäri ja ehtoolla on illanistujaiset Jennin jan Jannen tykönä, syödään juustoja ja nautiskellaan viiniä.

Palaillaan taas loppuviikosta! Vointeja 😍

Puhdas helvetti

Kävin tänään hammaslääkärissä, edessä juurihoito. Aloin itkemään kun pääsin penkkiin maate ja tärisin niin että penkki rutisi. Lääkäri sanoi että koitetaan ensin ilman puudutusta, sanoin heti että ei, haluan puudutuksen. No en saanut, vaan kokeiltiin ilman ja sattui. Sain pari puudutepiikkiä, ja lääkäri alkoi tehdä juurihoitoa, sattui ja sain lisää puudutetta. Kokeiltiin taas ja huusin suorasta kivusta että lopettakaa saatana jo, mutta ei, tää vaan painoi menemään. Sain paniikkikohtauksen siinä helvetin tuolissa. Lääkäri ja hoitaja koitti rauhotella mua, mut ei se paljon auttanut. Mulla meni ajantaju täysin ja vaan itkuhuusin että päästäkää mut pois, en pysty tähän.

Päättivät laittaa sellasen aineen sinne, joka tappaa ne juuret. Juhani sai sellaista kerran, ja hän tuli itkien töistä ja hoki "panacodiapanacodia" ja käytiin samana ehtoona kaksi kertaa hakemassa hänelle kipupiikki päivystyksestä. Pelkään niin paljon että mulle käy samoin. Kestän kyllä kipua aika paljonkin, mutta hammassärky on jotain ihan muuta. Sitä en kestä ja tämänpäiväinen oli oikeesti puhdasta helvettiä. Mä en mee enää tk-hlääkärille, vaan yksityiselle. Mulla on ens ke aika taas hammaslääkäriin mutta yritän saada ajan yksityiselle ennen sitä, ettei tarvitsisi mennä uudelleen tolle kenellä nyt kävin.

En oo pitkään aikaan itkenyt niin paljon kuin tänään. Kävin hlääkärin jälkeen nopeesti kaupassa ja siellä ihmiset tuijotti kun oli meikit poskilla ja silmät punaiset. Kun pääsin kotiin, äiti oli tullut käymään. Itkin sillekin vaikka kuinka, mutta pieni kävelylenkki sai mut paremmalle mielelle. Onneks tän päivänen on ohi. Viikon päästä vasta uusiks. Kun on tullut näin massiivinen tunnepurkaus, on olo ihan fyyrkanttinen ja voimat on loppu.
Nyt otan pienet huilit sohvalla ja odottelen että mies tulee töistä kotiin.

Viikko vierähtänyt

Taas on viikko vierähtänyt. Viikon aikana ei oo tapahtunut mitään erikoista. Perjantaina oli TULIruukki Leineperissä, oltiin siellä Ulvilan keskiaikaseuran mukana. Nähtiin paljon tuttuja ja vietettiin mukavaa aikaa. Ostin kolmia erimakuisia fudgeja ja mustaherukkamarmeladia. Sunnuntaita vietettiin taas äidin ja iskän tykönä, niinkuin joka sunnuntai. Pöytä oli tällä kertaa erityisen koreana.

Oli makeeta ja suolaista, suolaisena mun lemppareita eli juustoja, nam! Ehdoton suosikki mulla on Castellon valkohomejuusto, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Söisin sitä vaikka koko palasen 😀

Tänään tuli postissa vaatteita, jotka tilasin EMPltä. Nahkajäljitelmähousut, camo-housut, huppari ja paita. Ihana välillä tilata netistä uusia vaatteita, ja erityisen onnelliseksi tekee kun löytää kaikki alesta. Säästin näissäkin normihintaan nähden melkein 70€.

Lähettelin vakuutukseen Mandan papereita eilen ja tänään sain vastauksen. Suurta osaa Mandan ell-laskuista ei vakuutus korvaa, koska kyseessä on nivelrikko eikä vakuutusta ole otettu ennen koiran täyttämistä 4kk. Päälle 500€ laskusta vakuutus korvasi 90€. Hurraa!
Heti kun rahat on tilillä ni mä katkaisen vakuutuksen. Maksan koirista reippaasti vuodessa vakuutuskuluja, useita satasia, enkä enää halua pitää vakuutusta kun se ei mitään korvaakaan.

Oltiin odotettu uusinta Alien-elokuvaa kuin kuuta nousevaa, ja vihdoin viime viikolla se oli tullut DVD:lle! Alettiin katsoa ja heti alussa totesin että onneksi en mennyt katsomaan elokuviin. Todella ahdistava ja karmiva, mutta erityisen hyvä leffa, suosittelen jos tykkää tuon tyylisistä elokuvista. Ollaan katsottu viimeaikoina paljon elokuvia ja suurin osa on ollut ihan hyviäkin, huonoa ei oikeastaan ole edes tullut vastaan. Se on meidän yhteinen harrastus, leffat.

Huomenna tulee olemaan kauhea päivä, mulla on hammaslääkäri ja joudun menemään sinne yksin. Oon varmaan kaks viikkoa jo panikoinut sitä ja huomenna se on edessä..

Tällä viikolla ei oo enää muuten mitään ihmeellistä, pe mulla on aika omahoitajalle, pääsen taas vähän juttelemaan. Kunhan selviän huomisesta niin kaikki on hyvin.

Pitäkää mulle peukkuja huomisen suhteen!

PS. 18 500 sivun katselua meni tänään rikki!

Heipähei hetkeen

Pienen some-tauon jälkeen on taas hyvä kirjoitella tänne. Kotiuduin sairaalasta viikko sitten maanantaina ja onkin ollut joka päivä sen verran tekemistä, että kirjoittelu on jäänyt. Oli ihan viimeinen hetki lähteä sairaalasta, alkoi touhu mennä sellaiseksi että huhhuh. Oon onnellinen että pääsin sieltä heti pois kun halusin. Oon kuullut että "Hanna on sairaalassa ainakin kolme kuukautta", eipä ollut tämäKÄÄN henkilö oikeassa "tietoineen".

No mitä tän viikon aikana on tapahtunut? Ei mitään niin normaalista poikkeavaa, tekemiset on lähinnä keskittyneet kotiin. Oon vilpittömästi nauttinut kotitöistä ja leiponut paljon lähes joka päivä jotain. Kotona on aina jotain tekemistä ja onkin ollut ihanaa nauttia niistä pakollisista töistä. Sairaalassa olon jälkeen on onni nauttia vapaudesta tehdä mitä tykkää, syödä silloin tykkää, käydä tupakalla kun tykkää, katsoa sitä tv-ohjelmaa kun tykkää.. Lista jatkuu loputtomiin. Kun hetkeksi on menettänyt vapautensa, osaa sitä arvostaa. Ja niitä kotitöitä. 

Viikonloppuna nähtiin paljon ihmisiä. Käytiin ystäväpariskunnan tykönä ja viihdyttiin lähes kolmatta tuntia. Nähtiin myös Jaska kavereineen, oli iloinen jälleennäkeminen. Sitä ihmistä näkee liian harvoin, mutta jokainen tapaaminen on niin sydämellinen ja ihana.

Ollaan myös käyty kaupoilla. Mitään isompaa ei oo matkaan tarttunut, mutta jotain pientä kivaa on löytynyt. Eilen oltiin Puuvillassa, käytiin ekaa kertaa Pancho Villassa syömässä, otin possun lehtipihvin ja ihan tykkäsin, maustevoi olisi voinut olla mausteisempi, mutta oli ihan hyvää. Juska otti jonkun hampurilaisen. Käytiin hakemassa NewYorkerista mulle jotain pientä ja Juska sai vihdoin uuden puhelimen! Onni on nyt hänellä kun on ihan pränikkä puhelin.

Tälläinen ihanuus esimerkiksi löytyi cittarista yksi ehtoo

Oon myös tehnyt käsitöitä. Oon virkkaillut isoäidin neliöitä miljoona ja niistä on tarkoitus koota keinutuoliin päällinen. Löysin täydellisen väristä sesonkilankaa joka sopii just meidän kodin väreihin. Ostin käsityölehden ja ajattelin että alan opettelemaan enemmänkin virkkausta. Sukat ja lapaset on niin kudottuja jo. Katsotaan kuinka mun käy!

Tänään kävin kampaajalla piiiitkästä aikaa, ai kauheeta millaseksi mun tukka oli päässyt! Nyt on taas uudet värit ja leikkaus, oi onnea :)

Oon nyt ravannut lääkärissä moneen otteeseen, oon ollut kahdella eri lääkärillä, ultrassa ja röntgenissä, vielä pitäisi mennä magneettikuvaan. Tulos on se, että sieltä on joku hienon nimen omaava jänne katki tai ainakin melkein katki, eikä siihen auta tällä hetkellä mikään. Sinne magneettiin tarttis varata aika ni nähtäisiin onko siellä sitä mitä arvellaan. Se on aika kallis toimenpide ja sen avulla vaan todetaan mitä siellä on, niin oon miettinyt meenkö sinne ollenkaan. Jos tää särky jatkuu kauan, sitten kai. En tiedä.

Palaillaan taas, tällä kertaa toivottavasti aikaisemmin kuin viikon päästä! Mukavaa viikkoa!

Hullua touhua

Viikonloppu kotona oli kertakaikkisen ihana. Mulla oli iloinen vastaanotto kun menin kotiin, koirat melkein sekosivat riemusta ja kisut kehräsivät kovaäänisesti. Syötiin hyvin, vietettiin laatuaikaa kynttilöiden valossa ja meidän tykönä kävi vieras Helsingistä. Vkl meni kuitenkin tosi nopeesti ja oli harmi palata sairaalaan. Öisin oon nukkunut sellaista 4h sikeästi ja muutaman tunnin valveunta. Ei riitä mulle. Harhoja on jonkun verran, mutta ymmärrän että ne on harhoja. Joka päivä on kyllä ahdistanut mutta muuten oon pärjännyt ihan hyvin. Ei mun muuten tarvitsisi olla sairaalassa, mutta kun tuo nukkuminen..  Pääsen tänään lääkärille, katsotaan mitä hän sanoo.

Eilen kun palasin sairaalaan, tuntui että koko osasto on sekaisin. Multa on vkl aikana hävinnyt sipsipussi, suklaalevy, 4 välipalapatukkaa, pastilliaski, cokispullo ja pähkinäpussi on avattu. Eli kaikki mitä mulla täällä on ollut. Täällä on sellanen kleptomaani et oksat pois, öisin on kuulemma joltain hävinnyt tupakkavälineitäkin. Kun saan tietää kuka on varas.. Vihaan varkaita!

Mulle kävi perjantaina hassusti. Istuin apteekin penkkiin ja vasemman jalan akillesjänteen kohdilla pamahti jotain. Vieressä istuvakin kääntyi muhun päin ja ihmetteli ääntä. Siitä meni noin minuutin verran ja sit iski kauhee kipu ja polte. Soittelin päivystykseenkin mutta sieltä sanoivat, että on monen tunnin joko, enkä jaksanut lähteä sinne istumaan. Sinnittelin eiliseen asti, onneksi meillä sattuu olemaan kepit, mutta sitten oli pakko myöntää etten pärjää tän koiven kanssa. Kova särky jalkapohjassa, kantapäässä ja jänteen kohdilla. Kävin eilen aamuste lääkärissä ja hän sanoi, että joku siellä on rikki muttei tiedä että mikä. Sain ajan ultraan täksi päiväksi ja huomenna meen kuulemaan tulokset. Koko lysti tulee kustantamaan sellaiset 440€.. Onneksi mulla on vakuutus, joka korvaa. 

Ilmoittelen kun tiedän miten täällä menee lääkärit ym, miten jalka voi ja koska pääsen kokonaan kotiin. Mukavaa maanantaita ja alkanutta vikkoa!

Hups!

Tänään vasta huomasin, että mulle ei tuu mitään ilmoitusta saapuneista kommenteista! Anteeksi! En ole jättänyt teitä tahallisesti huomaamatta! Tästedes olen tarkempi 😀

Kotiloma

Mun vointi menee täysin nukkumisen mukaan, toissayönä nukuin 2,5h ja eilen vointi romahtikin ehtoolla, vaikka päivä oli ollut ihana. Äiti kävi päivällä, juotiin kaffetta ja käytiin kävelyllä, ja illalla Jerry tuli käymään. Puhuttiin kauan ja tirautin parit kyyneleetkin.

Illalla mua alkoi ahdistaa todella paljon ja olin ihan paniikissa ja näin taas niitä hybridejä. Olin kuin jossain toisessa ulottuvuudessa. Jopa mun huonekaveri, jonka kanssa en ole puhunut mitään, tuli silittelemään ja kysymään haluanko puhua. Olin Juhanille ihan kamala puhelimessa ja puhuin tosi surullisia juttuja. Tänään mitään harhoja ei ole ollut, sillä nukuin viimeyönä 8,5h ! Mulla aloitettiin illalla Mirtazapin ja se toi toivotun unen. En herännyt yöllä kertaakaan! Oli niin ihana herätä vasta 7,30 aamupalalle.

Sain yllättäviä uutisia omahoitajalta, kun olin menossa tupakkakopille. Hän sanoi että sain ke-to loman! Olin ihan että mitä, en ollut kerennyt tänään edes mainitsemaan asiasta. Olin jo puoli yhdentoista aikaan kotona.

Sain hyvän vastaanoton. Kissat olivat ihan innoissaan, samaten Haiku, kun näkivät mut. Menin polvilleni lattialle ja Haiku hyppäsi syliin ja laittoi tassunsa harteilleni. Manda oli monta tuntia kuin mua ei olisikaan, se osaa hyvin ilmaista mielipiteensä. Lahjoin sitä vähän juustolla ja nyt saan jo rapsuttaakin häntä 😄

En arvannut että joskus oikeasti nautin vilpittömästi kotitöistä, tänään nautin kun niitä ei ole tarvinnut viikkoon tehdä! Oon pyykännyt ja siivonnut ja kuunnellut musiikkia, ihanaa. On niin hyvä olla kotona.

Tänään on ollut helppo hymyillä.

Yökukkuja

Täällä valvotaan taas. Kello on 4.29 ja oon ollut hereillä tunnin. Kävin hakemassa rauhottavaakin äsken, kokeiltiin jos se väsyttäis.. Mutta ei. Sain eilen unilääkettä ja nukahtamislääkettä mutta silti kesti 3h nukahtaa. Vittu sanon minä. Omahoitajakin sanoi eilen, että kyllä tarttis lyyli saada nukkumaan, niin tarvis. Toissayönä nukuin myös kolmisen tuntia enkä ottanut edes päikkäreitä eilen, ja siltikään en saanut nukuttua.

Kuinka sairaaksi ja sairaan näköiseksi ihminen voi tulla unettomuuden vuoksi. No tässä siitä kuva.

Kuulin eilen että mun selän takana puhutaan taas. Sanoin, että arvostaisin sitä että jos mun asioissa on miettimistä, niin kysyisivät sit suoraan multa, sillon ei tarvis keksiä typeriä tekosyitä soitella mun isälle ja kysellä musta. Ai vittu mä vihaan juoruumista. Mut lyödääs taas faktat pöytään ja korjataan parin ihmisen luulot.

1 ) Mä olen VAPAAEHTOISESSA hoidossa, saan lähteä vaikka tällä punaisella sekunnilla jos tahdon

2 ) Täällä hoito EI kestä kahta-kolmea kuukautta

3 ) Oon sairaalassa UNETTOMUUDEN takia, joka on laukaissut harhat ja muun paskan

4 ) Vaikka oon suljetulla, mulla on täydet liikkumisvapaudet

Tulikohan siinä kaikki, toivottavasti juoruilta on katkaistu nyt siivet. Ja hei, edelleen, mulle saa aina soittaa kun mun asiat alkaa mietityttää 😉😄

Kiitollisuus ja usko parempaan

Vuoristorataa menee tunteet niinkuin eilen sanoin, nyt kun ahdistus on taas hetkeksi ohi, tunnen tällä hetkellä suurta kiitollisuutta. Sain tänään yllätysvieraan, ihmisen, jolla on ehkä suurin sydän koskaan tapaamistani ihmisistä. Minna kävi täällä ja toi mulle kukan. Ja oman aurinkoisen itsensä, tunti meni yhdessä hujauksessa kun höpötettiin kaikkea.

Juhani. Olen niin kiitollinen hänen kärsivällisyydestään, lojaaliudestaan, rajattomasta rakkaudesta minua kohtaan ja siitä, kuinka huomaavainen ja huomioon ottava mies hän on. Joka päivä hän osoittaa rakkautensa monilla eri tavoilla ja saa mut tuntemaan itseni hyväksi vaimoksi. KIITOS ❤

Äiti ja iskä. Parhaat mahdolliset vanhemmat. Äidille olen kiitollinen vilpittömästä välittämisestä, kuuntelemisesta ja auttamisyrityksistä. Iskälle olen kiitollinen siitä, että hän on järjen ääni ja kuuntelee koko sydämellään. KIITOS ❤

Ystävät. Teitä on paljon. Teillä jokaisella on omat ihanat puolenne, mutta Te mm. välitätte, kuuntelette, autatte, puhutte muhun järkeä silloin kun se on hukassa ja olette aina (ainakin melkein) tavoitettavissa ja olette läsnä kun on hätä. Tiedän, että aina saan avun kun sitä tarvitsen. Rakastan teitä jokaista koko sydämestäni ja toivonkin että olisimme enemmän yhteyksissä. Tosin mun ystävät on kaikki sellaisia, että vaikkei tavattaisi vuoteen, voidaan silti jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. KIITOS ❤

Tänään on ollut parempi päivä ja olen pohtinut asioita aika paljon. Nukuin viimeyönä 7,5h ja oon ottanut päikkäreitä yhteensä 4h. Pää on selvempi ja järki juoksee taas. Ihanaa kun pystyy nukkumaan! Oon melkein varma että hybridit on harhoja ja samoin lavuaarista kuuluvat huokaukset, sekä muut oudot jutut. Olen toiveikas että asiat oikeesti paranee, saan uneni takaisin ja pääsen viettämään normaalia elämää. Toivo ja usko parempaan elää jälleen!

Peloista pahin

Täällä sairaalassa olo on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Yhdessä hetkessä nautin siitä, ettei ole velvollisuuksia tehdä yhtään mitään, mutta toisessa hetkessä itken ikävääni ja pahaa oloani. Eilinenkin päivä oli ihana ja kamala. Mua ahdisti ihan ihan hirveesti aamupäivällä, mutta kun äiti teki extemporereissun tänne ja viipyikin aika kauan, se piristi. Käytiin Harjavallan keskustassa Tokmannilla hakemassa mulle lankaa ja virkkuukoukun ja rupateltiin niitä näitä ja ryypättiin kahvia. Se käynti piristi ja ahdistuskin lähti. Tosin se palasi lähes heti kun äiti lähti. Mulle tuli olo, että ihmiset menee ja jatkaa normaalia elämää ja mä jumitan täällä suljettujen ovien takana, ilman seuraa. Onhan mulla seuraa, täältä oon saanut pari oikeinkin hyvää kaveria ja Juhanikin kävi eilen täällä, mutta heti kun vieraat lähtevät, mulle tulee hylätty olo. Illalla mua ahdistikin taas ja ihan olemine oli vaikeaa. Miksei voi olla normaali ihminen, ilman ahdistuksia ja harhoja ja pakko-oireita ja pelkoja jajajaja.

Mun peloista pahin tällä hetkellä on se, että mut unohdetaan tänne.

Mutta on mulla jotain positiivistakin asiaa. Mä nukuin viimeyönä 7,5 tuntia! 😄 Kyllä tää tästä iloksi muuttuu ja kyllä mä täältä vielä pois pääsen. Täytyy jaksaa luottaa huomiseen ja siihen, että mun uniongelmat vielä väistyvät. Toivottavasti tänäänkin joku tulisi käymään, aika on niin pitkää täällä.

Paha olla

Kovin on paha olla ja ahdistaa. Sitä yrittää keksiä kaikkea tekemistä että olot unohtuisi, mutta aika heikosti onnistuu. Nyt oon lähdössä kävelylle osastokaverin kanssa, haukkaamaan happea.
Kävin Juhanin kanssa perjantaipizzalla Harjavallan keskustassa ja kaupassa hakees vähän tupakkaa. Sitä meinaan menee täällä, kun ei oo muuta tekemistä niin syöpäkääryle palaa. Oli kiva käydä ihmisten ilmoilla.

Mulle tuli aika kamala tilanne, kohtasin tutun, hän työskentelee tällä osastolla hoitajana. Hän on mun entisen *****ystävän exä. Mulle tuli pakkoajatus että se lukee mun potilastietoja ja levittelee niitä sellaisille ihmisille, joiden kanssa oon ollu tekemisissä mutten oo enää. Korvia oikein kuumottaa kun miettii kaikkea..

Kotiin on niin kova ikävä. Koirat ja kissat ja etenkin mies on siellä ja mä täällä. Juttelin tänään sairaalapastorinkin kanssa, ja hän sanoi että nyt mun pitää hoitaa itseni kuntoon, että voin pitää huolta toisista. Tottahan se. Viimeyönä nukuin vajaa 3h MUTTA nukuin myös 2h päikkärit. Parempi olo kun sai vähän nukuttua, jotenkin selvempi olo.

Nyt kun se tuttu hoitaja on tällä hetkellä töissä, pelkään että se avaa ton suljetun oven niille hybrideille ja kertoo musta kaiken niille, jotta ne löytää mun heikon kohdan. En taida uskaltaa lähteä sinne kävelylle sittenkään.

Osastolla

Tähän sitten päädyttiin, mä tulin osastolle tänään hoitoon. Tää on 7vuoden aikana 7:s jakso sairaalassa. Enkö mä pääse ikinä karkuun tätä paikkaa? Mut laitettiin avo-osastolta suljetulle, hyvä puoli tässä on se että täällä on tupakkahuone, ei tarvitse rehnata itteensä koko ajan ulos, hah. Mä oon kahden hengen huoneessa, mutta saan olla onneksi yksin kun huonekaveri lähti lomalle.

Mulle tuli eilen romahdus, jonka takia mä nyt kirjoitankin tätä sairaalan pedissä. Mua alkoi ahdistaa ihan älyttömästi ja soitin ensiksi Hetalle, sitten tänne osastolle ja sitten vielä Jonille. Puhelut auttoivat, pääsin vähän tähän maailmanmenoon takaisin kiinni ja illalla puhuttiin Juhanin kanssa. Juhani ei mielellään olisi päästänyt mua tänne, enkä mä tietenkään mielellään olisi edes tullut, mutta tajuttiin että se on viimeinen vaihtoehto. Niin moni mulle sanoi että pieni "pääloma" voisi tehdä hyvää. Aloin uimaan niin syvissä vesissä ja kun nukkumisestakaan ei tuu mitään, oli pakko nöyrtyä ja tulla tänne. Oon vapaaehtoisessa hoidossa ja mulla on ulkoiluluvatkin, mutta ne pitävät mua täällä viikonlopun yli. Paha mieli, tää viikonloppu menee täällä, se on aika joka on tarkoitettu meidän yhdessäololle.. Itkettää. Oon nyt kaksi päivää porannut silmät päästäni. Mulla on vaan niin ikävä Juhania, kotia, eläimiä ja vapautta. Ja niitä hyviä aikoja, kun mikään ei ollut huonosti. Ja mä itken taas. Älkää unohtako mua tänne.

Huomenta

Taas mennään lähes eilisillä silmillä. Tenox ei nukuta, eilen sain Imovanea ja kolme tuntia lääkkeen otosta kukuin vielä hereillä. Olin niin toiveikas ton Imovanen suhteen, että saisin nukuttua edes 6h. Mutta eih. Supriumkin lopetetaan kun ei ole tullut vastetta tässä kolmessa viikossa. No, tulipa kokeiltua sekin. Leponexilla luultavasti jatketaan, en pääse siitä sittenkään eroon.. Toki, jos se on ainoa mikä mua voi auttaa, on mun pakko nöyrtyä ja jatkaa sillä. Ei tälläsestä harhailusta mitään tule, kun en enää edes tiedosta mikä on totta ja mikä ei ole.

Kävin eilen tehostetun avohoidon yksikössä Harjavallassa, mulla oli lääkärin ja hoitajan tapaaminen. Musta vähän tuntui että mut ahdistettiin nurkkaan kaikilla kysymyksillä, se ei tietenkään ollut heidän tarkoituksensa mutta sellanen olo tuli. Mun oli vaikea olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan enkä meinannut löytää sanoja. Oli ihme olo. Kovasti he toivoivat että menisin osastolle, sanoin, että oon avoimin mielin osaston suhteen mikäli tää nukkuminen ei parane pian. Pää sekoo kohta ihan kokonaan. Se on jännä miten nukkumattomuus vaikuttaa ihan kaikkeen, koko ajan on jollain tapaa krapulainenkin olo.

Kello on 7.31 ja mun piti mennä TAYhyn klo 10, mutta taidan lähteä kohta ajelemaan sinne päin, mitä mä täällä yksin seuraan jotain aamutv:tä, jossa pyörii koko ajan samat uutiset. Turhauttavaa.

Häät

Moikka!

Olin lääkärillä taas perjantaina. Kovasti menee tosi ja epätosi sekaisin ja hän laittoi lähetteen tehostettuun avohoidon yksikköön Harjavaltaan. Sieltä soitellaan mulle tulevalla viikolla. Suprium ei ainakaan vielä ole antanut vastetta, Leponexia nostettiin hieman illassa siihen asti että Suprium alkaa toimimaan. Mielellään hän olisi lähettänyt mut oikein osastojaksolle, mutta kieltäydyin. Odottelen nyt TAYsta sitä soittoa ja katsotaan sitten mitä tehdään. Toivon mukaan soitto tulisi jo huomenna. Sain perjantaina unilääkkeitä, Tenoxia, joka on nyt parina viimeyönä nukuttanut mua 4-5h, aiemmin nukuttanut paremmin. Tarvii soitella huomenna psyk polille ja kysyä saako annosta nostaa. Pää on toiminut nyt vähän paremmin kun saanut nukuttua enemmän kuin sen 1,5h-2h yössä, mutta vieläkin oon niiiin väsynyt. Lisäksi oon koko ehtoon aivastellut ja niistänyt, flunssa tästä enää puuttuisi!

Oltiin eilen ystävän, Jonnan, häissä. Hänet ja hänen aviomiehensä vihittiin Keski-Porin kirkossa ja juhlat olivat Miestenlaulutalolla. Oli ihana vihkitilaisuus, pari kyyneltä tuli tirautettua kun morsian oli niin kaunis ja vihdoin saivat toisensa. Juhlat olivat hienot, harmiksi mulle tuli rauhottavista huolimatta niin kamalat olot, hybridit alkoivat tunkeutua juhliin ja pakkoajatukset saivat vallan, että lähdettiin jo ennen kahvitusta pois. Mutta oli ihanaa, sai pukeutua ja olla kauniina komean miehen vieressä ja nauttia toisten onnellisesta päivästä.

Ensi viikolla mulla ei olekaan mitään ihmeellistä ohjelmaa, paitsi hemmottelupäivä torstaina, pääsen kampaajalle! Ihana saada tukka taas kuosiin. Nyt iltapalaa ja leffaa, mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihanuutta ja positiivisuutta

Piristystä päivään! Oon haukotellut tänään niin paljon että kylkeen sattuu henkeä vetäessä.. Mies tuli kotiin ja sanoi, että haluaa hemmotella mua, ja vie mut shoppailemaan. Sitä ennen hän teki ruuan. Ihanaa! Haettiin mulle lauantaiksi, silloin on rakkaan ystävän häät, korvikset ja kaulaketju Puuvillan Glitteristä. Siitä kaupasta on tullut ihan mun lemppari, saa hopeakoruja mutta myös halpaa ja einiinhalpaa blingblingiä. Käytiin Cittarissa ruokakaupoilla ja paluumatkalla poikettiin Arnoldsissa, jossa en ikinä ennen oo käynyt, ja otettiin mukaan ihanat kreemitäytteiset suklaaleivokset. Herkuteltiin kotona niillä ja hyvällä kahvilla. Mun mies tietää mistä mä tykkään eikä pelkää näyttää sitä ❤

Halusin jakaa tämän teidän kanssanne, koska vaikka kuinka elämä näyttää vaikealta, pienillä asioilla saa paljon positiivisuutta aikaan. Yritän itsekin uskoa tähän ja siihen, että perjantaina saan lääkäristä avun mun ongelmiin. Nyt pirtissä palaa miljoona kynttilää ja me jatketaan hyvän iltapalan ja sarjan merkeissä. Ihanaa ehtoota jokaiselle ❤

Väsymys

Oon ollut liian väsynyt kirjoittaakseni. Mulla on mennyt yöunet kun Leponexia on vähennetty ja muutenkin tämän hetkinen henkinen tila on todella väsyttävä. Oon tänäänkin ollut kasista asti hereillä, yö meni taas huonosti ja oon yrittänyt huilia sohvalla, eihän siitä mitään oo tullut, ja nyt ajattelin että pakko saada jotain tekemistä ennenku seinät kaatuu päälle.

Oon miettinyt kirjoitanko tästä tänne ja jos kirjoitan, mitä kaikkea jaan teidän kanssa. Tiedostan että tätä blogia lukee mm mun exä ja ihmiset, joiden kanssa en oo enää tietyistä syistä tekemisissä. Päätin kuitenkin että kirjoitan niin kuin asiat ovat, kaikessa epämukavuudessaan.

Olin eilen omahoitajalla. Hän sanoi että mun oireet viittaa mahdollisesti psykoosiin. Mulla on aika pahoja harhoja ja pakko-oireita ja paniikkikohtauksia, enkä enää tiedä mikä on totta ja mikä harhaa. Ainoastaan se pitää mut todessa kiinni, mitä Juhani ja läheiset sanovat että mikä oikeesti on harhaa. Mua esim seuraavat ihmis-alien-hybridit ja kuulen läheisten haukkuvan mua vessan lavuaarin kautta. Mun päähän laitetaan ajatuksia ja pakko-oireina ovat ilkeät, muihin kohdistuvat ajatukset, että teen muille pahaa. Mitä en ikinä tekisi. Ajatuksina on mm että tukehdutan mun läheisiä suolalla. Suolalla? Joo, jepjep.

En kyennyt menemään tänään Tinkiin, eilinen käsityöpajakin jäi välistä. Oon niin väsynyt. Huomenna olisi OCD-ryhmä, sinne yritän mennä. Nyt ummistan silmiäni hetkeksi ja toivon unen tulevan edes puoleksi tunniksi.